Kantelu 27.1.2026
Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien verkossa 17.1.2026 julkaisemaan juttuun Äiti järkyttyi poikansa kotiovella Kajaanissa – ”Vapisin”.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011754428.html
Artikkeli käsitteli lapsensa menettäneen äidin lausumia. Kantelun mukaan äiti oli tapahtuneen vuoksi selvästi haavoittuvassa asemassa. Poliisi oli kuullut häntä kaksi päivää uhrin löytymisen jälkeen, jolloin hän oli ollut shokissa. Artikkeli sisälsi useita suoria lainauksia äidin kuulemisesta, vaikka hänen lausumansa eivät kantelun mukaan liittyneet suoraan rikokseen tai siitä annettuun tuomioon.
Kantelun mukaan artikkelin alussa ei käynyt selvästi ilmi, että äidin lausumat olivat peräisin poliisin esitutkinta-aineistosta. Tämä loi kantelun mukaan vaikutelman, että äitiä olisi haastateltu artikkelia varten.
Kantelun mukaan artikkelin alkuosa keskittyi tarpeettomasti äidin tuskaan ja kärsimykseen. Äiti ei kantelun mukaan ollut voinut kuulemistilanteessa ymmärtää, että hänen lausumiaan lainattaisiin myöhemmin suoraan valtakunnallisessa mediassa. Erityisen tarpeettomana kantelussa pidetään päätöstä julkaista äidin kertomus hänen ja uhrin välisestä viimeisestä puhelusta.
Kantelun mukaan artikkelin julkaiseminen ja äidin ensimmäisestä kuulemisesta otetut suorat lainaukset aiheuttivat äidille uutta ja huomattavaa henkistä kärsimystä sekä vaikuttivat hänen terveyteensä.
Päätoimittajan vastaus 28.8.2026
Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Johanna Lahden mukaan jutussa käytettiin julkista esitutkinta-aineistoa. Päätoimittajan mukaan esitutkinta-aineiston käyttö rikosjournalismissa on vakiintunut käytäntö, mutta Ilta-Sanomat ei julkaise aineistoa automaattisesti, vaan sen käyttöä harkitaan journalistisesti. Tässä tapauksessa jutusta jätettiin pois paljon uhria, tämän läheisiä ja äidin kertomusta koskevia yksityiskohtia. Äidin poliisikuulustelun referointi käsitti noin neljäsosan artikkelista. Juttuun valittiin päätoimittajan mukaan sellaisia tietoja, jotka liittyivät tapahtumaketjuun ja rikoksen paljastumiseen.
Päätoimittajan mukaan jutussa kerrottiin riittävän selvästi, että äidin lausumat olivat peräisin poliisikuulustelusta. Tämä kävi päätoimittajan mukaan ilmi jo ingressistä sekä äidin sitaattien yhteydestä. Kantelijan yhteydenoton jälkeen juttuun lisättiin vielä tieto siitä, että kaikki äidin sitaatit olivat esitutkinta-aineistosta. Päätoimittajan mukaan lisäys ei ollut jutun sisällön kannalta tarpeellinen, vaan se tehtiin hyvän tahdon eleenä uhrin perhettä kohtaan.
Päätoimittajan mukaan täysin ulkopuoliset ja rikoksesta tietämättömät eivät voineet tunnistaa uhria tai tämän läheisiä artikkelista. Uhrin tai hänen läheistensä nimiä ei julkaistu.
Päätoimittajan mukaan äidin roolista oli journalistisesti olennaista kertoa, koska henkirikos paljastui hänen mentyään poikansa asunnolle. Äidin toiminta oli siten keskeinen osa rikoksen paljastumiseen johtanutta tapahtumaketjua.
Päätoimittajan mukaan jutulla oli myös laajempi journalistinen peruste. Rikosjournalismin tehtävänä ei ole käsitellä tapahtumia vain rikoksentekijän ja viranomaisten näkökulmasta, vaan tuoda esiin myös rikoksen seurauksia uhrille ja tämän läheisille. Päätoimittajan mukaan uhrien ja omaisten kärsimykset jäävät rikosuutisoinnissa usein tekijää, rikostutkintaa ja rangaistusta koskevien tietojen varjoon.
Päätoimittajan mukaan jutulla pyrittiin lisäksi tuomaan esiin, että jokainen rikoksen uhri on ihminen riippumatta tämän elämäntilanteesta tai mahdollisista elämänhallinnan ongelmista. Omaisten lausumien harkittu käyttäminen voi päätoimittajan mukaan kuvata rikoksen inhimillisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia eikä ole lähtökohtaisesti yksityisyyden hyväksikäyttöä.
Päätoimittajan mukaan Ilta-Sanomat käytti julkista esitutkinta-aineistoa harkiten. Äidin roolista oli perusteltua kertoa sekä rikoksen paljastumiseen johtaneen tapahtumaketjun että rikoksen inhimillisten seurausten kuvaamiseksi. Näillä perusteilla Ilta-Sanomat katsoo, ettei se ole rikkonut Journalistin ohjeita.
Ratkaisu
JO 27: Myös käsiteltäessä julkisia tietoja on otettava huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa uudelleen. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä tai selvästi haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä koskevia asioita.
JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Jos yleisöltä pyydetään tietoja tai materiaalia onnettomuus- tai rikospaikalta, yleisöä on ohjeistettava toimimaan turvallisuutta vaarantamatta.
Ilta-Sanomat julkaisi henkirikoksesta ja siitä annetusta tuomiosta jutun, jonka alkuosassa kuvattiin rikoksen paljastumiseen johtaneita tapahtumia uhrin äidin näkökulmasta. Jo otsikossa ja ingressissä siteerattiin äidin tunteita suoraan esitutkintamateriaalista. Jutussa lainattiin hänen poliisille esitutkinnassa antamaansa kuvausta siitä, kuinka hänen poikansa löydettiin kuolleena. Jutussa kerrottiin muun muassa äidin ja pojan suhteesta, heidän viimeisestä puhelustaan, vanhempien huolesta sekä äidin kokemuksista ja tuntemuksista tämän saavuttua surmatun poikansa asunnolle.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että julkista esitutkinta-aineistoa voi käyttää journalismin lähteenä. Aineiston julkisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki sen sisältämät tiedot olisivat julkaistavissa.
Neuvosto toteaa, että esitutkintamateriaalin siteeraaminen edellyttää toimitukselta erityisen huolellista harkintaa silloin, kun mukana on uhrin yksityisyyden piiriin kuuluvia tietoja. Tässä tapauksessa jutussa kuvattiin yksityiskohtaisesti muun muassa äidin surun, pelon ja järkytyksen tunteita sekä hänen suhdettaan poikaansa. Erityisen henkilökohtaisena voidaan pitää kuvausta äidin ja pojan viimeisestä puhelusta. Tällaisten tietojen julkaiseminen edellyttää lähtökohtaisesti asianomaisen suostumusta, ellei tiedoilla ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.
Neuvosto huomauttaa, että lapsensa juuri menettänyt äiti oli ollut asiasta kertoessaan erityisen haavoittuvassa asemassa. Hän oli jutusta ainakin lähi- ja tuttavapiirinsä sekä sellaisten ihmisten tunnistettavissa, jotka olivat ennestään tietoisia tapahtuneesta.
Neuvosto toteaa, että äidin henkilökohtaista surukokemusta avattiin jutussa laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin tapahtumien kulun kuvaaminen edellytti. Tämä rikkoi henkirikosuutisoinnilta edellytettyä hienotunteisuuden vaatimusta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 27 ja 28 ja antaa sille huomautuksen.
Äänestyspäätös 9–4
Langettavan puolesta äänestivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Jonas Jungar, Anssi Marttinen, Sara Nurmilaukas, Farhia Omer, Elina Partio, Suvi Tanner ja Viljami Vaarala.
Vapauttavan puolesta äänestivät:
Saija Hakoniemi, Pasi Kivioja, Heidi Laaksonen ja Mari Tuohiniemi.
Heidän eriävä mielipiteensä:
On vakiintunut rikosjournalismin muoto kuvata rikoksen taustoja ja sen aiheuttamia reaktioita. Myös esitutkintamateriaali voi olla aineistona journalistista harkintaa käyttäen. Uutisen aiheuttama järkytys ei ole peruste langettavalle. Toimitus on käyttänyt harkintaa julkaisupäätöstä tehdessään. Lyhyesti kuvattu puhelinkeskustelu ei loukkaa yksityisyyttä eikä riko Journalistin ohjeiden vaatimusta rikoksen uhrin hienotunteisesta kohtelusta.