Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksellä toimittajan saamien asianajopalvelujen verottamisesta voi olla laajoja ja vakavia seurauksia. KHO julkaisi 11.12. päätöksen, jonka mukaan työnantajan maksamat, työtehtävään liittyneen oikeudenkäynnin asianajokulut ovat toimittajalle veronalaista tuloa.
Julkisen sanan neuvoston yhtenä tehtävänä on puolustaa sananvapautta. KHO:n päätös verolakien tulkinnasta voi heikentää sananvapauteen kuuluvaa yleisön oikeutta saada tietoa. Päätös saattaa vähentää tutkivaa journalismia, jos toimittajat joutuvat pelkäämään merkittäviä henkilökohtaisia taloudellisia menetyksiä, joita jutuista voi aiheutua, vaikka toimittaja todettaisiin syyttömäksi väitettyihin rikoksiin. Kokemukset muista Euroopan maista osoittavat myös, kuinka taloudellisten seurausten uhalla pyritään vaientamaan kriittistä journalismia nostamalla aiheettomia kanteita.
Päätöksessä ei ole kyse yksittäisestä toimittajasta eikä edes pelkästään toimittajista, vaan ratkaisu koskee useita muitakin ammattialoja. Julkisuudessa on mainittu lukuisia esimerkkejä siitä, millaisissa tilanteissa eri ammattiryhmien edustajat voivat joutua työtehtäviinsä liittyvistä syistä rikosepäilyn tai oikeudenkäynnin kohteiksi ja siksi tarvita oikeudellista neuvontaa ja apua. Näistä syntyy kuluja oikeusprosessin lopputuloksesta riippumatta.
JSN vetoaa lainsäätäjiin: verolakeja on syytä muuttaa niin, että työtehtävistä johtuvissa oikeudenkäynneissä työnantajalla on mahdollisuus maksaa oikeudenkäyntikuluja ilman, että tämä katsottaisiin työntekijän verotettavaksi tuloksi. Muutoin on vaarana, että Suomi kurittaa veroilla sananvapautta.
Kannanotto on hyväksytty yksimielisesti JSN:n kokouksessa 13.12.2023