Kantelu 16.4.2024
Kantelu kohdistuu Ylen 15.4.2024 julkaisemaan verkkojuttuun, jonka otsikko oli Analyysi: Maksan Taylor Swiftille, vaikka en kuuntele hänen musiikkiaan sekuntiakaan – niin teet sinäkin.
Jutussa kerrottiin, että ”Beethovenin Kohtalonsinfonia ei löydy [Spotifysta] millään”.
Kantelijan tutkiessa asiaa muun muassa haku ”kohtalonsinfonia” tarjosi ensimmäisenä levytystä Beethovenin Kohtalonsinfoniasta. Sama haku myös saksaksi ja englanniksi tarjosi ensimmäisenä levytyksen Kohtalonsinfoniasta. Myös jutussa mainittu op. 67 toimi kantelun mukaan hyvin Spotifyn hakusanana, samoin esimerkiksi ”Beethoven Symphony”, joka tarjosi ensimmäisenä levytystä, joka sisältää kaikki Beethovenin sinfoniat. ”Beethoven sinfoniat” löysi ensimmäisenä soittolistan, jolla on kaikki sinfoniat ja Kohtalonsinfonia omalla paikallaan. ”Beethoven sinfonia 5” suomeksi toimi myös hakusanana.
Kantelun mukaan jutussa mainitut Antti Tuiskun ”Mä hiihdän” ja Beethovenin Kohtalonsinfonia löytyvät täsmälleen yhtä hyvin Spotifystä. Kantelija antoi jutun kirjoittaneelle toimittajalle asiasta palautetta sähköpostitse. Kantelun mukaan kyse oli sepitteestä ja faktantarkistusprosessi oli jäänyt tekemättä.
Neuvosto soveltaa kantelun käsittelyssä 30.9.2024 asti voimassa olleita Journalistin ohjeita.
Ylen vastaus 15.11.2024
Ylen puolesta on vastannut musiikkijournalismista vastaava tuottaja Karoliina Vesa.
Vastauksessa todetaan, että kantelun kohteena oleva artikkeli oli tyypiltään analyysi. Tämä on tekstilajina kuvaus isosta kokonaisuudesta, johon on valittu tietty näkökulma. Analyysi tiivistää ison määrän tietoa valmiiksi lukijalle. Analyyseissä käytetään useita lähteitä.
Kantelun kohteena olevassa analyysissä käsiteltiin taidemusiikin heikkoa asemaa ja palkkioiden maksujärjestelmän logiikkaa suoratoistopalveluissa. Myös taidemusiikin moninaisuuden löydettävyyden todettiin olevan heikkoa suoratoistopalvelu Spotifyssä.
Vastaavan tuottajan mukaan toimitus ei saanut kantelijan sähköpostilla lähettämää oikaisupyyntöä tiedonkulun ongelmien vuoksi. Kantelun sisältö tuli toimituksen tietoon vasta Julkisen sanan neuvoston vastauspyynnön yhteydessä. Tämän jälkeen kantelijan alkuperäinen oikaisupyyntö käsiteltiin toimituksessa, ja vaikkei alkuperäisen artikkelin sanamuoto ollut sinänsä virheellinen, kantelun kohteena olevaa lausetta täsmennettiin selvyyden vuoksi.
Vastaava tuottaja katsoo, että kantelijan kritiikki kohdistuu lauseisiin, jotka on irrotettu kontekstistaan. Nämä muodostivat kuitenkin todellisuudessa muun tekstin kanssa kokonaisuuden. Monimutkaista asiaa selvitettiin analyysin koko osiossa, ei vain yhdessä lauseessa.
Kantelija kohdistaa kritiikkinsä analyysin virkkeeseen ”Antti Tuiskun Mä hiihdän löytyy Spotifysta helposti, mutta Beethovenin Kohtalonsinfonia ei löydy millään”. Vastaava tuottaja toteaa, että Ylen analyysissä kyseistä virkettä avattiin ja selvennettiin sekä ennen sitä että sen jälkeen.
Analyysissä kirjoitettiin seuraavasti: ”Muutamilla pikkugenreillä on vielä yksi syy huoleen: suoratoistopalvelujen käyttöliittymät suosivat yksiselitteisen tähtiartistin yksiselitteistä hittiä.”
Hakusanat ”mä hiihdän” antavat yleisimmissä suoratoistopalveluissa tärkeimmäksi hakutulokseksi yksiselitteisen, yhden kappaleen, jonka on tehnyt yksi artisti. Hakutuloslistalla on myöhemmin saman kappaleen eri versioita, mutta tulos on kuluttajan kannalta selvä. Käyttäjä pääsee kuuntelemaan haluamaansa kappaletta.
Analyysissä kirjoitettiin, että sinfonian nimi voi olla millä kielellä vain missä muodossa vain, eikä artisti ole Beethoven vaan satunnainen orkesteri. Yle katsoo, että kantelijan esiin nostama hakutulos todistaa Ylen analyysin sisällön.
Vastaava tuottaja toteaa, että Beethovenin sinfoniaa nro 5 c-molli (op. 67) kutsutaan kansankielisesti Kohtalonsinfoniaksi. Kyseessä on siis niin sanottu teoksen lempinimi. Mikäli kuuntelija haluaa hakea teosta, hänen olisi hyvä tietää sinfonian oikea nimi.
Lempinimi tuottaa vain yhden ainoan tuloksen Beethovenin sinfoniasta nro 5, ja se on satunnaisen orkesterin levytys, ei moninainen hakutulos. Kyseisiä levytyksiä on todellisuudessa satoja. Lisäksi sinfoniassa on neljä aivan erilaista osaa, eikä hakutulos kerro yksiselitteisesti juuri oikeaa osaa. Tämän vuoksi hakutulos ei ole relevantti.
Kantelun mukaan analyysissä mainittu op.67 toimisi hyvin hakusanana. Vastaava tuottaja toteaa, että analyysissä ei väitetty, ettei hakutuloksia löytyisi kyseisellä hakusanalla. Haku tuottaa tuloksen, mutta kuten analyysissä kirjoitettiin, on tulos kuluttajan kannalta epäolennainen, koska siitä ei voi päätellä, mikä on kuluttajan tarkoittama teos tai osa.
Vastaavan tuottajan mukaan analyysin ytimenä siis oli, että taidemusiikin hakusanat eivät tuota kuluttajan kannalta relevanttia tulosta, koska tunnetuimmat teokset eivät kiinnity yksiselitteisesti tiettyyn artistiin. Taidemusiikki eroaa rakenteeltaan ja käyttötottumuksiltaan perustavalla tavalla populaarimusiikista, ja siksi Spotifyn hakutoiminto toimii huonosti taidemusiikissa.
Yle katsoo, että se ei ole rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 8, 10 tai 20, vaan pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Ylen musiikkitoimittaja käsitteli analyysikirjoituksessa suoratoistopalvelujen toimintalogiikan vaikutusta musiikin tarjontaan. Kirjoitus sisälsi muun muassa lauseen, jonka mukaan Beethovenin Kohtalonsinfoniaa ei löydy suoratoistopalvelu Spotifysta millään.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että väite sellaisenaan ei pidä paikkaansa. Kyseinen teos on tarjolla, ja vähintään yksi orkesteritaltiointi on helposti löydettävissä. Jutussa väitteen välittömästä asiayhteydestä kävi kuitenkin ilmi, että sillä viitattiin laajemmin käyttäjän vaikeuksiin löytää Spotifyn käyttöliittymän avulla klassisen musiikin tallenteista muu kuin satunnaisen orkesterin levytys. Vertailukohtana käytettiin sitä, että yksittäisen popartistin tietynniminen hitti löytyy suoratoistopalvelusta helposti, kun taas muun muassa klassinen, jazz ja kansanmusiikki katoavat keskimääräisen kuluttajan näkyviltä, koska niille ominainen tekijyys ja esittäjyys on liian moninaista suoratoiston järjestelmään.
Vaikka Yle myöhemmin tarkensikin väitettä, neuvosto katsoo, että kyseessä oli epätarkkuus eikä olennainen asiavirhe, joka Ylen olisi ollut välttämätöntä korjata kantelijan lähettämän viestin perusteella. Neuvosto ei näe viitteitä siitä, ettei jutun tietoja olisi tarkistettu tai ettei Yle olisi pyrkinyt totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Tommi Hatinen, Johannes Koponen, Minna McGill, Teemu Niikko, Sara Nurmilaukas, Alma Onali, Mari Tuohiniemi, Riku Väisänen ja Erja Yläjärvi.