Kantelu 17.8.2023
Kantelun mukaan Helsingin Sanomat julkaisi viikon ajan vääriä pörssikursseja sivuillaan. Yhteensä virheitä oli siis lukuisilla sivuilla siten, että lukija ei voinut kantelijan mukaan mitenkään tietää, mitkä tiedot olivat virheellisiä ja mitkä eivät.
Kantelun mukaan virhe oikaistiin kahden rivin oikaisulla, jossa todettiin virheitä olleen, muttei tarjottu korjattuja tietoja. Kantelijan mukaan lukija sai näin ollen tietää vain, että Helsingin Sanomien 7.–12.8.2023 julkaisemalla ”talouden pörssisivuilla” oli vakavia virheitä, mutta kantelijan mukaan kukaan ei tiennyt, että missä. Kantelija kysyy, saattoiko virheitä olla esimerkiksi juttujen leipätekstissä, joissa käsiteltiin pörssiyrityksiä?
Kantelijan mukaan Helsingin Sanomat ei käytä ilmausta ”talouden pörssisivu” normaalisti, mutta nopea google-haku tarjosi sisällöksi tätä https://www.hs.fi/aihe/porssit/.
Kantelijan mukaan yllä olevalla sivulla julkaistiin lukuisia juttuja joka päivä, joten oikaisun perusteella ne saattoivat kaikki sisältää virheitä. Oikaisussa ei kantelijan mukaan kerrottu myöskään, koskivatko virheet vain printtiä vai kaikkia kanavia, tai sitä, oliko virheet korjattu nettiversioon, jossa se olisi teknisesti ollut mahdollista. Kantelijan mukaan oli selvää, että useilla sivuilla viikon aikana tehtyjen virheiden korjaaminen tavalla, jolla HS sen teki ei voinut tavoittaa ”mahdollisimman kattavasti” virheitä saanutta yleisöä. Kantelijan mukaan kyseisen korjaustavan hyväksyminen mahdollistaisi kaikkien virheiden korjaamisen yleisoikaisulla Eilisessä lehdessä oli useita virheitä.
Päätoimittajan vastaus 1.12.2023
Helsingin Sanomat julkaisi 14.8.2023 verkkosivuillaan oikaisun otsikolla Taloussivuilla on ollut väärän päivän pörssikursseja. Päätoimittajan mukaan oikaisu viittasi edellisellä viikolla toimitusprosessissa tapahtuneeseen toistuvaan virheeseen, jonka myötä painetun lehden niin sanotulla pörssisivulla julkaistiin useana päivänä peräkkäin virheellisiä pörssitietoja. Kyse ei ollut yksittäisistä tiedoista, vaan koko pörssisivun kokonaisuudesta. Kyse oli päätoimittajan mukaan alihankkijan tuottamasta sisällöstä, joka tuli kokonaisuutena Helsingin Sanomien käyttöön.
Päätoimittajan mukaan kyse oli prosessissa tapahtuneesta valitettavasta virheestä, johon ei epäonnisesti havahduttu ajoissa. Toimitus pyrkii päätoimittajan mukaan jatkossa varmistamaan, että myös tämänkaltainen sisältökokonaisuus vastaa luvattua informaatiota ja siihen liittyvää lukijalupausta.
Kyseinen sisältökokonaisuus oli päätoimittajan mukaan verrattavissa Helsingin Sanomien julkaisemiin sarjakuviin tai tv-ohjelmatietoihin, joissa vastaavaa prosessivirhettä on niin ikään vuosien mittaan sattunut.
Kantelun kohteena oleva oikaisu oli päätoimittajan mukaan suunnattu lähtökohtaisesti nimenomaan painetun lehden ja digitaalisen näköislehden lukijoille ja oli noihin kanaviin suunnattu oikaisu. Journalistin ohjeiden mukaan korjaukset on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Tämän vuoksi, vakiintuneen käytännön mukaisesti, vastaava oikaisu julkaistiin siten paitsi painetussa lehdessä, samansisältöisenä myös HS.fi-verkkosivuilla.
Oikaisun kattavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa päätoimittajan mukaan tarkastelu oli tässä tapauksessa syytä tehdä nimenomaan painetun lehden lukijan näkökulmasta. Kyse oli sisällöstä, jota ei alun perinkään julkaistu lehden verkkosivujen uutissisällöissä. Oikaisussa käytettyä nimikettä ”pörssisivu” oli päätoimittajan mukaan niin ikään syytä arvioida nimenomaan siitä näkökulmasta, kuinka hyvin oikaisu palvelee sisältökokonaisuuden alkuperäiskäyttäjän eli painetun lehden lukijan tarpeita. Tämän tehtävän oikaisu päätoimittajan näkemyksen mukaan täytti riittävällä tavalla.
Lehti katsoo, että nimenomaan painetun lehden lukijoille nimike ”pörssisivu” on vakiintunut ilmaus, ja lukija ymmärtää mitä sillä tarkoitetaan.
Päätoimittajan mukaan lehti kiinnittää huomiota siihen, että kantelija ei ole itse esittänyt oikaisuvaatimusta, vaan pitää lehden oma-aloitteisesti julkaisemaa oikaisua riittämättömänä. Päätoimittajan näkemyksen mukaan Journalistin ohjeiden kannalta kantelun kohteena olevassa asiassa ei siten voi olla kyse siitä, että lehti olisi laiminlyönyt JO kohdan 20 mukaisen oikaisuvelvoitteensa. Vastaavasti oikaisun kattavuutta arvioitaessa olennaista oli päätoimittajan mukaan kysymys siitä, että kertoiko lehti ilmi tulleesta virheestä mahdollisimman kattavasti. Helsingin Sanomat katsoo täyttäneensä tämän velvoitteen Journalistin ohjeiden mukaisesti. Lukijoille kerrottiin virheestä, virheellisen sisällön julkaisuajankohdasta, ja asiayhteyteen riittävällä tarkkuudella virheen luonteesta.
Päätoimittajan mukaan oikaisun sisällöllisen kattavuuden arviointi perustui journalistiseen harkintaan, johon Journalistin ohjeet eivät tarjoa tiukkaa, yksiselitteistä raamia. Luonnollisesti tässäkin tapauksessa jouduttiin päätoimittajan mukaan arvioimaan sitä, oliko korjauksen huomioarvo riittävä suhteessa virheen vakavuuteen, ja olisiko lehden tullut julkaista uusi ”juttu”, jossa virheellinen tieto olisi yksilöity ja korjattu.
Päätoimittajan mukaan pörssisisällöissä oli kyse laajasta, taulukkomuotoisesta tietokokonaisuudesta. Tämän lisäksi on olennaista tunnistaa, että ns. pörssisivun päivittäissisältö ei ole staattista, julkaisuhetken jälkeenkin lukijalleen relevanttia dataa, vaan päivittäin uusiutuvaa, ajassa elävää ja nopeasti vanhenevaa tietosisältöä. Yksittäisen päivän pörssisivun uudelleenjulkaisu muodollisesti oikealla datalla ei palvelisi sen paremmin lukijan tarpeita kuin virheen korjaustavoitteen saavuttamista. Julkaisuhetkellä data olisi jälleen väistämättä vanhentunutta ja siinä mielessä myös edelleen hyödyntämiskelvotonta. Päätoimittajan mukaan lehti katsookin, että kantelun kohteena olevassa tapauksessa muodollisen oikaisun toteuttaminen nyt tehdyllä yleisluontoisella informoinnilla oli perusteltua ja tarkoituksenmukaista. Virheen kattavampaan korjaamiseen selkeästi paras ja käyttökelpoisin tapa oli päätoimittajan mukaan se, että toimitus varmisti seuraavien ajantasaisten pörssisivujen julkaisun oikealla, juuri sillä hetkellä relevantilla, paikkansapitävällä sisällöllä. Päätoimittajan mukaan tällöin oli perusteet ajatella, että seuraava, ajantasaisena ilmestyvä pörssisivu oli itsessään Journalistin ohjeiden tarkoittama, laajuudeltaan kattava virheen korjaustapa.
Päätoimittajan mukaan olennaista tarkastelussa oli se, että pörssisivuilla vanhentuneena julkaistu data ei lähtökohtaisesti ollut virheellistä. Data oli aivan oikeata ja paikkansapitävää, mutta tiedot kertoivat tilanteesta, joka ei ollut enää ajankohtainen. Huomion arvoista oli päätoimittajan mukaan sekin, että pörssidata on aina yhtä hetkeä kuvaava pysäytyskuva, joka vanhenee valuuttakurssien muutosten ja pörssin kaupankäynnin käynnistymisen myötä. Tosiasiallisesti palvelu ei normaalistikaan siten kykene tarjoamaan täydellisen reaaliaikaista tilannekuvaa, vaan pysäytyskuvan edellisestä, jo päättyneestä pörssipäivästä.
Päätoimittajan mukaan virhe oli valitettava, mutta sen korjaaminen perinteisen oikaisumenettelyn keinoin ei lehden näkemyksen mukaan ollut realistisesti toteutettavissa oleva tapa. Nyt tehdyllä korjauksella Journalistin ohjeiden määrittelemät tavoitteet ja lukijoille viestiminen tulivat päätoimittajan mukaan riittävällä tavalla saavutetuiksi.
Päätoimittajan mukaan Helsingin Sanomat katsoo toimineensa käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti.
Ratkaisu
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan.
Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu.
Helsingin Sanomissa julkaistiin useana päivänä väärien päivien pörssikurssitietoja. Virheen tultua ilmi lehti julkaisi oikaisut sekä verkossa että näköis- ja paperilehdissä, joissa kerrottiin, että ajanjaksolla pörssisivujen kurssitiedot olivat virheellisiä, mutta ei julkaissut kyseisiltä päiviltä oikeita pörssikurssitietoja.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toisin kuin kantelija esittää, oikaisuista oli pääteltävissä, että kyse oli nimenomaan näköis- ja paperilehden pörssikurssien kehitystä kuvaavien sivujen sisällöstä. Oikaisuissa käytettyä sanamuotoa väärän päivän pörssikursseja ei ole mahdollista tulkita väärin siltä osin, mistä virheestä oli kyse.
Neuvosto toteaa, että Helsingin Sanomat kertoi virheestään sekä verkossa että näköis- ja paperilehdessä lyhyellä oikaisulla, mitä kyseisessä tapauksessa voidaan pitää riittävänä. Kantelija ei pyytänyt virheen korjausta lehdeltä vaan kantelu kohdistui vain kantelijan mielestä vääränlaiseen oikaisuun.
Neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomien valitsemaan korjaustapaa voidaan pitää vakiintuneena käytäntönä, kun korjataan vastaavanlaisia massavirheitä tiedotusvälineiden talous- tai vaikkapa tv-sivuilla tai muissa palveluaineistoissa. Jatkuvasti muuttuvien tietojen korjaamista jokainen virhe yksilöiden jo vanhentuneilla tiedoilla kutakin päivää koskien ei voida pitää tarpeellisena.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Tommi Hatinen, Marja Keskitalo, Johanna Konttori, Johannes Koponen, Teemu Niikko, Sanna Mattila, Minna McGill, Sara Nurmilaukas, Alma Onali, Timo Sipola, Asta Tenhunen ja Mari Tuohiniemi.