Kantelu 16.2.2023
Kantelu kohdistuu Ilta-Sanomien 16.2.2023 julkaisemaan verkkojuttuun, jonka otsikko on Lapset tivaavat Sanna Marinilta somen käytöstä: ”Miksi käytät paljon filttereitä instakuvissa?”
https://www.is.fi/viihde/art-2000009395516.html
Kantelun mukaan juttu rikkoi Journalistin ohjeiden kohtaa 16, jonka mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä ja piilomainonta on torjuttava.
Kantelussa todetaan, että artikkeli antoi ymmärtää olevansa uutinen, mutta todellisuudessa kyseessä oli Ilta-Sanomat omistavan Sanoma Media Finlandin mainos, jossa mainostettiin saman konsernin omistaman Nelosen uutta tv-ohjelmaa.
Kantelun mukaan juttu oli kirjoitettu ”takakansityylillä”. Se kuvaili ohjelmaa ja luetteli lasten ohjelmassa esittämiä kysymyksiä. Esimerkiksi otsikossa mainittuun kysymykseen juttu ei vastannut lainkaan, vaan artikkelin juju oli saada lukija katsomaan ohjelmaa. Jutussa esiteltiin uusi televisio-ohjelma, ja jutun lopussa mainittiin ”Luokan edessä torstaisin 16.2. alkaen Nelonen klo 20.00”.
Kantelun mukaan toinen mainoksen tuntomerkki oli, että artikkeli perustui ohjelmasisältöön, jota ei ollut vielä julkaistu. ”Tänään alkavassa uutuussarjassa”, ”ensimmäisessä jaksossa luokan eteen astelee”, ”seuraavina vieraiksi saapuvat”. Juttu kertoi lähettämättömissä jaksoissa tapahtuvista asioista. Toisin sanoen juttu perustui kantelijan käsityksen mukaan lehdistötiedotteeseen verrattavaan sisältöön, jonka toimittaja otti ”sellaisenaan”. Kantelijan arvion mukaan artikkeli ei kommentoinut ohjelmasisältöä millään toimituksellisella tavalla.
Mainossisältöön viittasivat kantelun mukaan myös jutun valokuvat, jotka olivat lehdistömateriaalia. Kantelussa todetaan, että mediat voivat toki tehdä juttuja puhtaasti lehdistötiedotteiden perusteella ja käyttää jutuissa vielä julkaisematonta tietoa sekä tiedotteen laatijan tarjoamia kuvia. Kantelun mukaan ongelma kuitenkin on siinä, että juttu oli laadittu puhtaasti herättämään pelkkiä kysymyksiä sekä houkuttelemaan katsomaan ohjelmaa. Tämä ei periaatteessa olisi ongelma, mutta kun kyse oli saman mediakonsernin julkaisusta ja kanavasisällöstä, eikä Ilta-Sanomien ja Nelosen välistä kytköstä mainittu millään tavalla, ilmoituksen ja toimituksellisen sisällön välinen ero ei kantelun mukaan tullut selvästi esille.
Kantelija pohtii, missä menee sallittavan ilmoituksen ja toimituksellisen sisällön raja, etenkin kun julkaisulla on taloudellinen intressi markkinoitavan sisällön suhteen.
Päätoimittajan vastaus 10.5.2023
Ilta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Johanna Lahden mukaan Ilta-Sanomille ei ole aivan selvää, mitä kantelija tarkoittaa sillä, että juttu oli kirjoitettu ”takakansityylillä”. Päätoimittaja katsoo, että kyse oli normaalista, ohjelmasisältöä kuvailevasta jutusta, joka julkaistiin alun perin muiden ohjelma-arvioiden ja -selostusten tapaan Ilta-Sanomien painetussa Tv-lehdessä ja sen jälkeen Ilta-Sanomien verkkosivuilla.
Päätoimittaja toteaa, että llta-Sanomat julkaisee tällaisia ohjelma-arvioita ja -selostuksia viikoittain eri kanavien ohjelmista, kuten moni muukin väline. Ne kirjoitetaan samalla kaavalla, eli tieto ohjelmaa esittävästä kanavasta ja yleensä myös esitysajasta on tapana lisätä jutun loppuun. Tv-arviot ovat keskeinen osa kulttuuri- ja palvelujournalismia, jonka avulla ihmisiä autetaan valitsemaan vapaa-aikaansa mieleistään ohjelmaa. Tämäntyyppisten juttujen avulla toimittajat arvioivat ja esittelevät lukijalle/katsojalle uusia elämyksiä siinä missä taidenäyttelyiden ja teatterinkin kohdalla. Päätoimittaja on linkittänyt vastaukseensa esimerkkejä Ilta-Sanomien (juttu 1, juttu 2), Helsingin Sanomien (juttu 1, juttu 2) ja Iltalehden sivuilta.
Ilta-Sanomien näkemyksen mukaan lasten kysymykset – eivät poliitikkojen vastaukset – olivat kyseisen ohjelman kiintoisinta antia. Ilta-Sanomat varaa itselleen journalistisen oikeuden päättää, mitä se kulloisestakin ohjelmasta nostaa otsikkoon. Päätoimittaja huomauttaa, että ohjelmaesittelyissä kuten elokuva-arvioissakaan ei myöskään ole yleensä tapana etukäteen paljastaa kaikkia juonenkäänteitä.
Kantelija arvostelee sitä, että artikkeli perustui ”sellaiseen ohjelmasisältöön, jota ei ole vielä julkaistu”. Päätoimittaja toteaa näin olleen. Toimittajat katsovat ohjelmia ja elokuvia etukäteen ja kirjoittavat niistä arvioita ja selostuksia. Se tapa on ollut käytössä vuosikymmeniä. Päätoimittaja arvioi, että kantelija ei ehkä ole tietoinen Venetsia-järjestelmästä, joka on luotu palvelemaan mediaa paitsi ohjelmatietojen osalta, myös ennakkokatselua varten. Käytännössä kaikki tv-ohjelmien arviot ja esittelyt tehdään ennakkokatselemalla kaikissa sellaisissa medioissa, jotka tämäntyyppisiä juttuja julkaisevat.
Päätoimittajan mukaan kyse oli journalistisin perustein tehdystä ohjelmaselostuksesta, joka syntyi toimittajan oman katselukokemuksen, ei tiedotteen pohjalta. Päätoimittaja toteaa, että elokuvista ja tv-sarjoista käytetään hyvin yleisesti pressikuvia, kun ko. ohjelmia esitellään. On erittäin harvinaista, että medialla olisi omaa kuvamateriaalia jostain elokuvasta tai tv-sarjasta.
Päätoimittaja toteaa, että Ilta-Sanomat kuuluu samaan konserniin kyseistä ohjelmaa tuottavan Nelosen kanssa. Ilta-Sanomat huomauttaa, että tämäntyyppisissä tavanomaisissa ohjelmaesittelyissä ei ole ollut tapana mainita konserniyhteyttä. Päätoimittajan mukaan tällaiset ohjelmaesittelyt tehdään pääsääntöisesti kaikki samalla tyylillä eli kerrotaan ohjelman kiinnostavimmista asioista ja jutun lopussa kerrotaan – aivan kanavasta tai konsernista riippumatta – missä ja milloin ohjelma on nähtävissä. Päätoimittaja katsoo, että eri kanavien ohjelmista on kerrottu täysin yhteneväisesti ja viittaa aiemmin vastauksessa mainittuihin esimerkkeihin.
Ilta-Sanomat pyytää kiinnittämään huomiota Journalistin ohjeiden kohdan 6 sanamuotoihin: ”käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi”. Päätoimittaja arvioi, että merkittävänä asiana voitaneen pitää esimerkiksi tietoja eri tv-kanavien tuloksesta, markkinaosuuksista, yrityskaupoista tai esimerkiksi uusista ohjelma- tai elokuvalanseerauksista (esimerkkijuttu).
Päätoimittajan mukaan on selvää, että tällaisessa yhteydessä konserniyhteys on mainittava. Sen sijaan yksittäisen, tavanomaisen tv-ohjelman arviota tai selostusta ei ole tähän asti pidetty merkittävänä asiana, vaan kyse on median yleisesti käyttämästä tavanomaisesta juttutyypistä.
Ilta-Sanomat katsoo, ettei se ole rikkonut Journalistin ohjeita.
Ratkaisu
JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
Ilta-Sanomat julkaisi ennakkojutun tv-kanava Nelosen uudesta seitsenosaisesta ohjelmasarjasta, jossa koululaiset tapasivat suomalaisia poliitikkoja. Jutussa ei kerrottu, että Ilta-Sanomat ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin. Myöhemmin lehti teki sarjan jaksoista useita juttuja lisää.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että juttu ei ollut piilomainontaa vaan tavanomainen, medialle tarjotun ennakkokatselumahdollisuuden perusteella toimituksessa tehty televisio-ohjelmasarjan esittely. Tyylin valinta kuuluu toimitusten omaan päätösvaltaan. Myös ainakin kaksi Sanoma-konsernin ulkopuolista tiedotusvälinettä on käsitellyt ohjelmaa runsaasti.
Neuvosto toteaa, että televisio-ohjelmien saamalla näkyvyydellä on merkitystä kanaville ja niitä omistaville yhtiöille. Lehden ja kanavan välisen konserniyhteyden kertominen lukijoille olisi ollut toivottavaa. Konserniyhteyden mainitsematta jättäminen saattoi heikentää yleisön luottamusta journalismin riippumattomuuteen. Neuvosto kannustaa tiedotusvälineitä kiinnittämään huomiota avoimeen ja johdonmukaiseen sidoksistaan kertomiseen.
Neuvoston vuonna 2016 tekemän ratkaisun mukaan tv-ohjelman sisältöön liittyvä, laajasti yleisöä kiinnostava viihdeuutisointi ei edellyttänyt konserniyhteyden mainitsemista. Neuvosto katsoo, että äkkinäinen ratkaisulinjan tiukennus olisi kohtuuton Ilta-Sanomia kohtaan.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj.), Mona Haapsaari, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Minna McGill, Valpuri Mäkinen, Hanna Parhaniemi, Kari Pyrhönen, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Timo Sipola, Jani Tanskanen, Marjukka Vainio-Rossi ja Erja Yläjärvi.