Kantelu 11.11.2022
Kantelu kohdistuu Journalistin 16.9.2022 julkaisemaan juttuun Seiskan jatkuva kiire, kohtuuttomat odotukset ja erikoinen editointikulttuuri ovat johtaneet uupumisiin ja sairauslomiin. Työntekijät kertovat vakavista työilmapiirin ongelmista.
Kantelun on allekirjoittanut 25 Seiskan toimituksen työntekijää.
Kantelun mukaan jutussa esitettiin virheellistä tietoa muun muassa Seiskalta lähteneiden työntekijöiden ja sairauspoissaolojen määristä sekä Seiskan toimituksen journalistisista työtavoista.
Kantelijat katsovat, että juttu rikkoi usealla tavalla hyvää journalistista tapaa ja useita Journalistin ohjeiden kohtia (JO 8, 9, 10, 12, 21 ja 22). Näiden lisäksi valmistelussa tulkittiin kantelun kohdistuvan JO 20:een.
Kantelun mukaan artikkelia varten oli haastateltu Seiskan entisiä työntekijöitä, mutta artikkelissa ei kerrottu, milloin nämä olivat olleet Seiskassa töissä. Juttuun ei ollut kantelijoiden mukaan haastateltu suurinta osaa nykyisistä työntekijöistä tai toimituksen luottamusmiestä.
Kantelun mukaan Seiskan työkulttuurissa aiemmin olleisiin ongelmiin oli Seiskassa reagoitu, eivätkä jutussa kuvatut työilmapiirin ongelmat enää vastanneet todellisuutta. Kantelun mukaan juttuun haastatellut oli valittu tarkoitushakuisesti.
Kantelun mukaan entisten työntekijöiden kertomat asiat esitettiin jutussa kuitenkin totuuksina, eikä Seiskan henkilökunnalle ollut annettu mahdollisuutta ottaa kantaa esitettyihin väitteisiin. Myöskään Seiskan tai työntekijöiden vastinetta ei kantelun mukaan julkaistu.
Kantelun mukaan jutussa ollut kohta, jossa väitettiin Seiskasta vuosien 2020 ja 2022 välillä lähteneiden kaikkiaan kymmenen ihmisen olevan kolmasosa toimituksesta, oli virheellinen. Aller Media Oy:n henkilöstöjohtaja oli vastannut juttua tehneelle toimittajalle sähköpostikysymyksiin jo ennen jutun julkaisua. Kantelun mukaan hänen vastauksistaan ilmeni muun muassa, että toimituksen koko oli itse asiassa kasvanut vuodesta 2020 vuoteen 2022 mennessä 24 työntekijästä 30 työntekijään. Kantelun mukaan toimituksesta ei siis ollut lähtenyt kolmannesta työntekijöistä, kuten jutussa väitettiin, vaan kymmenen lähteneen tilalle oli palkattu 16 uutta työntekijää. Osa näistä oli ollut Seiskassa aiemminkin työskennelleitä, palaavia työntekijöitä.
Kantelun mukaan henkilöstöjohtaja oli sähköpostitse kertonut toimittajalle lisäksi, että Jari Peltomäen päätoimittajakauden aikana Seiskan toimitus oli saanut useita uusia hyviä osaajia toimitukseensa, ja että työhyvinvointitulokset olivat parantuneet jatkuvasti. Toimittajalle oli kerrottu myös, että esimerkiksi syyskuun 2022 työhyvinvointitulokset olivat juuri tulleet ja pisteiden keskiarvo oli 80/100 eli hyvä.
Kantelun mukaan jutussa ei myöskään annettu puheenvuoroa työntekijöille, joilla olisi ollut Seiskasta hyvää sanottavaa. Heidän kokemuksensa ohitettiin vain lyhyesti näin: ”Kaikki Seiskan toimituksessa eivät koe ilmapiiriä ahdistavaksi. Osa henkilökunnasta kertoi kysyttäessä, etteivät he tunnistaneet mainittuja ongelmia. Ilmapiirin huonoksi kokeneet haastateltavat arvelivat, että yksi syy tälle saattoivat olla työntekijöiden erilaiset asemat ja työnkuvat.”
Juttu antoi kantelun mukaan ymmärtää, että ilmapiirin hyväksi kokeneet olivat sisäpiiriin kuuluvia etuoikeutettuja työntekijöitä, jotka nauttivat erivapauksista muiden kustannuksella. Kantelun mukaan tämä ei pidä paikkaansa.
Kantelun mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjeiden kohtia 8 ja 10 myös kohdassa, jossa käsiteltiin Julkisen sanan neuvoston Seiskalle antamien langettavia päätöksiä. Kantelijoiden tulkinnan mukaan jutussa väitettiin päätoimittaja Peltomäen valehdelleen langettavien päätösten määrästä, kun hän oli kertonut Seiskan saaneen niitä historiansa aikana kolme. Valehtelusta ei kuitenkaan ollut kantelun mukaan kyse, vaan siitä, että JSN:n hakupalvelusta löytyi lehteä koskevia tuloksia usealla eri hakusanalla.
Kantelun mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjeita ja hyvää journalistista tapaa myös siinä, ettei Seiskaa verrattu muihin, huomattavasti enemmän langettavia päätöksiä saaneisiin medioihin.
Journalistin ohjeiden kohtaa 9 rikottiin jutussa kantelun mukaan siinä, että toimittaja pyysi sähköpostitse Seiskan erikoistoimittajaa lähettämään hänelle ”luottamuksella” Seiskan toimituksen työilmapiirikyselyn tuloksia. Kantelun mukaan Journalistin toimittaja asetti pyynnöllään Seiskan toimittajan asemaan, josta hänelle olisi voinut myöhemmin koitua vakavia ongelmia työpaikallaan.
Kantelun mukaan toimittaja sai työilmapiirikyselyiden tulokset myöhemmin Aller Media Oy:n henkilöstöjohtajalta, mutta tietoja ei kantelijoiden mukaan käytetty jutussa.
Kantelun mukaan Journalisti-lehti rikkoi Journalistin ohjeiden kohtia 21 ja 22, kun lehti ei julkaissut jälkeenpäin sille lähetettyä vastinetta, jonka oli allekirjoittanut 22 Seiskan toimituksen työntekijää.
Päätoimittajan vastaus 21.2.2023
Journalistin vastaavan päätoimittajan Maria Petterssonin mukaan Journalisti on media-alan ammattilehti, jonka yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää media-alan työntekijöiden puolta ja tuoda esiin työpaikoilla esiintyviä ongelmia.
Päätoimittajan mukaan Journalisti pyrki jutussaan totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen, tarkisti tiedot useista lähteistä sekä suhtautui tietolähteisiin kriittisesti. Jutussa ei ollut virheitä eikä siitä tehty oikaisupyyntöjä.
Artikkeliin ja sen taustaksi oli haastateltu suuri määrä nykyisiä ja entisiä Seiskan työntekijöitä. Lähdesuojan vuoksi artikkelissa ei kerrottu, keitä he ovat tai milloin he tarkalleen ottaen ovat olleet Seiskassa töissä. Lähdesuojan takia jutussa ei myöskään kerrottu, kuinka suurta osaa Seiskan nykyisestä toimituksesta oli haastateltu tai kuinka moneen heistä on oltu yhteydessä.
Artikkelissa puhui viisi työntekijää, jotka kertoivat ongelmista tarkemmin. Tämän lisäksi jutun taustaksi oli jututettu lukuisia muita nykyisiä ja entisiä työntekijöitä. Päätoimittajan mukaan kyse ei ollut yhden tai kahden työntekijän uupumuksesta vaan laajemmasta ilmiöstä. Kaikki artikkeliin ja sen taustaksi haastatellut olivat työskennelleet lehdessä jutun ilmestymisen aikaisen johdon aikana, toisin kuin kanteluun liitetyssä vastineessa väitetään.
Henkilöstöpäällikkö vastasi toimittajan kysymyksiin sähköpostitse. Päätoimittajan mukaan jutussa julkaistiin henkilöstöpäällikön vastauksista artikkelin kannalta olennaiset osuudet ja ne vastaavat sähköpostissa kirjoitettua. Päätoimittaja toteaa, että lehdellä ei ollut velvollisuutta julkaista sähköpostiviestiä kokonaisuudessaan.
Toisin kuin kantelussa esitetään, Journalistin artikkelissa mainittiin uusimmista työhyvinvointikyselyn tuloksista: ”Backholm kertoo Seiskan tulosten olleen nousussa kahdessa tuoreimmassa, vuoden aikana tehdyssä ilmapiirimittauksessa.”
Artikkelissa kerrottiin, että kaikki Seiskan toimituksen työntekijät eivät kokeneet ilmapiiriä huonoksi. Jutussa myös alleviivattiin toistuvasti, että ongelma oli nimenomaan johto: ”Pihla, kuten muutkin Journalistin haastateltavat, korostavat, että toimittajat ovat keskenään hyvissä, jopa lämpimissä väleissä.”
Toisin kuin kantelussa väitetään, jutussa annettiin puheenvuoro työntekijälle, jolla on Seiskasta hyvää sanottavaa. Yksi seiskan toimittajista kertoi jutussa, että ilmapiiri oli hänen mielestään parempi kuin 15 vuoteen. Jutussa siteerattiin myös Helsingin Sanomien juttua, johon samaa toimittajaa oli haastateltu, ja jossa hän kehui Seiskaa työpaikkana.
Artikkelissa kuultiin molempia osapuolia – sekä johtoa kritisoivia työntekijöitä että johtoa itseään. Tämän lisäksi kuultiin työntekijöitä, jotka eivät olleet havainneet johtamisongelmaa. Päätoimittaja toteaa, että lehdellä on oikeus ja velvollisuus valita näkökulmansa ja haastateltavansa.
Journalistin artikkelin näkökulma oli kertoa lukuisten Seiskan entisten ja nykyisten työntekijöiden ahdingosta, joka näiden mukaan johtui lehden ja yrityksen johtamisongelmista.
Päätoimittajan mukaan Journalisti tarkisti johdosta kriittisesti kertoneiden lähteiden tiedot mahdollisimman tarkasti. Lehti oli hänen mukaansa haastatellut lukuisia toisistaan riippumattomia henkilöitä, ja nähnyt väitteitä tukevaa aineistoa, kuten sähköpostikirjeenvaihtoa ja lääkärintodistuksia.
Seiskan päätoimittaja Jari Peltomäki ei antanut Journalistille haastattelua. Sähköpostissaan hän väitti, että lehti on saanut historiansa aikana ainoastaan kolme langettavaa päätöstä Julkisen sanan neuvostolta. Väite ei pidä paikkaansa, sillä todellisuudessa langettavia on ollut enemmän. Journalistin päätoimittajan mukaan tämä oli kerrottava lukijoille: ”Tässä Peltomäki erehtyy tai valehtelee. Pelkästään vuosina 2014–2021 langettavia on tullut viisi, joista yksi oli JSN:n mukaan erityisen törkeä.”
Päätoimittajan mukaan Journalisti ei syyttänyt Seiskan Peltomäkeä valehtelusta. Sen sijaan Journalisti kertoi Peltomäen esittäneen virheellisiä väittämiä. Tähän voi olla loogisesti vain kaksi syytä: joko Peltomäki erehtyi tai valehteli. Journalisti ei ottanut kantaa siihen, kummasta oli kyse. Päätoimittajan mukaan asiasta ei voinut kysyä Peltomäeltä, koska tämä ei suostunut haastatteluun.
Journalistin päätoimittajan mukaan vertailu muiden viestinten saamien langettavien päätösten määriin ei ole Seiskan päätoimittajan väitteiden todenmukaisuuden kannalta olennaista. Julkaisun saamien huomautusten määrä ei myöskään automaattisesti kerro siitä, kuinka hyvin toimitustyössä noudatetaan Journalistin ohjeita.
Päätoimittajan mukaan väite JO 9:n rikkomisesta ei myöskään pidä paikkaansa. Journalistin toimituspäällikkö pyysi Seiskan toimittajalta nähtäväkseen dokumentteja. Hän kertoi avoimesti ammattinsa ja mihin tarkoitukseen oli aikeissa käyttää dokumentteja. Kyseessä on normaali toimituksellinen käytäntö.
Päätoimittajan mukaan Journalisti pyysi hyvän journalistisen tavan mukaan kommentteja henkilöiltä, joihin kritiikki kohdistuu, eli toimituksen esihenkilöiltä ja Allerin johdolta. Osa vastasi sähköpostitse, ja he saivat äänensä laajasti kuuluviin jutussa siitäkin huolimatta, että eivät suostuneet haastatteluihin.
Journalistin artikkelissa siteerattiin tiiminvetäjän, HR-päällikön ja Seiskan päätoimittajan sähköpostivastauksia sekä toimituspäällikön puhelua. He kaikki kertoivat oman näkemyksensä tilanteesta. Muu johto ei halunnut kommentoida.
Yleisölle avattiin tarkoin, miten jutussa kritiikkiä saanutta johtoa oli yritetty tavoittaa, ja artikkelissa siteerattiin niitä harvoja sähköpostiviestejä, joita johto Journalistille lähetti vastauksena lukuisiin haastattelupyyntöihin.
Päätoimittajan mukaan jutusta ei syntynyt kenellekään vastineoikeutta.
Päätoimittajan mukaan kantelun väite siitä, ettei Journalisti julkaissut Seiskan työntekijöiden allekirjoittamaa kommenttia, ei pidä paikkaansa. Kommentti julkaistiin 26.9.2022.
Ratkaisu
JO 8: Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.
JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
JO 10: Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.
JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.
JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.
JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä.
JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa.
Journalistiliiton jäsenlehti Journalisti kertoi laajassa tutkivassa jutussaan Seiska-lehden toimituskulttuurista ja työilmapiiristä. Journalisti oli haastatellut Seiskan entisiä ja nykyisiä työntekijöitä, jotka kertoivat kokemuksistaan nimettöminä. Haastateltujen mukaan Seiskassa esimerkiksi rikottiin tietoisesti Journalistin ohjeita, toimituksessa oli paljon sairauspoissaoloja ja henkilöstön vaihtuvuus suuri.
Julkisen sanan neuvosto toteaa, että toimitusten työkulttuuri on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, josta yleisöllä on oikeus tietää. Tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa.
Neuvosto toteaa, että jutun tiedot perustuivat toimituksen tavanomaiseen tiedonhankintaan. Tiedot oli lähteytetty asianmukaisesti ja lehti oli kertonut yleisölle, miten nimettömien lähteiden ja niiltä hankittujen tietojen luotettavuus oli varmistettu. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä eikä puutteita tietojen tarkistamisessa tai lähdekritiikissä.
Neuvosto toteaa, että Seiskan johto joutui jutussa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Journalisti oli kuitenkin pyrkinyt kuulemaan johdon edustajia riittävästi jo samassa yhteydessä. Vain osa heistä käytti tarjottua mahdollisuutta tulla kuulluksi jutussa. Muut Seiskan työntekijät eivät olleet jutusta tunnistettavissa eivätkä he joutuneet jutussa kielteiseen julkisuuteen. Kantelijoille ei syntynyt oikeutta omaan kannanottoon. Journalisti kuitenkin julkaisi useiden Seiskan työntekijöiden yhteisen kirjoituksen, jossa he kertoivat näkemyksensä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Journalisti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät: Marja Keskitalo (1. vpj), Johannes Koponen, Anssi Marttinen, Valpuri Mäkinen, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Hanna Parhaniemi, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt ja Marjukka Vainio-Rossi.