7860/UL/21

Vapauttava

Lehti julkaisi jutun, jossa tutkija esitti arvioitaan perussuomalaisesta puolueesta. Jutussa ei ollut välttämätöntä mainita, että tutkija itse toimii toisessa puolueessa. Lehdellä oli perusteet suhtautua haastateltavaan tutkijana, jolla on akateemisten ansioidensa ja tutkimusaiheidensa vuoksi asiantuntemusta arvioida perussuomalaisia tutkijan ominaisuudessa.

Kantelu 21.10.2021

Kantelu kohdistuu Ilkka-Pohjalaisen juttuun, joka on julkaistu printtilehdessä 1.10.2021 otsikolla “Äärioikeistolaista poseerausta” ja netissä 30.9.2021 otsikolla “Fasismin tutkija vertaa perussuomalaisten poseerausta lapuanliikkeen historiaan: 'Suomalaiselle äärioikeistolle nyt ainut realistinen kanava poliittiseen valtaan'”.

Kantelija huomauttaa, että tutkija, joka esittää jutussa arvioitaan perussuomalaisista, on ollut hiljattain vihreiden eduskuntavaaliehdokkaana. Tutkijan puoluetaustaa ei mainittu jutussa. Kantelun mukaan haastatellulla oli poliittinen motiivi vahingoittaa perussuomalaisia väittämällä, että he ovat kaikki pahoja ihmisiä. Kantelun mukaan jutussa verrattiin perussuomalaisia Hitleriin ja haastateltuun suhtauduttiin kritiikittä.

Päätoimittajan vastaus 10.12.2021

Vastaava päätoimittaja Markku Mantila katsoo, että Ilkka-Pohjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa seuraavin perusteluin.

1. Kyseessä on merkittäväksi kasvaneesta yhteiskunnallisesta liikkeestä tehty politiikan, aatteen ja ideologian arvio, joka on liitetty laajempaan historialliseen yhteyteen.

2. Median perustehtävä on arvioida kriittisesti yhteiskunnallisia liikkeitä ja poliittisia puolueita.

3. Tohtori Oula Silvennoinen valikoitui haastateltavaksi asiantuntemuksensa vuoksi. Hänet on muun muassa vuonna 2017 palkittu yhtenä kolmesta kirjoittajasta Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla suomalaista fasismia käsittelevästä tutkimuksestaan ”Suomalaiset fasistit. Mustan sarastuksen airuet”. Silvennoinen osallistui esiselvitykseen sodanaikaisista ihmisluovutuksista. Esiselvitys johti sittemmin tutkimukseen ”Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939–55”. Tutkimuksesta syntyi hänen väitöskirjansa Suomen ja Saksan välisestä turvallisuuspoliisiyhteistyöstä 1933–44. Tutkimus on arvioitu historiapoliittisesti merkittäväksi. Silvennoinen toi päivänvaloon Natsi-Saksan viranomaisten toimintaa Suomessa sodan aikana. Nämä etsivät Neuvostoliiton sotavangeista juutalaisia ja kommunisteja, jotka lähetettiin surmattaviksi. Silvennoisen asiantuntemus ääriliikkeistä on kiistaton.

4. Silvennoinen toimii tällä hetkellä Suomen Akatemian akatemiatutkijana. Tehtävään pääsy edellyttää punnittuja akateemisia ansioita.

5. Silvennoisen julkaisema tutkimus on vertaisarvioitua. Hänen tunnettu taustansa vihreänä poliitikkona ei siten vähennä hänen akateemisuuttaan ja tutkimustensa pätevyyttä. Ilkka-Pohjalainen arvioi hänet ennen muuta tutkijaksi.

6. Historiantutkijoilla, kuten myös muiden tieteenalojen harjoittajilla, on ollut kautta vuosikymmenten sidonnaisuuksia eri puolueisiin. Puolue on vain yksi yhteiskunnallisen sidonnaisuuden muoto. Arvostetun akateemisen yhteisön jäsenenä Silvennoisen on noudatettava tarkasti tiukkaa tutkimuksen etiikkaa. Hänen akateemiset ansionsa ovat riittävät tekemään hänestä Ilkka-Pohjalaisen näkökulmasta uskottavan kommentoijan.

Ratkaisu

JO 12: Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Ilkka-Pohjalainen julkaisi Euroopan historian dosentin haastattelun, jossa hän arvioi perussuomalaista puoluetta muun muassa asettamalla sen kansainväliseen kontekstiin ja osaksi historiallista jatkumoa. Tutkija on käsitellyt työssään muun muassa radikaalin kansallismielisyyden historiaa. Jutussa ei mainittu, että tutkija oli kaksi ja puoli vuotta aiemmin ollut vihreiden eduskuntavaaliehdokas tai että hän toimii vihreiden varavaltuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa. Kantelija on huomauttanut lehdelle sähköpostitse tutkijan taustasta eduskuntavaaliehdokkaana, mutta ei ole maininnut viestissään mitään asiavirhettä, joka vaatisi korjaamista.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että tutkijan puoluetausta ei ollut jutun aiheen kannalta niin olennainen seikka, että siitä olisi ollut välttämätöntä mainita jutussa. Jutun aiheeseen ei liittynyt hänelle konkreettista hyötymisen tai vahingoittamisen mahdollisuutta sen enempää kuin mitä mediassa haastatellulla tutkijalla yleensäkin on. Jutussa ei esimerkiksi käsitelty sellaista poliittista päätöksentekoa, jossa haastateltava on osallinen. Lehdellä oli perusteet suhtautua haastateltavaan tutkijana, jolla on akateemisten ansioidensa ja tutkimusaiheidensa vuoksi asiantuntemusta arvioida perussuomalaisia tutkijan ominaisuudessa. 

Journalistin ohjeet edellyttävät, että tietolähteisiin suhtaudutaan kriittisesti. Kantelija ei ole osoittanut jutusta esimerkiksi asiavirheitä, mikä olisi voinut osoittaa lähdekritiikin pettäneen. Jutussa ei ollut kantelussa esitettyä väitettä, että perussuomalaiset olisivat pahoja ihmisiä. Saksan natsipuolueeseen tutkija viittasi ainoastaan arvioidessaan yhtäläisyyksiä puolueiden toiminnan rakenteissa.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilkka-Pohjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Mona Haapsaari, Kyösti Karvonen, Marja Keskitalo, Johannes Koponen, Valpuri Mäkinen, Riikka Mäntyneva, Alma Onali, Hanna Parhaniemi, Harto Pönkä, Henrik Rydenfelt, Jani Tanskanen ja Tuomo Törmänen.