Kantelu 3.3. 2017
Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien Lasten uutisten sivulla A 43 3.3. 2017 ilmestyneeseen Ankkanurkka-osioon. Kantelussa viitataan myös kulttuurisivuilla samana päivänä 3.3.2017 julkaistuun Aku Ankan historiaa Suomessa käsittelevään juttukokonaisuuteen.
Lisäksi kantelija mainitsee A 43 -sivulla julkaistun kirja-arvosteluksi otsikoidun jutun, jossa hänen mukaansa kritiikittömästi esitellään samaan tuoteperheeseen kuuluva vasta julkaistu Suuri suomalainen murrekirja.
Kantelun mukaan juttujen yhteydessä ei ole erillistä mainintaa siitä, että Aku Ankka -tuoteperhe ja esitelty kirja ovat Sanoma-konsernin tuotteita. Tieto käy ilmi kulttuurijutun sisällä Aku Ankan suomalaisen historian kuvauksesta ja kirja-arvostelun yhteydessä tavalliseen tapaan kirjan julkaisutiedoista, mutta kantelijan mukaan vastaavissa tapauksissa on tapana varoittaa lukijaa yhteydestä selkeämmin. Kantelijan mukaan varsinkin lapsille suunnatun journalismin yhteydessä se olisi olennaista, koska sisällöllä on erityistä kasvatuksellista merkitystä. Kantelija epäilee kokonaisuutta tarkoitukselliseksi piilomainonnaksi.
Päätoimittajan vastaus 16.5.2017
Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan Helsingin Sanomat on julkaissut maaliskuusta 2016 alkaen Lasten uutisia. Lasten uutiset ilmestyy lehdessä ja HSTV:ssä perjantaisin sekä Nelosen tv-kanavalla sunnuntaisin klo 8.50. Maaliskuussa 2017 Lasten uutisten palstatila perjantain lehdessä laajeni, ja mukaan tuli Ankkanurkka-niminen osio, josta löytyy sarjakuvia, ankkavisaa, ristikoita ja muuta lapsille ja varhaisnuorille sopivaa puuhasisältöä.
Päätoimittajan mukaan kantelu kohdistuu nimenomaan lehteen, joka oli ensimmäinen uudistunut Lasten uutisten kokonaisuus. Ankkanurkka-osuus on tehty yhteistyössä HS:n ja Aku Ankan toimituksen kesken alihankintana.
Päätoimittaja toteaa, että Helsingin Sanomat on toiminut kantelun kohteena olevassa asiassa hyvän journalistisen tavan ja Journalistin ohjeiden mukaisesti jäljempänä tarkemmin kuvatuilla perusteilla.
Aku Ankkaan liittyvä sisältö on luonteva osa Helsingin Sanomien tarjoomaa. Helsingin Sanomien ja Aku Ankan Sanoma-konserni- ja muusta yhteydestä kerrottiin tässä samassa 3.3.2017 lehdessä erittäin laajasti. Kulttuurin, selkeän journalistisin perustein laaditun pääjutun otsikko oli ”Aku Ankka palaa Hesariin”. Aku Ankan historia Suomessa alkoi kirjoituksen mukaan vuonna 1935, kun Helsingin Sanomissa julkaistiin Mikki Hiiren oma sanomalehti -strippi. Aku Ankan ja Helsingin Sanomien yhteys on säilynyt vahvana myös sen jälkeen, kun Aku Ankka -lehti alkoi ilmestyä itsenäisenä joulukuussa 1951.
Päätoimittaja korostaa, että lehden lukijoille on lehdessä tehty näkyvästi selväksi se, että kyse on tiiviisti Helsingin Sanomiin ja sitä julkaisevaan Sanoma Media Finlandiin kytkeytyvästä yhteistyöstä, jonka juuret ovat syvällä HS:n historiassa.
Akun Ankan teki jutun julkaisuaikaan (3.3.2017) osaltaan ajankohtaiseksi se, että Aku Ankka -lehden ensijulkaisusta Suomessa tuli kuluneeksi 65 vuotta. Tämän johdosta Aku Ankka oli näkyvästi esillä myös muissa tiedotusvälineissä Suomessa, muun muassa Suomen tietotoimiston julkaistua aiheesta uutisen. Vuosien mittaan Aku Ankkaa ja siihen kytkeytyviä ilmiöitä on käsitelty vastaavassa journalistisessa tarkoituksessa ja kontekstissa, ilmiöuutisen aiheena lukuisissa eri tiedotusvälineissä ja useissa eri yhteyksissä.
Päätoimittaja toteaa, että kyse ei ole piilomainonnasta. Akun Ankasta uutisoinnilla Lasten uutisissa HS pyrki lisäämään kyseisen HS-sivuston toimituksellisen sisällön houkuttavuutta kohderyhmän eli lasten ja nuorten silmissä. Aku Ankka -hahmo ja Aku Ankka -instituutio on klassinen aihe, joka kiinnostaa lapsia ja nuoria edelleen. Tavoitteena ei ole Aku Ankka -lehden tai siihen liittyvän tuoteperheen myynnin edistäminen. Konserniyhteistyönkin puitteissa pyrkimys väitetystä myynninedistämistarkoituksesta toteutuisi paremmin ja hyväksyttävämmin ilmoitustilan puitteissa, ei osana toimitussisältöä. Selvyyden vuoksi päätoimittaja korostaa, että HS on vahvasti sitoutunut Journalistin ohjeisiin, eikä HS salli piilomainontaa sivuillaan.
Päätoimittajan mukaan lehden toimituksellisessa harkinnassa on painanut myös se, että Aku Ankka on suomalaisenakin kulttuurituotteena instituutio. Se on paitsi osa niin Aku Ankka –lehden kuin tässä tapauksessa HS:nkin toimituksellista sisältöä, myös suuren yleisön kiinnostuksen kohde itsekin. Tällä perusteella Aku Ankan maailmaa, kuten vaikkapa juuri ensimmäisen Ankkanurkan aihetta, puhetapoja, on perusteltua käsitellä lapsille ja varhaisnuorille tarkoitetun toimituksellisen sisällön puitteissa.
Päätoimittaja katsoo, että Aku Ankka on erittäin suosittu sarjakuvahahmo, josta niin HS kuin muutkin tiedotusvälineet Suomessa ovat tehneet juttuja vuosien varrella, Asiassa on kyseessä Aku Ankkaan, laajasti yleisöä kiinnostavaan hahmoon liittyvä uutisointi.
Päätoimittajan mukaan Aku Ankka opettaa murteista -otsikolla julkaistu tiivis kirja-arvio ei ollut osa Ankkanurkka-osiota, vaan kyseinen arvostelu julkaistiin samalla sivulla erillisenä juttuna, omana kirja-arvostelujuttuna. Lasten uutisten harjoittelijan kirjoittamaa kirja-arviota voi toki pitää kohderyhmälle sopivana kirjan esittelynä, mikä johtuu kuitenkin lähinnä siitä, että kirjoittaja ei ole ammattimainen kirjallisuuskriitikko. Sävy on kiistatta myötäsukainen, mutta sellaisenaan nuoren, 16-vuotiaan Lasten uutisten harjoittelijan omaa kynänjälkeä. Tyylilaji on tämän kohderyhmän vertaisjournalismille tavanomainen, vailla kaupallisia pyrkimyksiä.
Päätoimittajan mukaan kiinnostavan uutuuskirjan esittelylle oli olemassa selkeät journalistiset perusteet. Arvion yhteydessä oli tieto kustantajasta, mutta tässä yhteydessä ei erikseen mainittu yhteyttä Helsingin Sanomiin. Menettely edustaa vakiintunutta kirja-arvostelujen käytäntöä maassamme. Helsingin Sanomissakin arvioidaan muun muassa lehden omia eli HS Kirjat –sarjassa julkaistuja teoksia normaalin kirja-arvion puitteissa, kustantajan ja lehden yhteyttä erikseen alleviivaamatta. Olennaista on, että kirja päätyy arvioivaksi journalistisen harkinnan, ei markkinointitarkoituksen kautta. Vastaava koskee kirjojen lisäksi tietysti myös saman konsernin piirissä julkaistavan radio- ja tv-sisällön journalistista esittelyä ja arviointia. Tässä tapauksessa tätä HS:n toimituksellista harkintaa vahvasti tukee se, että Aku Ankan ja HS:n yhteyttä käsitellään samassa lehdessä laajasti. Kustantajayhteyttä ei siis ole pyritty tietoisesti peittelemään tai hämärtämään lukijoilta.
Päätoimittajan mukaan Aku Ankka ei ole suhteessa Helsingin Sanomiin tai Sanoma Media Finland Oy:hyn taikka Sanoma-konserniin tässä mielessä merkittävä tai olennainen asia. Aku Ankka -lehden ja koko Aku Ankka -tuoteperheen taloudellinen merkitys ei ole niin olennainen tai merkittävä Sanoma-konsernin tai Sanoma Media Finland Oy:n kannalta, että Aku Ankka -aihepiirin toimituksellinen käsittely edellyttäisi ehdottomasti konserniyhteyden mainintaa Journalistin ohjeiden mukaisesti.
Päätoimittaja viittaa JSN:n vapauttavaan ratkaisuun 6144/SL/16, jonka mukaan kun on kyseessä sisältöön liittyvä, laajasti yleisöä kiinnostava viihdeuutisointi, konserniyhteyden kertominen ei ole välttämätöntä. Päätoimittaja katsoo, että Aku Ankka on kaikkien tuntemana sarjakuvahahmona hyvin laajaa yleisöä kiinnostava, ja siihen liittyvän sisällön käsittely lehdessä on perusteltua myös ilman konserniyhteyden alleviivaamista.
Päätoimittajan mukaan Ankkanurkan olennaista antia ovat toimituksellisen Aku Ankka -lehden hahmojen puhetapoja käsittelevän jutun ja toimituksellisen kirja-arvion lisäksi sarjakuvat, ristikot ja visat. Näiden osalta HS pitää Aku Ankka -yhteistyötä tavanomaisena ja tyypillisenä lehtisisällön alihankintana. Tämänkaltaisen yhteistyön harjoittaminen mediayhtiön omien yksiköiden välillä on maassamme yleisesti harjoitettua, luontevaa ja journalistisesti perusteltua toimintaa. Esimerkkeinä voi mainita tv-uutiset, joita Helsingin Sanomien toimitus tuottaa tv-kanava Neloselle tai urheilun tulosuutiset, joita HS hankkii Ilta-Sanomat -lehdeltä. Useimmiten kyse on siitä, että kukin tiedotusväline pääsee keskittymään omiin sisällöllisiin vahvuuksiinsa, kun tietyt erityissisällöt voidaan hankkia niitä taitavilta tekijöiltä. Esimerkiksi sarjakuvat, ristikot ja tietovisat eivät ole Helsingin Sanomien ydintekemistä, tai -osaamista.
Päätoimittajan mukaan esimerkiksi HS:ssä 3.3.2017 julkaistu Aku Ankka -sarjakuvasisältö on myös verrattavissa muihin sarjakuviin, joita HS julkaisee päivittäin. Monet sarjakuvahahmoista ovat vahvoja brändejä (Fingerpori, Viivi ja Wagner jne.), joiden levittäminen on oikeudenhaltijoille liiketoimintaa, johon kuuluvat myös kirjat ja oheistuotteet. HS tai muut tiedotusvälineet eivät kuitenkaan julkaise sarjakuvia edistääkseen jonkun muun liiketoimintaa, vaan aivan tiedotusvälineiden omista sisällöllisistä tarpeista lähtien, niiden omien lukijasuhteiden vahvistamiseksi.
Päätoimittajan mukaan JSN on aiemmassa ratkaisussaan (6352/MTV/16) päätynyt siihen, ettei esimerkiksi tunnusten lainaaminen toiselta tiedotusvälineeltä välttämättä ole Journalistin ohjeiden kohdan 16 kieltämää piilomainontaa. MTV:n ja Radio Novan tapauksessa JSN tulkitsi, etteivät radiolta lainatut elementit olleet ohjelman luonteen ottaen niin mainosmaisia, että kyse olisi ollut piilomainonnasta. Näin ollen MTV ei rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Päätoimittaja katsoo, että Aku Ankka -sarjakuva tai Ankkavisa puhumattakaan kirja-arvostelu tai Ankkanurkan murretta käsittelevä juttu (ml. jutun kuvitus) eivät ole missään muotoa mainosmaisia. Ne ovat tavanomaista toimituksellista sisältöä yleisesti kiinnostavaan Aku Ankka -teemaan liittyen.
Päätoimittaja korostaa sitä, että sen toiminnan keskeinen periaate on ehdoton journalistinen riippumattomuus myös Sanoma-konsernin muista tuotteista. HS ei luovuta, eikä voi luovuttaa esimerkiksi muille Sanoma Media Finland Oy:n sisältötuotteille minkäänlaista päätösvaltaa HS:n toimitukselliseen sisältöön. Niin ei ole tapahtunut myöskään tässä asiassa. HS toteaa, että HS:n lukijoilla on oikeus saada lukea toimituksellisia arvioita esimerkiksi Aku Ankka -lehden kielestä. Kaikki valinnat ja sisältöpäätökset tehdään toimituksellisin perustein.
Päätoimittaja katsoo, että kantelun kohteena olevassa tapauksessa Helsingin Sanomat on toiminut Journalistin ohjeiden mukaan. Konserniyhteys tai viittaus julkaisijaan on esitetty asiassa riittävään tapaan tavanomaisen toimituksellisen käytännön mukaan (ml. JSN:n ratkaisukäytäntö). Kyseessä ei ole ollut piilomainonta. Kyseessä on toimituksellinen sisältö.
Päätoimittajan johtopäätökset
Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan Helsingin Sanomat on toiminut käsiteltävässä asiassa Journalistin ohjeiden ja hyvän journalistisen tavan mukaisesti. Päätoimittaja katsoo, että konserniyhteys on käsitelty lehdessä Aku Ankka -teeman yhteydessä riittävällä Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla. Aku Ankka -liitännäisten aiheiden ja sisältöjen käsittelylle oli vahvat journalistiset perusteet, ja toimitussisältö on pidetty selkeästi erillään ilmoitussisällöstä. Akun Ankka -hahmon toimituksellinen käsittely (ml. sarjakuva tai visailu) HS:n sivuilla ei ole päätoimittajan mukaan piilomainontaa.
Ratkaisu
JO 6: Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.
JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
Helsingin Sanomat julkaisi samana päivänä kulttuurisivuillaan ja Lasten uutiset -osastossaan Aku Ankka -aiheisia juttuja. Jutuissa ei erikseen mainittu, että Aku Ankka -lehti kuuluu samaan konserniin kuin Helsingin Sanomat.
Aku Ankka on laajasti tunnettu kulttuuri-ilmiö sekä fiktiivisenä hahmona että lehtenä. Jutut eivät olleet mainosmaisia ja ne perustuivat kokonaisuudessaan journalistiseen työhön, joten ne eivät olleet piilomainontaa.
Käsitellessään omalle mediakonsernilleen merkittäviä asioita tiedotusvälineen tulisi tehdä tämä yhteys selväksi yleisölle. Aku Ankka -tuoteperhe on Sanoma-konsernille taloudellisesti merkittävä ja Neuvoston mukaan konserniyhteys olisi ollut hyvä tehdä lukijoille selväksi.
Kulttuuriosaston jutussa ”Aku Ankka palaa Hesariin” konserniyhteys tuli selvästi ilmi, koska juttu käsitteli laajasti näiden lehtien yhteistä historiaa. Ankkanurkassa ja lehden verkkosivuilla julkaistussa jutussa ”Kääk! Kuka puhuu?” konserniyhteys olisi ollut syytä mainita varsinkin, kun kohderyhmänä olivat lapset.
Kirja-arviossa ”Aku Ankka opettaa murteista” mainittiin ainoastaan kirjan julkaisija. Konserniyhteys olisi ollut syytä mainita selvemmin, mutta julkaisijan kertominen täytti Journalistin ohjeiden perusvaatimukset.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Vapauttavan puolesta äänestivät Elina Grundström, Pasi Kivioja, Liina Matveinen, Katariina Anttila, Venla Mäntysalo, Juha Honkonen, Lauri Haapanen, Antti Kokkonen, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Ulla Virranniemi ja Niklas Vainio.
Langettavan puolesta äänesti Pirjo Auvinen.
Hänen eriävä mielipiteensä:
Sanoma kertoo omilla nettisivuillaan Aku Ankan olevan Suomen laajalevikkisin viikkolehti. Lehden lisäksi ilmestyy kirjoja, kuten Lasten nurkkakin esittelee. Aku Ankka on suomalaisillekin keskeinen kulttuurihahmo, mutta myös osa Sanomien bisneskonsernia. Siksi konserniyhteys olisi pitänyt ilmaista selkeästi sekä kulttuurijutussa että Lasten nurkka -sivuilla.