6435/SL/16

Vapauttava

Lehti julkaisi kulttuurihenkilön muistokirjoituksen. Lukijoilla oli oikeus saada tietää tunnetun henkilön kuolemasta, vaikka vainajaa ei ollut vielä virallisesti tunnistettu eikä omaiseen ollut oltu yhteydessä.

Kantelu 27.12.2016

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 27.12.2016 julkaisemaan taiteilija Hannu Rönkkösen muistokirjoitukseen. Muistokirjoitus on julkaistu printtilehdessä otsikolla ”Hannu Rönkkönen 1950–2016 – Mies taidevietin vietävänä” ja verkossa otsikolla ”Hannu Rönkkönen 1950–2016” osoitteessa http://www.hs.fi/muistot/art-2000005019538.html. 

Kantelija on muistokirjoituksessa käsitellyn taiteilijan omainen. Kantelussaan kantelija toteaa, että viranomainen ei ole vielä julistanut taiteilijaa kuolleeksi vaan oikeuslääketieteelliset tutkimukset ovat yhä kesken. Kantelijan mukaan on eettisesti kestämätöntä julkaista tieto kuolemasta ennen viranomaisten vahvistusta ja myös ilman yhteydenottoa häneen, joka on muistokirjoituksessa käsitellyn henkilön ainoa lähiomainen.

Lisäksi kantelija toteaa, että muistokirjoituksessa on väärin taiteilijan syntymäkunta. Helsingin Sanomat on kuitenkin korjannut virheen jutun julkaisemista seuraavana päivänä sekä verkossa että printtilehdessä, joten Julkisen sanan neuvosto ei käsittele virheen korjaamista.

Helsingin Sanomien vastaus 5.3.2017

Päätoimittaja Kaius Niemi kirjoittaa, että useat henkilöt taiteilija Hannu Rönkkösen ystävä- ja lähipiiristä olivat yhteydessä muistokirjoituksen kirjoittajaan kuolemantapauksen jälkeen ja toimitus tilasi tämän perusteella muistokirjoituksen kyseiseltä lehden vakituiselta avustajalta.

Päätoimittajan mukaan oikeuslääketieteellisen tutkimuksen valmistuminen vainajasta ei ole edellytys sille, etteikö henkilön kuolemaa voida uutisoida, jos kuolema itsessään on kiistaton ja journalistisin perustein vahvistettu.

Kyseisessä muistokirjoituksessa tiedot on hankittu usealta vainajalle läheiseltä lähteeltä, itse kuolema on kiistaton eikä muistokirjoituksessa ole asioita, jotka loukkaisivat vainajaa tai hänen sukulaisiaan.

Päätoimittaja kirjoittaa, että muistokirjoituksien kohdalla hienotunteisuuden vaade on poikkeuksellisen korkea, koska tietoja saadaan ihmisiltä, jotka ovat vastikään menettäneet läheisen ihmisen. Helsingin Sanomat pyrkii tämän johdosta lähtökohtaisesti aina olemaan yhteydessä muistokirjoituksen kohteiden lähiomaisiin.  Aina tietoa vainajien kaikista omaisista tai läheisistä ihmisistä ei kuitenkaan ole tai sitä ei pystytä hankkimaan. Lisäksi se, ketkä vainajalle todellisuudessa olivat lähipiiriä tai läheisimpiä omaisia, on usein hyvin tapauskohtaista.

Päätoimittajan mukaan kyseisessä muistokirjoituksessa tiedot on hankittu usealta vainajalle läheiseltä lähteeltä, itse kuolema on kiistaton eikä muistokirjoituksessa ole asioita, jotka loukkaisivat vainajaa tai hänen sukulaisiaan. 

Artikkelissa ollut yksittäinen asiavirhe (vainajan syntymäkunta) on myöhemmin oikaistu.

Ratkaisu

JO 28: Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta.

Helsingin Sanomat julkaisi printtilehdessä ja verkkosivuillaan kuvataiteilijan muistokirjoituksen noin kaksi viikkoa hänen tapaturmaisen kuolemansa jälkeen. Vainajaa ei ollut vielä virallisesti tunnistettu, koska oikeuslääketieteelliset tutkimukset olivat kesken.

Helsingin Sanomien toimittaja oli ollut yhteydessä useaan taiteilijan lähipiiriin kuuluneeseen henkilöön mutta ei kantelijaan, joka oli kertomansa mukaan taiteilijan ainoa lähiomainen.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että lehdellä oli riittävän varma tieto kuolemasta. 

Neuvosto ymmärtää, että omaisesta voi tuntua raskaalta lukea muistokirjoitus lehdestä, kun läheisen kuolemaa ei ole vielä vahvistettu. Yleisöllä oli kuitenkin oikeus saada tietää tunnetun henkilön kuolemasta.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun teki Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström