6383/SL/16

Vapauttava

Lehti julkaisi verkkolehtensä etusivulla mainostajan tuottamaa kaupallista sisältöä. Mainos erottui juuri ja juuri riittävän selvästi journalistisesta sisällöstä. Vapauttava äänin 13–1. Päätöksen lopussa eriävä mielipide.

Kantelu 11.11.2016

Kantelu kohdistuu Iltalehden verkkosivuillaan 7.11.2016 julkaiseman mainoksen merkintään. Mainos on aihealueensa päivän luetuimpien uutisten listassa otsikolla ”Mainos Laskuni.fi: Vinkki: Nyt voit tienata rahaa laskuillasi! – Uusi palvelu lupaa bonuksia menoistasi”.

Iltalehden Kantelija viittaa Journalistin ohjeiden kohtaan 16, jonka mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä ja piilomainonta on torjuttava. Kantelijan mukaan Iltalehti on muuten erotellut mainokset muusta sisällöstä, mutta sijaintinsa takia mainos sekoittuu kantelijan mielestä muuhun sisältöön. Kantelija toteaa seuraavasti:

”Siinä on julkaisun ajankohdat ja muutenkin kaikki elementit samanlaisia kuin samassa yhteydessä olevissa varsinaisissa luetuimmissa uutisissa, ainoastaan sana ’Mainos’ erottaa sen muista artikkeleista. Tuota sanaa ei ole mitenkään eroteltu sitä seuraavasta sanasta, jolloin se on osa lausetta. Ehdotinkin Iltalehdelle, että sana ’Mainos’ voitaisiin kirjoittaa esimerkiksi tyyliin ’MAINOS: …’, jolloin sana olisi selkeästi erillään sitä seuraavasta sanasta. Heidän mielestään erottelu on kuitenkin riittävää tällä hetkellä. Itse ymmärsin kyseessä olevan mainos sen jälkeen, kun olin avannut ’uutisen’. Mielestäni tuo vaatii selkeämpää erottelua etenkin, kun mainos on päätynyt (lukijoiden ansiosta) päivän luetuimpien joukkoon, jolloin lukijat olettavat tuskin näkevänsä mainoksia. Verrannollisesti televisiomainos voisi näkyä kesken uutislähetyksen.”

Iltalehden vastaus 2.2.2017

Päätoimittaja Petri Hakalan vastaus on seuraava:

”Tiedonvälityksen uskottavuutta turvataan tekemällä lukijoille, katsojille ja kuuntelijoille selväksi, missä kulkee journalismin ja kaupallisen sisällön välinen raja. Näin kirjoitti JSN periaatelausumassaan vuonna 2013 ja näin nimenomaisesti Iltalehti on toiminut tässä tapauksessa.

Iltalehti on ollut mukana työryhmissä sopimassa median yhteisistä käytännöistä, joissa ei ole otettu kantaa esimerkiksi siihen, pitääkö mainos-sana kirjoittaa pienellä tai isolla kirjasimella.

Yhteisissä keskusteluissa on sen sijaan todettu Iltalehden toimintatavat journalististen ja kaupallisten sisältöjen erottamiseksi selkeiksi ja toimiviksi.

Kantelija on kiinnittänyt huomiota tapaukseen, jossa kaupallinen sisältö ei erottuisi riittävästi, kun se on otsikkona noussut luetuimpien juttujen listalle. Otsikossa lukee kuitenkin selkeästi mainos ja juttua avatessa se on vielä erikseen merkitty graafisella elementillä, jossa lukee mainos sekä mainostajan nimi ja logo.

Iltalehti haluaa ehdottomasti välttää piilomainontaa ja pitää toimituksellisen ja kaupallisen aineistojen rajat selvinä. Näin on toimittu myös kantelijan esille nostamassa tapauksessa.”

Ratkaisu

JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.

Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015: http://www.jsn.fi/lausumat/lausuma-medialle-mainonnan-merkitsemisesta-2015/

Iltalehti julkaisi verkkosivujensa juttuvirrassa Päivän luetuimmat -listauksen, jossa oli joukossa natiivimainos. Mainos oli otsikoitu: Mainos Laskuni.fi: Vinkki: Nyt voit tienata rahaa laskuillasi! – Uusi palvelu lupaa bonuksia menoistasi.

Neuvosto toteaa, että mainoksen otsikossa käytettiin neuvoston vuonna 2015 antamassa lausumassa suositeltua ilmausta ”mainos” ja ”mainostajan nimi”. Mainosmerkintä ei kuitenkaan ollut vinjettimäinen, kuten lausumassa suositellaan, vaan se oli täsmälleen samaa tekstityyppiä kuin uutisvirran journalististen juttujen otsikot. Mainos näytti muutenkin ulkonäöltään täsmälleen samalta kuin journalistiset jutut.

Neuvosto arvioi, että lukijalta saattoi jäädä huomaamatta, että yksi Päivän luetuimmat -listauksen sisällöistä oli mainos. Kun mainoksen avasi, varsinaisella mainossivulla oli kuitenkin neuvoston suosittelema selkeä vinjettimäinen mainosmerkintä. 

Neuvosto on samaa mieltä kantelijan kanssa siitä, että mainos olisi erottunut juttuvirrasta paremmin, jos lehti olisi erottanut sen esimerkiksi typografisilla keinoilla. Kantelija ehdottaa, että mainosmerkintä voitaisiin kirjoittaa versaalikirjaimin. Neuvosto ei voi antaa tiedotusvälineille tämäntyyppisiä tarkkoja ohjeita, vaan tiedotusvälineet voivat itse valita, millaisia keinoja ne käyttävät mainonnan erottamiseen. Neuvosto kuitenkin suosittelee, että juttuvirran otsikoissa mainosmerkinnät erotettaisiin jollakin typografisella keinolla.

Tässä tapauksessa neuvosto kuitenkin katsoo, että mainoksen erottuminen täytti Journalistin ohjeiden ja niitä täydentävän lausuman perusvaatimukset. 

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Vapauttavaa äänestivät:

Elina Grundström (pj), Aapo Parviainen, Lauri Haapanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Riitta Korhonen, Heikki Kuutti, Maria Kaisa Aula, Ulla Virranniemi, Maria Swanljung ja Johanna Vehkoo.

Langettavaa äänesti:

Paula Paloranta.

Hänen eriävä mielipiteensä:

Toimituksellisen aineiston keskellä mainosta osoittava merkintä ei ole selvästi erottuva, kun lukija silmäilee aineistoa nopeasti. Lisäksi mainoksen sijoittelu verkkolehden ”Päivän luetuimmat” -otsikon alla on omiaan vahvistamaan vaikutelmaa siitä, että kysymys olisi toimituksellisesta aineistosta. Edellä mainittujen seikkojen ohella myös mainoksen otsikon sanavalinnat tukevat samaa vaikutelmaa. Edellä mainituilla perusteilla ja asiaa kokonaisuutena arvioiden katson, ettei mainos ole tunnistettavissa mainokseksi. 

Katson, että Iltalehti on rikkonut Journalistin ohjeiden kohtaa 16.