6374/SL/16

Vapauttava

Sunnuntaisuomalaisen jutun näkökulma ja haastateltavat tarkentuivat ensimmäisen haastattelun tekemisen jälkeen. Se ei muuttanut lausumien asiayhteyttä eikä antanut oikeutta haastattelun perumiseen. 

Kantelu 3.11.2016

Kantelu kohdistuu Sunnuntaisuomalaisen 23.10.2016 julkaisemaan juttuun ”Paha lapsi”.

Kantelija kertoo, että toimittaja lähestyi häntä syyskuun alussa haastattelupyynnöllä seuraavasti: “Teen lehtijuttua adoptiosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Haluaisin haastatella sinua asiantuntijana adoptiolasten psyykkisistä häiriöistä, muun muassa RAD:sta”. Kantelija kertoo antaneensa puhelinhaastattelun.

Kantelija sai jutun luettavakseen 19.10. Esimerkkitapaukseksi adoptiolasten ongelmista oli valittu henkilö, joka syyllistyi koko maata kuohuttaneeseen henkirikokseen kesällä 2015. Kantelijan mukaan kyseisen henkilön ongelmat eivät johdu adoptiosta vaan kertovat vaikeasta antisosiaalisesta häiriöstä. 

Kantelijan mukaan hänen toistuvat vetoomuksensa toimittajaan ja päätoimittajaan johtivat muutaman virheen korjaamiseen, mutta kantelijan nimeä ei suostuttu poistamaan jutusta. 

Kantelijan mukaan menettelyssä loukattiin Journalistin ohjeiden kohtaa 17, koska asiayhteys, jossa haastattelu oli, ei ollut se, josta oli sovittu. Yhteys haastattelun ja esimerkkitapauksen välillä puuttui, ja esittämistapa oli omiaan loukkaamaan tuhansia adoptoituja ja heidän vanhempiaan. Tästä kertovat artikkelin otsikot ”Kun lapsi on pettymys” ja ”Paha lapsi”. 

Lisäksi kantelijan mukaan jutussa rikottiin Journalistin ohjeiden kohtaa 19, koska olosuhteet olivat muuttuneet haastattelun antamisen jälkeen.

Sunnuntaisuomalaisen vastaus 29.11.2016

Sunnuntaisuomalaisen jutun julkaisseiden Etelä-Suomen Sanomien, Keskisuomalaisen, Savon Sanomien ja Karjalaisen päätoimittajat ovat valtuuttaneet Sunnuntaisuomalaisen tuottajan Ville Grahnin vastaamaan kanteluun.

Tuottaja kertoo, että Sunnuntaisuomalaisen toimittaja lähti tekemään juttua kansainvälisten adoptioiden ongelmista. Jutun lähtökohta oli se, että kansainvälisiä adoptioita käsitellään julkisuudessa lähes pelkästään onnellisten menestystarinoiden kautta, vaikka tiedossa on, että adoptioihin liittyy myös paljon ongelmia. Toimittaja pyysi haastattelua sähköpostilla 2.9.2016 seuraavasti: ”Teen lehtijuttua adoptiosta ja siihen liittyvistä ongelmista. Haluaisin haastatella sinua asiantuntijana adoptiolasten psyykkisistä häiriöistä, muun muassa RAD:stä. Onnistuisiko puhelinhaastattelu johonkin väliin ensi viikolla?” 

Tuottajan mukaan haastattelu tehtiin 6.9.2016, ja haastattelun aluksi toimittaja kävi suullisesti läpi jutun näkökulman: kansainvälisten adoptioiden ongelmat. Sunnuntaisuomalaisella on puhelusta tallenne. 

Tuottaja kertoo, että haastattelun jälkeen toimittaja ryhtyi etsimään juttuun esimerkkitapauksia. Esimerkkitapaukseksi löytyi 18-vuotias Lasse, joka adoptoitiin lapsena Thaimaasta Suomeen ja jonka elämä adoptiolapsena oli vaikeaa. Lasse on tuomittu viime kesänä vankeuteen henkirikoksesta. Sunnuntaisuomalaisen toimittaja kävi haastattelemassa Lassea vankilassa 26.9.2016. Toimitus hankki Lassen haastattelun julkaisuun myös hänen adoptioisänsä ja -äitinsä hyväksynnän. 

Tuottaja kertoo, että heti jutun valmistumisen jälkeen toimittaja lähetti poikkeuksellisesti haastateltavalle luettavaksi koko tekstin, ei vain haastateltavan omia sitaatteja. Juttu lähetettiin sähköpostilla keskiviikkona 19.10.2016 kello 18.24. Haasteltava vastasi viestiin torstaina 20.10.2016 kello 20.02. Sunnuntaisuomalaisen sivut tulee lähettää painoon perjantaina iltapäivällä. 

Tuottajan mukaan viestissään haastateltava vaati, että hänen haastatteluosuutensa ja nimensä tulee poistaa jutusta. Hän myös ehdotti, että Lassen tarina pitää jakaa lehdessä erilliseksi kokonaisuudekseen ja kirjoittaa adoptioista toisessa jutussa. Haastateltava kielsi myös siteeraamasta jutussa käsiteltyä FinAdo-tutkimusta, jossa tutkittiin adoptiolapsia. Haastateltava ei osoittanut tekstistä asiavirheitä. Tämän jälkeen aiheesta käytiin lisää sähköpostikeskustelua, jonka haastateltava on toimittanut Julkisen sanan neuvostolle kantelun liitteenä. 

Toimitus ei poistanut jutusta haastateltavan haastatteluosuutta tai muutakaan tekstiä. Tuottajan mukaan Lassen tarina, haastateltavan asiantuntijahaastattelu ja kirjalliset lähteet kulkevat tekstissä limittäin. Lukijalle ei voi syntyä käsitystä, että asiantuntijahaastateltavalla olisi tekemistä jutun tapausesimerkin kanssa tai että hän kommentoisi kyseistä tapausta. Selvyyden vuoksi asiantuntijan osuuden alkuun kuitenkin lisättiin maininta: ”Hän ei kommentoi Lassen tapausta vaan puhuu adoptiosta yleisellä tasolla.” 

JO:n kohdan 2 mukaan journalistista päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. Tuottaja toteaa, että haastateltava esitti Sunnuntaisuomalaiselle vaatimuksia, joiden mukaan jutusta olisi pitänyt muokata muitakin osuuksia kuin hänen lausuntojaan. Hän ei kuitenkaan osoittanut kohdista asiavirheitä, vaan hänen mielestään aiheen käsittelytapa vain oli väärä. JO:n kohdan 2 perusteella toimitus kieltäytyi muuttamasta muita henkilöitä koskevia tai kirjallisiin lähteisiin perustuvia osuuksia vaatimusten mukaisiksi. 

JO:n kohdan 17 mukaan haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Tuottaja toteaa, että kantelijaa haastateltiin asiantuntijana adoptioiden ongelmia käsittelevään juttuun Sunnuntaisuomalaiseen, ja hänen haastattelunsa julkaistiin adoptioiden ongelmia käsittelevässä jutussa Sunnuntaisuomalaisessa. Jutun näkökulma on pysynyt koko ajan samana. Esimerkkitapaus löytyi kantelijan haastattelun jälkeen, joten toimittaja ei voinut kertoa siitä haastattelun yhteydessä. Jutun muiden haastateltavien valitseminen ei myöskään kuulu haastateltavan oikeuksiin. 

Tuottaja toteaa, että kantelija diagnosoi lehtijutun perusteella Lassea ja katsoo, että hän on huono esimerkki adoptiojuttuun. Tuottajan mukaan jutussa ei otettu kantaa Lassen ongelmien syihin, koska ulkopuolinen ei voi niitä tietää. Jutussa vain kerrottiin Lassen tarina adoptiolapsena Suomessa. Lasse itse kokee, että adoptiotausta on vaikuttanut hänen ongelmiinsa. Kyseessä on kiistatta tarina pieleen menneestä kansainvälisestä adoptiosta, joten esimerkkitapaus on toimittajan kantelijalle kertoman näkökulman mukainen. Kantelija on siis saanut ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. 

JO:n kohdan 19 mukaan haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta. Tuottajan mukaan olosuhteet eivät muuttuneet kantelijan haastattelun jälkeen mitenkään. Se, että samaan juttuun haastateltiin myös muita ihmisiä, on normaalia journalistista työtä, ei olosuhteiden muuttumista. Haastateltava on yksi Suomen tunnetuimpia psykiatreja ja erittäin kokenut haastateltava. Hänelle ei ole voinut tulla yllätyksenä se, ettei hän saa jälkikäteen sanella sisältöä juttuihin, joihin häntä on haastateltu.

Tuottajan mukaan kantelun käsittelyyn on syytä soveltaa myös Julkisen sanan neuvoston haastateltavan oikeuksia koskevaa periaatelausumaa vuodelta 1981. Lausumassa todetaan: ”Tiedotusvälineen asiana on valita haastateltavat” ja ”Haasteltava voi korjata lausumiinsa sisältyviä asiatietoja ja oikaista selvät väärinkäsitykset. Laajempia muutoksia toimituksen ei tarvitse hyväksyä, ellei muusta ole sovittu”. Sunnuntaisuomalainen on myös tältä osin noudattanut Julkisen sanan neuvoston linjauksia, tuottaja katsoo.

Tuottaja toteaa, että toisin kuin kantelija ilmoittaa kantelussaan, hän ei ole osoittanut Sunnuntaisuomalaisen jutusta virhettä tai pyytänyt virheen korjaamista. Toimituksen valitsema käsittelytapa tai jutussa olevat muut haastateltavat eivät ole JO:n tarkoittamia virheitä. 

Ratkaisu

JO 2: Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille.

JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.

JO 19: Haastateltavan kieltoon julkaista lausumansa tulee suostua vain, jos olosuhteet ovat haastattelun antamisen jälkeen muuttuneet niin olennaisesti, että julkaiseminen olisi selvästi kohtuutonta.

Periaatelausuma haastattelusta 1981: http://www.jsn.fi/periaatelausumat/haastattelu/

Sunnuntaisuomalainen haastatteli laajaan juttuunsa kantelijaa asiantuntijana adoptiolasten psyykkisistä häiriöistä. Haastattelun tekemisen jälkeen toimittaja löysi juttunsa toiseksi haastateltavaksi raa’asta henkirikoksesta tuomitun miehen, jolla oli adoptiotausta. Jutun kärjeksi ja näkökulmaksi nousi miehen tarina. Jutussa oli käytetty haastattelujen lisäksi kirjallista lähdeaineistoa.

Asiantuntija halusi perua haastattelunsa nähtyään jutun ennen sen julkaisemista. Hänen mukaansa juttuun löydetyn esimerkkihenkilön ongelmat eivät johdu adoptiosta eikä annettu haastattelu siksi enää esiinny samassa asiayhteydessä kuin hänelle oli kerrottu. Sunnuntaisuomalainen ei toimitukselliseen päätösvaltaan vedoten suostunut asiantuntijan haastattelun perumiseen tai hänen ehdotukseensa julkaista esimerkkihenkilön tapaus erillisenä kainalojuttuna. Asiantuntijan kommenttien yhteyteen kuitenkin lisättiin selkeä maininta, että ne eivät liity jutussa kuvattuun tapaukseen.

Journalistin ohjeiden ja haastattelua koskevan periaatelausuman mukaan haastateltavan tulee saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään, ja haastattelun voi perua vain, jos olosuhteet sen antamisen jälkeen ovat muuttuneet olennaisesti. 

Julkisen sanan neuvoston mielestä keskeneräisen jutun näkökulman ja haastateltavien tarkentuminen on tavanomaista. Toimittaja ei usein voi vielä haastatteluja tehdessään tietää jutun näkökulmaa ja kaikkia haastateltavia. 

Luottamuksellinen suhde haastateltavan ja toimittajan välillä on tiedonvälityksen kannalta tärkeä. Samalla on kuitenkin muistettava, että päätösvalta siitä, mitä julkaistaan, kuuluu toimituksille. Haastateltavan tyytymättömyys jutun näkökulmaan ja siinä tehtyihin valintoihin ei ole peruste jutun muuttamiselle, vaan vastuu niin onnistuneista kuin epäonnistuneista valinnoista on aina toimituksella. Jos Sunnuntaisuomalaisen toimitus olisi suostunut kantelijan toiveisiin esimerkkitapauksen pois jättämisestä tai oman osuutensa poistamisesta, se olisi luovuttanut journalistisen päätösvallan toimituksen ulkopuolelle.

Neuvosto ymmärtää, että asiantuntija oli tyytymätön siihen, että juttuun oli myöhemmin tuotu epätyypillinen esimerkkitapaus. Näkökulman muutosta voi pitää huomattavana, varsinkin, kun kyseessä oli arkaluonteinen aihe. Kun juttu kuitenkin käsitteli adoption ongelmia, sitä ei voida neuvoston mielestä pitää niin voimakkaana asiayhteyden tai olosuhteiden muuttumisena, että haastattelu olisi ollut syytä jättää julkaisematta.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Sunnuntaisuomalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.

Ratkaisun tekivät:

Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Heikki Kuutti, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi, Heikki Valkama ja Johanna Vehkoo.