Kantelu 14.6.2016
Kantelu kohdistuu Satakunnan Viikossa 4.5.2015 julkaistuun juttuun ”Toimitus testasi: Esteettisen lääketieteen palveluja”.
Jutussa Satakunnan Viikon toimittaja on ollut kauneushoidoissa. Kantelijan mukaan jutun formaatti on uutisellinen, mutta sisältö pelkkää piilomainontaa. Uutisessa esitellään yhden kauneusalan yrityksen kauneushoitoa ilman mitään sen suurempaa kritiikkiä. Siinä esimerkiksi kerrotaan yrityksen yhden botoksiruiskeen kampanjahinta, mutta ei sen tarkemmin eritellä koko hoidon kokonaishintaa, joka lienee hyvinkin korkea.
Kantelijan mukaan juttua lukiessa jää vaivaamaan, miksi uutistoimittaja toimi itse koekaniinina ja onko hän saanut juttua kirjoittaessaan vastikkeetonta hyötyä yli kohtuullisuusperiaatteen.
Kantelijan mukaan juttu rikkoo Journalistin ohjeiden kohtaa, jonka mukaan ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä, sekä kohtaa, jonka mukaan journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin eikä hänen pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
Satakunnan Viikon vastaus 15.9.2016
Päätoimittaja Kim Huovinlahden mukaan maakunnallisena kaupunkilehtenä Satakunnan Viikko haluaa palvella lukijoitaan mahdollisimman hyvin. Yksi osa tätä tehtävää on tuottaa palvelujournalismia, jota valituksen kohteena oleva juttusarja Toimitus testaa edustaa.
Päätoimittajan mukaan kyseisen juttusarjan jutut eivät ole uutisia. Juttutyyppinä kyse on featuresta. Satakunnan Viikon rakenne on selkeä. Lehden uutissivut sijaitsevat lehdessä muualla. Toimitus testaa -juttusarja ilmestyy lehden Terveys -teemasivuilla. Toimitus testaa -juttusarjassa on oleellista se, että jutun tekee ja tuotteen/palvelun kokee toimittaja, joka käsittelee aihetta journalistina. Päätoimittajan mukaan valitulla formaatilla juttuun saadaan neutraalimpi näkökulma kuin jos palveluntarjoaja kertoisi siitä itse haastateltavan roolissa. Juttuformaatin kautta nimenomaan vältytään tekemästä mainosmaista sisältöä, koska tekstiin ei vahingossakaan pääse ylilauseita tai kaunopuhetta.
Toimitus testaa -juttutyypin tarkoituksena on testata Terveys-teemaan kuuluvia tuotteita ja palveluita sekä kertoa niistä neutraalisti. Juttutyyppiin liittyy oleellisesti se, että jutussa on etukäteen formatoidut kysymykset, joihin haetaan vastaukset. Päätoimittajan mukaan tällainen formaatti palvelee lukijaa, joka saa tietää aiheesta myös mahdolliset kielteiset kokemukset. Lukijan kannalta olennainen tieto on myös hinta. Kysymykset on harkittu etukäteen ja samoja kysymyksiä käytetään, vaikka testattava tuote/palvelu vaihtuu.
Päätoimittajan mukaan ei pidä paikkaansa, että jutussa olisi esitelty yhden yrityksen palveluja ilman kritiikkiä. Jutussa käy ilmi muun muassa, että aine ei poista ryppyjä kokonaan ja että ensimmäisten päivien aikana kasvot näyttävät ruhjotuilta. Jutussa on vielä erikseen huomautettu, että kivunsietokyky on koetuksella. Tätä asiaa on siis haluttu aiheellisesti korostaa. Kivun nostamista esiin ei voida tässä yhteydessä pitää erityisen myönteisenä mainonnallisena ulottuvuutena. Jutusta käy ilmi kokonaisvaltaisesti, mitä kaikkea palvelun/tuotteen käyttäminen merkitsee.
Kantelussa kiinnitetään huomiota myös ruiskeen kampanjahintaan. Päätoimittajan mukaan hintatieto on tämäntapaisissa jutuissa oleellinen tieto lukijalle. Mainittu kampanjahinta on kyseisessä yrityksessä edelleen voimassa. Päätoimittajan mukaan oleellisempaa on, mikä käy jutustakin ilmi, että jutussa on mainittu esimerkinomainen hinta mallina tuotteen hintatasosta, koska jokaisen asiakkaan hoidon hinta muodostuu hoidon tarpeen mukaan. Jutussa mainitusta hinnasta lukija saa siis yleisemmän käsityksen hoidon hintatasosta.
Kantelun toinen osa kohdistuu siihen, onko toimittaja saanut vastikkeetonta hyötyä yli kohtuullisuusperiaatteen. Toimitus testaa -sarjaan aiheet valitaan toimitukseen tulleista ehdotuksista. Valinnan tekee toimitus. Yksittäinen toimittaja ei koskaan itse pyydä päästä tekemään testijuttuja. Täten toimittaja ei siis pyydä itselleen hyötyä.
Päätoimittajan mukaan on hyvä huomata, että toimittajan saaman ruiskeen vaikutus poistuu keskimäärin kuudessa kuukaudessa, kuten jutussakin todetaan. Yhden ruiskekerran hyöty on myös siksi kyseenalainen, että hoitoihin liittyy aina sarja ruiskeita, ei yhtä ainoaa ruiskekertaa.
Päätoimittajan mukaan toimitus testaa -juttutyypillä on tilausta, sillä esimerkiksi kauneudenhoidon hoidoista voi moni lukija olla kiinnostunut, mutta he eivät tiedä, mitä hoidot sisältävät ja miten ne tehoavat. Toimitus testaa -juttutyypin kautta lukijoille voidaan kertoa hoidoista neutraalilla tavalla siten, että lukijat voivat hyvistä ja huonoista puolista luettuaan sekä hintatiedon ja kuvien avulla itse tehdä johtopäätöksensä hoidon hyödystä tai kannattavuudesta. Päätoimittajan mukaan kyse on formatoidusta palvelujournalismista, ei mainoksesta.
Julkisen sanan neuvoston sihteeri kysyi lisätietona päätoimittajalta, onko toimitus tai toimittaja osallistunut hoitojen kustannuksiin, mitä hoitoja toimittaja on saanut, ja mikä on hoitojen rahallinen arvo.
Päätoimittajan mukaan toimitus tai toimittaja eivät ole osallistuneet kustannuksiin. Juttusarjan periaatteena on, että toimitus/toimittaja ei maksa testattavasta hoidosta, palvelusta ym., vaan juttusarjaan valittu yritys kustantaa tämän. Tämä kerrotaan yritykselle etukäteen.
Päätoimittajan mukaan toimittajan hoidon tarpeen analysoi klinikalla hoidon antanut lääkäri, kun toimittaja saapui paikalle. Toimittaja ei etukäteen mennessään tiennyt, mitä hoitoja hänelle annettaisiin. Lopulta hoidot olivat: karvanpoisto, botuliinitoksiinipistos, täyteaineen laittaminen ja poskipäiden kohottaminen. Juttusarjassa tehdyt hoidot ovat sellaisia, että normaalisti niitä annetaan sarjoina.
Toimituksella ei ollut juttua tehdessään muuta tietoa hoitojen rahallisesta arvosta kuin jutussa mainittu tieto, jonka mukaan kyseessä on kampanjahinta, jonka aikana yksi ruiske maksaa 161,20 euroa, ja että siitä riittää useampaan pistokseen.
Ratkaisu
JO 4: Journalisti ei saa käyttää asemaansa väärin. Hänen ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus eikä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
JSN:n periaatelausuma piilomainonnasta 2013: ”– – journalistien ja toimitusten johdon on arvioitava aina tarkkaan, millaista sponsoritukea, lahjoja, kutsuja ja muita taloudellisia etuja sisältäviä tarjouksia voi ottaa vastaan. Jos toimittaja testaa esimerkiksi uutuustuotteita, hän ei saa ottaa niitä lahjaksi testauksen jälkeen, jos lahjan arvo on huomattava.”
http://www.jsn.fi/periaatelausumat/piilomainonta-2013/
Satakunnan Viikko julkaisi 4.5.2016 jutun ”Toimitus testasi: Esteettisen lääketieteen palveluja”. Juttu ilmestyi osana terveysaiheista juttusarjaa, jossa toimittajat kokeilevat erilaisia palveluita. Toimittajalle tehtiin laserkarvanpoisto, ja hän sai botuliinitoksiini- ja täyteainepistoksia useisiin kohtiin kasvoissa. Toimitus ei maksanut hoidoista, vaan ne tarjottiin toimittajalle veloituksetta.
Jutussa kerrottiin hoitoja tarjoavan paikan nimi ja yhden tuotteen kampanjahinta. Hoitojen yhteishintaa ei kerrottu. Juttu antoi positiivisen kuvan saaduista palveluista, mutta se ei kuitenkaan ollut mainosmainen ja kritiikitön vaan toi esiin myös esimerkiksi hoitojen kivuliaisuuden. Jutussa oli huomattava journalistinen panos, ja kuvat olivat toimituksen ottamia. Piilomainonnan kriteerit eivät täyttyneet.
Neuvosto muistuttaa, että huomattavien taloudellisten etujen vastaanottaminen vaarantaa toimittajan riippumattomuuden ja uskottavuuden yleisön silmissä.
Juttu noudatti kuitenkin lehden terveyssivuilla vakiintunutta testijuttuformaattia. Päätoimittajan selvityksen mukaan jutun teon lähtökohtana ei ollut toimittajan henkilökohtainen hyötyminen. Neuvosto ei pitänyt saatua taloudellista hyötyä kohtuuttoman suurena, ja lisäksi tässä tapauksessa tuotteen palauttaminen olisi ollut mahdotonta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Satakunnan Viikko ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Anssi Järvinen, Pasi Kivioja, Antti Kokkonen, Niklas Vainio, Venla Mäntysalo, Arja Lerssi-Lahdenvesi ja Johanna Vehkoo.