Kantelu 18.10.2015
Kantelu kohdistuu 13.–14.10.2015 Ylen verkkosivuilla julkaistuun ja radiossa lähetettyyn kantelijan haastatteluun. Ylen toimittaja soitti tiistai-iltana 13.10.2015 ja kysyi kantelijalta keskusteluista Vöyrin kunnanhallituksen maanantaisessa kokouksessa [12.10.2015]. Kantelija kertoo sanoneensa lyhyen keskustelun jälkeen, että ei halua kommentoida asioita, koska käytännön mukaan ainoastaan hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja tiedottavat.
Parin tunnin kuluttua kantelija saattoi lukea Ylen verkkosivuilta oman haastattelunsa, vaikka oli selvästi ja painokkaasti kieltäytynyt ja selittänyt miksi kieltäytyi. Seuraavana aamuna kantelija sai tietää olleensa Yle Österbottenin suorassa lähetyksessä. Toimittaja oli kantelijan tietämättä nauhoittanut keskustelun ja esitti osia siitä radiossa, mikä kantelun mukaan on ristiriidassa journalistien omien sääntöjen kanssa.
Yleisradion vastaus 11.11.2015 ja lisävastaus 15.2.2016
Vastaava toimittaja Marit af Björkestén vastaa, että Vöyrin kunnanhallitus päätti kokouksessaan 12.10.2015 selvittää uuden, ison koulun rakentamista. Sillä voitaisiin korvata 3–4 pienempää koulua. Yle Österbottenin toimittaja raportoi päätöksestä Svenska Ylen verkkojutussa ja seuraavana aamuna studiokeskustelussa, joka lähetettiin Radio Vega Österbottenissa.
Ylen toimittaja haastatteli puhelimessa kunnanhallituksen varapuheenjohtajaa [kantelijaa]. Reportteri esitteli itsensä selkeästi Ylen toimittajaksi puhelun alussa. Asemansa ja pitkän poliittisen kokemuksensa perusteella kantelijan voi edellyttää ymmärtäneen, että kyse on haastattelusta.
Bjökesténin vastauksen mukaan kantelija ilmoittaa puhelun aluksi, ettei hän halua kommentoida koulukysymystä ja pyytää ottamaan yhteyttä hallituksen puheenjohtajaan tai kunnanjohtajaan. Sen jälkeen kantelija kuitenkin puhuu useita minuutteja toimittajan kanssa, vastaa tämän kysymyksiin, selvittää päätöksentekoa ja asian yksityiskohtia. Toimittaja tulkitsi tämän haastattelun hyväksymiseksi.
Toimittaja oli jo aiemmin yrittänyt tavoittaa kunnanhallituksen puheenjohtajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. Siksi vastaavan toimittajan mukaan oli luonnollista, että hän kääntyi varapuheenjohtajan puoleen. Kunnanjohtaja ei tässä asiassa ollut olennainen tietolähde, koska kyse oli poliittisesta kahtiajaosta ja toimittaja halusi kuulla molempia osapuolia. Varapuheenjohtaja edusti enemmistöä äänestyksessä, joka päätyi lukuihin 5–3.
Kantelija oli haastattelun julkaisun jälkeen yhteydessä toimittajaan ja vastaavaan toimittajaan. Hän kyseli, voisiko Yle julkaista oikaisun, mutta ei kuitenkaan vaatinut aisavirheen korjausta, ja sanoi, että hän vastaa verkossa julkaistuista sitaateista. Sen sijaan kantelija halusi, että toimitus kertoisi radiossa kantelijan olleen tietämätön haastattelun nahoituksesta. Toimitus kuitenkin arvioi, että senkaltainen oikaisu kuulostaisi kuulijoiden korvissa oudolta ja pikemminkin herättäisi uusia kysymyksiä kuin selventäisi asiaa.
Toimittaja myös pyysi anteeksi, ettei hän haastattelutilanteessa riittävän selvästi kertonut nauhoituksesta. Yle Österbotten ei Björkesténin vastauksen mukaan julkaissut salaisia tai arkaluonteisia tietoja. Kantelija ei myöskään vetänyt sanomisiaan takaisin eikä pyytänyt asiatietojen korjausta. Yle pitää Björkesténin mukaan kuuntelijoiden kannalta tärkeänä, että kantelijan haastattelu lähetettiin. Päättäjäroolissa kantelijaa haastatellaan usein, ja Yle Radio Vega Österbotten on hänelle tuttu toimija. Vegan toimittaja ei missään vaiheessa salannut haastatteluaikeitaan. Siksi hänellä ei ollut mitään syytä epäillä kokeneen kuntapäättäjän ymmärtävän, että kyseessä on radiossa lähetettävä haastattelu.
Ratkaisu
JO 9: Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.
JO 17: Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi.
Yleisradion toimittaja soitti kantelijalle, joka on kunnanhallituksen varapuheenjohtaja. Haastateltava kieltäytyi ensin kommentoimasta hallituksen kokousta, mutta vastasi kuitenkin toimittajan kysymyksiin. Yle käytti haastateltavan lausumia tekstimuodossa verkkoon tehdyssä uutisessa ja esitti osia nauhoituksesta radion aamulähetyksessä.
Neuvosto ei ota kantaa haastattelun julkaisemiseen verkossa, koska sitä koskevat kantelun osat ja Yleisradion vastaukset ovat ristiriitaisia. Neuvostolla ei ollut käytössään puheluäänitettä.
Toimittajan ei tarvitse kertoa puhelun nauhoituksesta saati saada lupaa haastattelupuhelun nauhoittamiseen henkilöltä, jolle hän on soittanut ja asiamukaisesti esitellyt itsensä työtään tekeväksi toimittajaksi. Nauhoitusta voi käyttää muistiinpanovälineenä kynän ja paperin tapaan.
Julkisen sanan neuvoston pitkäaikaisen tulkinnan mukaan haastateltavan on aina saatava tietää, jos hänen ääntään käytetään radiossa, televisiossa tai verkossa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa toimittaja oletti haastateltavan ymmärtävän, että ääntä käytetään radiossa. Hän ei kuitenkaan tätä erikseen haastateltavalle sanonut, vaikka tämä puhelun alussa kieltäytyi kommentoimasta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.
Langettavaa äänestivät:
Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Katariina Anttila, Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Eeva Ruotsalainen, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo.
Vapauttavan puolesta äänesti Heikki Kuutti.
Heikki Kuutin eriävä mielipide:
Haastateltava oli poliittisen vallankäyttäjän asemassa ja julkisuusvastuussa kysytyssä asiassa. Hän myös ymmärsi vastaavansa juttua tekevän toimittajan kysymyksiin. Näin ollen haastateltavan oli täytynyt ymmärtää, että käytyjä keskusteluja voidaan julkaista myös autenttisena äänitallenteena. Tiedon puute jutun toteutuksesta ei myöskään loukannut hänen oikeuksiaan haastateltavana tilanteen kokonaisarvioinnin kannalta. Tosiasiassa hän suostui haastateltavaksi, sillä halutessaan hän olisi voinut keskeyttää toimittajan kanssa käymänsä keskustelun.