5963/AL/15

Langettava

Päätoimittaja myönsi kantelijalle oikeuden omaan kannanottoon eli vastineeseen. Neuvottelujen ja tekstin lyhentämisen jälkeen toimitus ilmoitti, että vastine julkaistaan. Lopulta toimitus jätti vastineen pois lehdestä ja päätoimittaja ilmoitti kantelijalle, että vastineoikeutta ei syntynytkään. Äänestyspäätös 11–1. Eriävä mielipide. 

Kantelu 5.10.2015

Kantelu kohdistuu Suomen Kiinteistölehdessä 21.5.2015 (5/2015) Oikeustapaus-palstalla julkaistuun artikkeliin ”Yhtiökokouspöytäkirjan kirjauksista” ja sen vuoksi käytyihin neuvotteluihin oman kannanoton eli vastineen julkaisusta. Eri vaiheiden jälkeen lehti lopulta jätti vastineen julkaisematta.

Lehden julkaisema kirjoitus käsitteli käräjäoikeuden päätöstä taloyhtiön yhtiökokouksen pöytäkirjamerkinnöistä. Oikeustapaus oli poimittu yhtiöstä, jonka päätöksentekoon kantelija oli valtuutettu ja osallistunut jo useita vuosia. Artikkelin kirjoittanut juristi työskenteli asianajotoimistossa, joka oli käräjäoikeudessa riidan toinen osapuoli kantelijan ollessa toinen osapuoli. Käräjäoikeuden päätös ei ollut lainvoimainen, vaan siitä oli valitettu hovioikeuteen.

Kantelija reklamoi kesäkuussa Suomen Kiinteistölehden päätoimittajalle Oikeustapaus-tekstin rikkovan Journalistin ohjeita. Päätoimittaja pahoitteli 12.6.2015 ”työtapaturmaa” ja lupasi kantelijalle vastineoikeuden seuraavaan lehden numeroon, joka ilmestyisi elokuussa. Vastineen pituudesta käytiin neuvotteluja ja sitä lyhennettiinkin. Kantelija lähetti vastineen 31.8.2015. Toimituspäällikkö vastasi 1.9.2015, että ”tapaus on sen luonteinen, että vastineoikeus syntyi mielestämme ilman muuta” ja ”Julkaisemme vastineen kuten lupasimme”.

Kantelija kertoo, että hänelle ilmoitettiin 7.9.2015, että vastine ehtii syyskuun 7/2015 numeroon ja se julkaistaan ajankohtaispalstalla. Vastinetta ei kuitenkaan ollut kyseisessä lehdessä. Päätoimittaja ilmoitti yllättäen 28.9.2015, että vastinetta ei julkaista lupauksesta huolimatta.

Suomen Kiinteistölehden vastaus 20.10.2015

Päätoimittaja Asko Sirkiä vastaa, että Oikeustapaus-palstan kirjoituksen julkaisupäätöstä tehdessään toimituksella ei ollut aihetta epäillä, että kolumnin tekstin tuottanut asianajotoimisto olisi toiminut myös jonkun asianosaisen edustajana oikeusprosessissa, johon kirjoittaja tekstissä viittaa. Kantelijan tuotua tämän Kiinteistölehden tietoon päätoimittaja katsoi asialliseksi, että kantelijalle tarjotaan lehdessä mahdollisuus osallistua keskusteluun ja tuoda esiin alkuperäisen kolumnin mahdollisia virheitä tai yksipuolisia tulkintoja.

Journalistin ohjeiden 21 kohdan mukaista oikeutta omaan kannanottoon kantelijalla ei päätoimittaja Sirkiäin mukaan ollut. Kolumnistin viittaama tuomioistuinratkaisu oli yksilöity diaarinumerolla, mutta tekstissä ei kerrottu asian osapuolten nimiä tai ratkaisun kohteena olleen asunto-osakeyhtiön nimeä tai sijaintia. Tekstissä myös asianmukaisesti mainittiin, että viitattu ratkaisu ei ollut lainvoimainen. Tekstin julkaiseminen ei päätoimittaja Sirkiän mukaan siten asettanut oikeusjutun osapuolia kielteiseen julkisuuteen. Myöhemmin selvisi, että kantelija ei myöskään ollut oikeusjutussa asianosainen, vaan häntä oli kuultu ainoastaan todistajana yhtiökokouksen sisällöstä. Yhtiökokouksessa kantelija oli toiminut valtakirjalla osakkeenomistajan edustajana.

Oikeutta omaan kannanottoon ei olisi ollut myöskään siksi, että tekstissä oli kyse tavanomaisesta oikeustapauskommentista, joka rinnastuu Journalistin ohjeiden 24 kohdassa mainittuihin kulttuuriseen, poliittiseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kritiikkiin. Tekstissä ei Sirkiän mukaan arvostella sen enempää mainitun oikeusjutun osapuolia tai siinä käsiteltyyn yhtiökokoukseen osallistuneita, vaan käräjäoikeuden ratkaisussa esitettyä argumentaatiota yhtiökokouksen pöytäkirjamerkintöjen pätevyydestä.

Kantelija tarjosi lehdelle vastauksenaan kolumniin pitkähköä tekstiä yhtiökokouksen kulusta ja alkuperäisen tekstin kirjoittajan edustamasta asianajotoimistosta. Vaikka tekstin sisältö saattoi Sirkiän mielestä olla relevantti tasapuolisen kuvan muodostamiseksi yhtiökokouksen kulusta, siinä ei millään tavalla vastattu alkuperäiseen kolumniin ja siinä esitettyihin väitteisiin.

Toimitus yritti yhteistyössä kantelijan kanssa muokata, lyhentää ja täsmentää tekstiä, mutta siitä ei tästä huolimattakaan tullut julkaisukelpoista. Mikäli kantelijan teksti olisi valmiissa muodossaan antanut lisäarvoa kolumnissa avatun teeman käsittelyyn, sen julkaiseminen olisi varmasti ollut lehdenkin intressissä.

Ratkaisu

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. 

JO 23: Kannanotto on puheenvuoro, joka on syytä julkaista mahdollisimman nopeasti ilman sen yhteyteen liitettyjä asiattomia lisäyksiä.

JO 25: Ellei kannanotto ole julkaisukelpoinen, sen korjaamisesta on syytä neuvotella laatijan kanssa. Vaikka yksimielisyyteen ei päästäisi, olennainen sisältö on suositeltavaa julkaista asiallisessa muodossa.

Julkisen sanan neuvosto ei ota kantaa siihen, onko kantelijalle syntynyt vastineoikeus ja onko hänen tarjoamansa vastine eli oma kannanotto Journalistin ohjeiden mukainen, koska Suomen Kiinteistölehti on itse todennut vastineoikeuden syntyneen ja luvannut neuvottelujen jälkeen julkaista kantelijan kirjoituksen vastineena eli omana kannanottona.

Neuvosto ottaa kantaa siihen, onko Suomen Kiinteistölehden toimitus toiminut hyvän journalistisen tavan mukaisesti prosessissa, jossa keskusteltiin vastineesta ja sen julkaisemisesta. Julkisen sanan neuvostolla on käytössään kantelijan sekä Kiinteistölehden päätoimittajan ja toimituspäällikön välinen sähköpostikirjeenvaihto.

Päätoimittaja on 12.6.2015 vastannut kantelijan reklamaatioon, että artikkeli ”sisälsi tietoja, joilla kyseinen tapaus voidaan tunnistaa” ja ”voitte lähettää – – vastineen, jonka lehti julkaisee seuraavassa numerossaan”. Toimituspäällikkö kirjoittaa 1.9.2015, että ” – – vastineoikeus syntyi mielestämme ilman muuta” ja ”Julkaisemme vastineen kuten lupasimme” sekä pyytää kantelijaa lyhentämään vastinekirjoitustaan. Toimitus ilmoittaa lyhentämisen jälkeen 7.9.2015, että ”Vastine ehti syyskuun lehteen” ja ” – – mahdutamme sen Ajankohtaissivuille. Venytämme tarvittaessa aukeaman seuraavalla sivulle, asian luonteen takia – – ”.

Lehti ei kuitenkaan julkaise vastinetta. Päätoimittaja toteaa sähköpostissaan 28.9.2015, että kantelijalle ei ollut syntynyt oikeutta vastineeseen.

Julkisen sanan neuvosto toteaa, että päätoimittaja ja toimituspäällikkö ovat sähköpostiviestien perusteella myöntäneet kantelijalle vastineoikeuden, käyneet neuvotteluja vastineen sisällöstä ja pituudesta sekä luvanneet, että Suomen Kiinteistölehti julkaisee näin syntyneen vastineen. Vastineoikeuden peruminen tällaisen prosessin jälkeen on kohtuutonta kantelijaa kohtaan ja hyvän journalistisen tavan vastaista.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kiinteistölehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Langettavan puolesta äänestivät:

Elina Grundström (pj), Pirjo Auvinen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Marko Forss, Pasi Kivioja, Riitta Raatikainen, Paula Paloranta, Seppo Määttänen ja Johanna Vehkoo. 

Vapauttavan puolesta äänesti:

Niklas Vainio.

Vainion eriävä mielipide:

Lehti on luvannut kantelijalle julkaisevansa hänen vastineensa, mutta on perunut tämän lupauksen myöhemmin. Journalistin ohjeiden näkökulmasta päätösvalta julkaisemisesta on toimituksella ja se voi halutessaan perua lupauksensa. Siksi toimituksen antamille lupauksille ei voida antaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko lehti noudattanut Journalistin ohjeiden mukaisia velvollisuuksiaan. Julkisen sanan neuvoston on arvioitava itsenäisesti ja lehden antamista lupauksista riippumatta, ovatko edellytykset vastineoikeudelle täyttyneet. Jos vastineoikeutta ei ole syntynyt, ei julkaisusta kieltäytyminen voi johtaa langettavaan päätökseen.

Juttu on oikeustapauskommentti, jossa kirjoittaja selostaa ja arvioi tuomioistuimen laintulkintoja ja esittää näkemyksensä siitä, mitä asioita yhtiökokousten pöytäkirjaan kannattaa jatkossa kirjoittaa.

Jutussa ei siis käsitellä itse riita-asiaa eikä sen osapuolia eivätkä osapuolet ole jutusta tunnistettavissa. Kyseessä on myös ohjeiden kohdassa 24 tarkoitettu yhteiskunnallinen arviointi. Näistä syistä kantelijalle ei ole syntynyt oikeutta omaan kannanottoon Journalistin ohjeiden tarkoittamalla tavalla.

Muut kantelijan vetoamat journalistin ohjeet eivät sovellu tässä asiassa.