5274/SL/13

Langettava

Kolumni käsitteli alkoholin myyntirajoituksia. Siinä lainattiin tutkimusta, jota ei vielä ollut julkaistu. Neuvosto ei löytänyt perusteita kolumnissa esitetylle väitteelle alkoholiveron kevennyksen taloudellisista seurauksista.

Kantelu 9.9.2013 

Kantelija pitää 25.8.2013 julkaistua päätoimittajan kolumnia ”Jos ei hyvällä, niin ehkä pahalla” olennaisesti virheellisenä. Juttu käsitteli alkoholihaittoja ja myynnin rajoittamista. Siinä kirjoitettiin seuraavasti: ”Kun alkoholin verotusta kevennettiin 2004 ja tuontirajoitukset poistuivat, hyötyi valtio veronkevennyksestä miljardin, mutta lykkäsi kunnille sairaala- ja sosiaalikuluina kahdeksan miljoonan alkoholiseuraukset.”

Kantelija on selvittänyt asiaa omista lähteistään ja pitää lehden julkaisemia lukuja perättöminä. Hän on tutustunut esimerkiksi Päihdetilastolliseen vuosikirjaan, jonka mukaan valtion alkoholitulot ovat laskeneet joka vuosi, kun verrataan vuosien 2003–2005 tilastoja. Kantelija huomauttaa hallituksen arvioineen lakiesityksessään vuonna 2003, että jopa lähes puolet arvioiduista veronmenetyksistä voi palautua julkiseen talouteen. Hänen mielestään on silti selvää, että valtio ei hyötynyt vuoden 2004 veronkevennyksestä vaan menetti verotuloja ja sai maksettavakseen lisää haittakuluja, kun alkoholin myynti kasvoi veroalen seurauksena.

Kantelija ei usko, että kukaan olisi tehnyt tarkan arvion alkoholin kunnille aiheuttamista haittakustannuksista. Hän on arvelee kuitenkin löytäneensä suuruusluokan THL:n 29.11.2012 julkaisemasta muistiosta ja kirjoittaa, että sen perusteella kuntien kustannukset alkoholihaitoista olivat vuonna 2004 enintään 450 miljoonaa euroa. Kantelija on myös tutustunut Tilastokeskuksen tietoihin paikallishallinnon kokonaismenoista vuosina 2002–2005. ”Kuntien menot kasvoivat vuonna 2004 saman vuoden alkoholipoliittisista uudistuksista huolimatta koko lailla tarkasti uudistusta edeltäneen vuoden tapaan”, hän toteaa. Selvitystensä perusteella kantelija pitää absurdina sellaista väitettä, että kunnille olisi lykätty alkoholiseurauksia kahdeksan miljardin euron edestä.

Kun kantelija pyysi lehteä korjaamaan virheen, hän kuuli lehden käyttäneen lähteenään Sunnuntaisuomalainen-liitteessä 21.10.2012 julkaistua juttua. Siinä kuvailtiin vuoden 2004 uudistuksia näin: ”Valtio sai keventyneen verotuksen ansioista miljardi euroa lisätuloja. Samaan aikaan sairaalapalveluiden tarve, sosiaalikulujen kasvu ja inhimillisen pääoman menetykset aiheuttivat yhteensä kunnille noin kahdeksan miljardin lisämenot”. Kantelijan mielestä Ilkka jätti aikaisemmin julkaistut tiedot tarkistamatta, kun se perusti kolumninsa samassa lehdessä aiemmin julkaistuun artikkeliin.

Kantelija uskoo, että kolumnin lähteenä olleen jutun toimittaja ei ymmärtänyt Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden laskeman PYLL (Potential Years of Life Lost) -indeksin merkitystä. Juttu kertoi tutkimuksesta, jossa käytettiin juuri kyseistä indeksiä. Kantelija mielestä ennenaikaista kuolleisuutta mittaava indeksiä, jonka avulla arvioidaan potentiaalisia yhteiskunnallisen ja inhimillisen pääoman menetyksiä, ei voi käyttää mittamaan alkoholipoliittisten uudistusten aiheuttamia konkreettisia lisämenoja kunnille. Kantelija vetoaa THL:n tilasto- ja indikaattoripankkiin ja huomauttaa menetettyjä elinvuosia kuvaavan indeksin arvo kasvaneen vuonna 2004 niin vähän, ettei väite kahdeksan miljardin euron lisämenoista pidä paikkaansa.

Ilkan vastaus 3.10.2013

Päätoimittaja Satu Takalan mukaan lehti ei julkaissut oikaisua, koska jutussa ei hänen tietonsa mukaan ollut virheitä. Takala vahvistaa, että kolumnin tiedot alkoholin haittavaikutuksista olivat peräisin Sunnuntaisuomalaisessa aikaisemmin julkaistusta jutusta. Se sisälsi aikaisemmin julkaisemattomia tietoja alkoholin aiheuttamista kuluista yhteiskunnassa.

Päätoimittaja kertoo, että Sunnuntaisuomalaisessa tarkasteltiin alkoholiverotuksen muutosten hyötyjä ja haittoja uudella tavalla, joka ottaa huomioon myös inhimillisen pääoman menetykset. Euromääräiset tiedot Sunnuntaisuomalaisen jutussa perustuivat laskelmiin muun muassa palvelujen kustannuksista, sosiaalisista tulonsiirroista, pääomamenoista sekä valtionosuuksista. Tiedot julkaistiin Takalan mukaan ensimmäistä kertaa Sunnuntaisuomalaisen jutussa, ja osa luvuista laskettiin juuri kyseistä artikkelia varten. Jutun asiantuntija tarkisti sen ennen julkaisua eikä esittänyt korjauspyyntöjä.

Takala katsoo Sunnuntaisuomalaisen tarjonneen lukijoille uutta tietoa. Hän kirjoittaa, että Sunnuntaisuomalaisen tietoja ei löydy olemassa olevista tilastollisista vuosikirjoista eikä niitä pysty selvittämään ilman alan asiantuntemusta.

Kun Ilkan kolumni oli julkaistu ja kantelija oli lähettänyt oikaisupyynnön, toimitus selvitti Takalan mukaan vielä asiaa Sunnuntaisuomalaisen jutun toimittajan ja jutussa lähteenä olleen asiantuntijan kanssa. Oikaisuun ei selvityksen perusteella ollut aihetta.

Ratkaisu

Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20).

Kolumnisti ymmärsi alkoholin myyntirajoituksia ja perusteli kantaansa asiantuntijoiden esittämillä näkemyksillä. Hänen mainitsemansa euromäärät olivat peräisin vajaa vuosi aiemmin julkaistusta artikkelista, jossa haastateltiin terveyspolitiikan professoria. Tätä ei kolumnissa mainittu.

Kolumnistin lähteenään käyttämä Sunnuntaisuomalainen oli kertonut, että alkoholiveron alentamisen vaikuttavuuslaskelma perustui THL:n tilastoihin ja artikkelissa haastattelun professorin tutkimusryhmän lukuihin menetetyistä elinvuosista. Tutkimusryhmän keskeinen työkalu on kirjoituksen perusteella PYLL-indeksi, jossa käytetään laskennallisena elinikäodotuksena OECD:n standardia eli 70 ikävuotta. (Indeksiä esitellään esimerkiksi THL:n sivuilla.) Sunnuntaisuomalaisessa esitelty tutkimusryhmä arvioi PYLL-indeksin avulla ennenaikaisesta kuolemasta aiheutuvia ”inhimillisen pääoman menetyksiä” ja niiden euromääräisiä seuraamuksia.

Tutkimus ei ollut vielä valmis, joten kolumnisti tyytyi käyttämään Sunnuntaisuomalaisessa aikaisemmin julkaistua tietoa. Hänen olisi ollut kohtuullista kertoa tämä lukijoille, koska luvut olivat jyrkässä ristiriidassa virallisten tilastojen kanssa ja koska lähdejuttu oli julkaistu lähes vuosi aiemmin. Lukijoiden ei enää voinut olettaa muistavan sitä.

Yleisölle voi kertoa keskeneräisistäkin tutkimuksista. Tämä ei kuitenkaan poista toimituksilta velvollisuutta lähdekritiikkiin. Neuvosto pitää olennaisena virheenä kantelun kohteena olevaa kolumnin väitettä, jonka mukaan valtio olisi hyötynyt nimenomaan vuoden 2004 veronkevennyksen seurauksena miljardi euroa. Virallisten tilastojen mukaan alkoholiveron tuotto laski tuolloin ja oli kokonaisuudessaan noin miljardi euroa. Jos tutkimuksessa tarkoitetaan muita kuin välittömiä veroseurauksia, tämä olisi pitänyt tuoda kolumnissa esiin. Myös kunnille veronkevennyksestä koituneiden alkoholiseuraamusten euromäärä oli kolumnissa huomattavan suuri. Lehden olisi ollut hyvä selventää lukijoille arvionsa perusteita viimeistään siinä vaiheessa, kun kantelija oli kyseenalaistanut kolumnin tiedot.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilkka on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj.), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Anssi Halmesvirta, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Veera Ristikartano, Jaakko Ujainen ja Heikki Vento.