Kantelu 30.11.2012
Kantelun kohteena on 16.11.2012 julkaistu juttu ”Neljän vuoden painajainen – rehtorin piina”. Siinä alakoulun rehtori kertoo omista kokemuksistaan, ja asiaan ottavat kantaa myös pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu. Rehtori oli kuvattu myös lehden kanteen, jossa kirjoitettiin ”loputtomasta valituskierteestä”.
Kantelijoina ovat kahden perheen vanhemmat, jotka katsovat joutuneensa yksipuolisessa, pääosin rehtorin näkemyksiin perustuvassa kirjoituksessa erittäin kielteiseen julkisuuteen. Jutussa kerrotaan koulun sijaitsevan Kuopiossa ja esitellään rehtori nimellään, vaikka jutun perusteella hänen esimiehensä oli kieltänyt omalla nimellä esiintymisen. Lehden julkaisemien tietojen avulla on kantelijoiden mielestä helppo selvittää, mistä koulusta on kysymys. Kantelijoiden lapset käyvät haastatellun rehtorin johtamaa koulua. Kantelijat ovat huolissaan siitä, että opettajien ammattilehdessä esitetyt mielipiteet ja kantelijoista luotu erittäin kielteinen kuva vaikuttavat heidän lastensa koulun opettajakunnan asenteisiin.
Kantelijoiden mielestä jutun lukuisat asiavirheet olisi myös ollut helppo tarkistaa etukäteen. Päätoimittaja ei heidän mukaansa halunnut oikaista jutun virheitä eikä suostunut julkaisemaan omaa kannanottoa tai mielipidettä ilman vanhempien nimiä. Osa kantelijoista on sitä mieltä, että oma kannanotto ei olisi edes korjannut tapahtunutta vahinkoa. Heidän mukaansa tyhjentävää vastinetta ei olisi voinut kirjoittaa käsittelemättä samalla mahdollisesti salassa pidettäviä seikkoja. Sen sijaan kantelijat arvelevat, että salassa pidettävistä asioista olisi ehkä voinut kertoa toimittajalle lähdesuojan turvin.
Kantelijoiden mukaan Opettaja-lehti kirjoitti erittäin kiistanalaisesta asiasta. He kertovat selvitelleensä lastensa asioita lähinnä koulutoimessa, eikä siellä ole todettu lehdessä mainittua kiusaamista tai häirintää. Lehti kuitenkin kuvaili, kuinka vanhempien kantelut kuormittavat paitsi rehtoria ja koulua myös koko kuntaa. Koulutoimen kanssa vanhemmat ovat asioineet, koska eivät halua rehtorin hoitavan mitään heidän lapsiinsa liittyviä asioita.
Jutussa oli kantelijoiden mielestä kysymys vain rehtorin esittämistä väitteistä, joille ei löydy näyttöä. He tulkitsevat, että rehtorilla oli vahingoittamistarkoitus ja että hän pyrki saamaan väitteilleen tukea koko kouluyhteisössä. Jutussa kerrottiin kantelijoiden lasten koulunkäyntiin liittyvistä asioista, muun muassa siitä, että apulaisrehtori hoitaa lasten asioita. Kantelijat katsovat, että jokainen koulun opettaja tunnistaa heidät tällaisten tietojen perusteella ja että heille olisi pitänyt antaa mahdollisuus kertoa oma kantansa.
Kantelijat kirjoittavat olevansa jutun perusteella myös ulkopuolisten tunnistettavissa. Opettaja-lehden juttuun viitattiin ainakin Yle Savon uutisessa ja kuopiolaisessa ilmaisjakelulehdessä. Kantelijoiden toiminnasta ei heidän oman kertomansa mukaan kuitenkaan ole löytynyt mitään moitittavaa.
Kantelijat pyysivät päätoimittajaa korjaamaan useita virheitä, mutta lehti ei julkaissut oikaisua. Näkemyserot rehtorin ja kantelijoiden välillä eivät kantelijoiden mielestä perustuneet yksityiseen riitaan, vaan he ovat ajaneet opetustoimessa ”lastensa oikeutta tasapuoliseen ja turvalliseen opiskeluympäristöön”. Lisäksi rehtorista on heidän mukaansa tehty kantelu Aluehallintovirastoon ja yksi rikosilmoitus. Kantelijoiden mielestä kysymys on lähinnä kansalaiskirjeiden lähettämisestä. Lehden väitteen Opetushallitukselle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle tehdyistä kanteluista kantelijat kiistävät kokonaan. He eivät kertomansa mukaan ole myöskään nostaneet asiassa yksityisiä kanteita eivätkä väittäneet, että rehtori olisi lapsille vaarallinen. Kantelijat kirjoittavat, että heille ei ole selvitetty, miten he olisivat kiusanneet ja häirinneet rehtoria. Lehdessä kuitenkin puhuttiin kiusaamisesta todettuna asiana. Kantelijat pitävät virheellisenä myös sitä lehden väitettä, että he eivät olisi suostuneet sovitteluun rehtorin kanssa.
Opettaja-lehden vastaus 18.12.2012
Päätoimittaja Hannu Laaksola vastaa, että jutussa haastateltu rehtori kertoo kiusaamiseksi kokemastaan vanhempien toiminnasta ja siitä, ettei työnantajalla ole ollut ratkaisua tilanteeseen. Kiusaamisaihetta käsiteltiin yleisellä tasolla myös lehden pääkirjoituksessa.
Laaksolan mukaan jo kokemus kiusatuksi tulemisesta tarkoittaa, että ongelma vaatii ratkaisua työpaikalla. Hän viittaa myös työturvallisuuslakiin. Päätoimittaja kirjoittaa, että OAJ:n tutkimuksen mukaan vanhempien kiusaamisen kohteeksi joutuu noin joka kymmenes opettaja tai rehtori. Opettaja-lehti katsoi edunvalvontalehtenä tärkeäksi nostaa esille konkreettisia esimerkkejä. Laaksola kertoo eduskunnan oikeusasiamiehen todenneen ratkaisussaan, että kunnallisella viranhaltijalla on perustuslain mukainen sananvapaus. Rehtori ei Laaksolan mukaan kuitenkaan ”ehdoin tahdoin” halunnut esiintyä nimellään, vaikka kantelijat niin antavat ymmärtää. Sen sijaan lehti halusi antaa aiheelle kasvot, jotta työnantaja puuttuisi alalla yleiseen ongelmaan. Artikkeli muistutti, että opettajan tai rehtorin jatkuva häirintä on työsuojeluasia. Lisäksi sen tarkoitus oli antaa vertaisapua opettajille ja rehtoreille, joilla on ollut vastaavia kokemuksia.
Lehti halusi päätoimittajan mukaan suojella toisena osapuolena olevia lapsia ja perheitä. Siksi jutussa ei mainittu perheiden, koulun tai edes kaupunginosan nimiä. Artikkelissa ei myöskään kerrottu lasten ikää tai sitä, kuinka monesta perheestä on kysymys. Lehti mainitsi, että apulaisrehtori hoitaa kyseisten perheiden lasten asioita. Laaksolan mielestä tällä perusteella ei kuitenkaan voi tunnistaa lapsia tai perheitä. Hän korostaa, että Kuopio on iso kaupunki, jossa on paljon alakouluja. Haastatellun rehtorin johtamassa koulussa on päätoimittajan mukaan lisäksi paljon oppilaita.
Laaksola kirjoittaa, ettei juttu perustunut pelkästään rehtorin ja häntä avustavien henkilöiden näkemyksiin. Sitä varten haastateltiin myös muun muassa Kuopion perusopetusjohtajaa sekä OAJ:n lakimiestä ja työelämälakimiestä. Lisäksi Kuopion kaupungin lakimies kommentoi asiaa sähköpostitse. Jutussa ei otettu kantaa itse riitaan tai edes mainittu asiaa, josta osapuolet riitelevät.
Koska artikkelista ei Laaksolan mielestä voi tunnistaa perheitä, näille ei myöskään syntynyt vastineoikeutta. Sen sijaan perheillä olisi ollut mahdollisuus saada kirjoituksensa lehteen. Opettaja-lehti julkaisee kuitenkin vain nimellä varustettuja kirjoituksia. Päätoimittaja kertoo toimituksen tarkistaneen artikkelin asiatiedot hyvin, eikä katso niissä olleen virheitä. Sen sijaan kysymys oli riidan osapuolten mielipide-eroista. Kantelijat esimerkiksi sanoivat, että jutussa ilmoitettu kanteluiden määrä oli väärä. Samalla he kuitenkin totesivat käyneensä laajaa kirjeenvaihtoa rehtorin esimiehen kanssa. Päätoimittajalle lähetetty viestissä kantelijat puolestaan viittasivat ”muutamiin sähköposteihin”. Artikkelissa ei sanottu, minkälaisista kanteluista oli kysymys. Laaksolan mukaan ’kantelu’ on yleisnimi, jota käytetään riippumatta siitä, mille viranomaiselle ja miten se tehdään. Lehden lähteiden mukaan pitää myös paikkansa, että kantelijat eivät ole suostuneet sovitteluun rehtorin kanssa.
Ratkaisu
Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Jutussa alakoulun rehtori kertoi, miten oli joutunut kokemaan ”suoranaista vainoa”. Muutaman lapsen vanhempien kirjoitettiin häirinneen rehtoria siinä määrin, että se oli horjuttanut hänen terveyttään. Rehtorin kerrottiin hoitaneen työnsä moitteettomasti. Artikkelissa haastateltu pääluottamusmies totesi vuosia jatkuneen riidan haitanneen koko kouluyhteisöä. Kiista on työllistänyt myös kaupungin lakimiehiä, ja työsuojeluvaltuutettu kuvaili olevansa neuvoton asian edessä. ”Huoltajat ovat jauhaneet samaa jo vuosia, ja koko koulun henkilökunta on kovan paineen alla”, jutussa sanottiin. Kainalojutussa lukijoille annettiin ohjeita mahdollisen koulun ulkopuolelta tulevan häirinnän varalta. Toisessa kainalojutussa OAJ:n työelämäasiamies kertoi, että työnantajan on ryhdyttävä toimenpiteisiin terveydelle haitallisen häirinnän lopettamiseksi.
Kiusatuksi joutuminen on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, jota Opettaja-lehti lukijakuntansa edunvalvojana tarkasteli pelkästään koulun henkilökunnan näkökulmasta. Toimituksella on kuitenkin oikeus valita näkökulmansa. Haastateltu rehtori oli kiistan osapuoli, mikä tehtiin lukijoille selväksi. Neuvosto korostaa, että hänellä oli sananvapauden nimissä oikeus esiintyä jutussa omalla nimellään.
Rehtorista annettujen tunnistetietojen perusteella oli helppo selvittää, missä koulussa hän työskentelee. Kyseinen koulu on pienehkö kyläkoulu, jossa on alle kymmenen opettajaa. Neuvoston mielestä on ilmeistä, että koulun sisällä on jo ennen Opettaja-lehden jutun ilmestymistä tiedetty rehtorin ja vanhempien välisestä, vuosia jatkuneesta kiistasta. Kantelijat kertovat itse esimerkiksi vaatineensa poikkeusjärjestelyjä koulun vakiintuneisiin hallintokäytäntöihin. Neuvosto pitää uskottavana, että myös muiden oppilaiden perheissä on tiedetty, keitä riita koskee.
Opettaja-lehden juttu saattoi kantelijat erittäin kielteiseen julkisuuteen, mutta toimitus päätti olla kuulematta heitä samassa yhteydessä. Vanhemmille syntyi oikeus omaan kannanottoon. Koska kysymys oli alakouluikäisten lasten asioista, sellaisen julkaiseminen vanhempien nimissä ei olisi ollut lasten kannalta suotavaa. Sen sijaan päätoimittaja olisi voinut tässä tapauksessa poiketa lehden käytännöstä ja julkaista vanhempien oman kannanoton nimettömänä.
Kritiikki kohdistui myös rehtorin työnantajaan. Lehti tarjosi kaupungin perusopetusjohtajalle tästä syystä kommentointimahdollisuutta. Hän kieltäytyi tarjouksesta.
Neuvosto ei voi ottaa kantaa riidan syihin tai sen kestoon. Neuvoston ei myöskään ole mahdollista tarkistaa kiistan osapuolten tekemien kaikkien viranomaiskanteluiden, tutkintapyyntöjen tai kanteiden lukumäärää ja sisältöä. Kantelijoiden oikaisupyynnöt olivat pitkiä ja osin vaikeaselkoisia. He kuitenkin myös mainitsivat, etteivät olleet tehneet kanteluja eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Opetushallitukselle, vaikka lehdessä niin väitettiin. Neuvoston selvitysten perusteella kantelijat olivat näiltä osin oikeassa. Virheet olivat olennaisia (Etelä-Suomen Sanomat 4824/SL/12), joten lehden olisi tullut oikaista ne.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Opettaja-lehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Puheenjohtajan langettavan päätösesityksen puolesta äänestivät:
Risto Uimonen (pj), Ollijuhani Auvinen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Heli Kärkkäinen, Salla Nazarenko ja Salla Vuorikoski.
Langettavan päätöksen puolesta äänestivät:
Ulla Ahlmén-Laiho ja Riitta Ollila.
Ulla Ahlmén-Laihon ja Riitta Ollilan eriävä mielipide langettavan perusteista:
Oppilaiden vanhemmat olivat jutun perusteella tunnistettavissa vain kouluympäristössä, joten heidän näkemystään ei tarvinnut kuulla samassa yhteydessä. Lehden juttu kertoi rehtorin omista kokemuksista vuosia jatkuneesta kiistasta hänen ja oppilaiden vanhempien välillä. Rehtorin omat kokemukset tilanteesta ovat arvoasetelmia, joista hänellä on oikeus kertoa. Sen sijaan rehtorin antamat tiedot vanhempien tekemistä kanteluista eri viranomaisille ovat tosiasioita, joita koskevat tiedot olisi voinut tarkistaa. Jutun tiedot kanteluista eduskunnan oikeusasiamiehelle ja Opetushallitukselle olivat virheellisiä. Lehden olisi pitänyt oikaista nämä tiedot.