Kantelu 2.1.2011
Kantelu kohdistuu Karjalaisessa 29.12.2011 julkaistuihin juttuihin ”Kanttori ja kirkkoherra kulkevat eri kyydeillä” ja ”Tuomiokapituli Rääkkylään”. Kantelun mukaan asiattomissa ja harhaanjohtavissa jutuissa oli liikaa luotettu väittämiin. Jutuissa oli mainittu ainoastaan kirkkoherra nimeltä, mutta ei muita haastateltavia. Jutuissa oli ihan selkeitä virheitä ja kirkkoherran ”suuhun” oli laitettu häntä haastattelematta sellaisia asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Jutuissa annettiin väärä kuva tilanteesta. Jutut eivät täytä journalistisia ohjeita ja hyviä tapoja, vaan olivat lähinnä sensaatiohakuisia, yhden ihmisen päälle hyökkääviä, yksipuolisia tekstejä.
Karjalaisen nettisivuilla oli 28.12.2011 kello 11.32 julkaistu uutinen: ”Kirkkoherra ja kanttori eivät mahdu samaan kyytiin”. Jutussa oli kantelun mukaan mainittu ainoastaan kirkkoherran nimi ja hänestä oli julkaistu myös kuva, mutta kanttorin nimeä ja kuvaa ei ollut jutussa lainkaan. Samassa jutussa oli myös otettu esille seurakunnan vt. diakoniatyöntekijän työsuhteen päättyminen ja sairausloma, joka jutun mukaan johtuu kirkkoherran käytöksestä.
Jutussa myös mainittiin, että vt. diakoniatyöntekijä ei jatka työsuhdettaan. Vt. diakoniatyöntekijän nimeä ja kuvaa ei ollut jutussa. Kantelijan mukaan syy diakoniatyöntekijän työsuhteen päättymiseen on todellisuudessa sopimuksen päättyminen ja hänen ammattitaidottomuutensa. Hänellä ei kantelun mukaan ole alan koulutusta, minkä vuoksi hän ei kykene jatkamaan tehtävässään. Pidempiaikaiseen sijaisuuteen tarvitaan alan koulutus.
Myöskään lähdetietoja jutussa ei kantelun mukaan ollut. Jutussa olevat asiat perustuvat väittämiin eivätkä tutkittuihin tuloksiin, lähteistä puhumattakaan. Jos jutussa puhutaan kolmesta eri henkilöstä, miksi vain yhden nimi ja kuva ovat jutussa, mutta kaksi muuta on mainittu ainoastaan ammattinimikkeillä? Juttu ei kantelun mukaan ole hyvän journalistisen tavan mukainen, ja sen tarkoitus on ollut ainoastaan mustamaalata kirkkoherraa.
Karjalaisen vastaukset 25.1. ja 29.5.2012
Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastaa, että kantelijan mukaan Karjalaisessa 29.12.2011 julkaistussa juttukokonaisuudessa sekä siihen viittaavassa, edellispäivänä julkaistussa Karjalaisen verkkolehden sähkeessä kerrotut asiat perustuvat yksipuolisiin väittämiin. Juttukokonaisuudessa kerrotaan Rääkkylän seurakunnan kanttorin kieltäytyvän edeltäjänsä tavoin matkustamasta samassa kyydissä kirkkoherran kanssa sekä seurakunnan diakoniatyöntekijän ilmoittavan, että hän ei halua jatkaa tehtävässään, koska kirkkoherran on koettu käyttäytyneen epäasiallisesti.
Kantelun kohteina olevien juttujen lähteenä on päätoimittaja Koivumaan mukaan Rääkkylän seurakunnan kirkkoneuvoston 20.12.2011 pidetyn kokouksen pöytäkirja, joka on julkisena asiakirjana nähtävissä Rääkkylän kirkkoherranvirastossa sekä sähköisenä tiedostona verkossa. Tähän lähteeseen tukeutuminen käy selvästi esiin uutisista, samoin kuin juttukokonaisuuden toinen lähde, Karjalaisen haastattelema Rääkkylän kirkkoneuvoston jäsen. Lisäksi kirkkoherran epäasiallisesta käytöksestä oli tuolloin tehty Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulille kantelu, josta oli uutisoitu jo aiemmin.
Karjalainen on päätoimittajan vastauksen mukaan seurannut tapausta tiiviisti. 2.12.2011 julkaistussa uutisessa Karjalainen kertoi ”pohjoiskarjalaisen seurakunnan pitkäaikaisen kirkkoherran” käyttäytyneen seurakunnan luottamushenkilöiden ja kirkkokuoron yhteisellä Venäjän-matkalla epäasiallisesti alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä johti kanteluun tuomiokapituliin. Koska tämä juttu perustui yksinomaan henkilölähteisiin, kirkkoherran henkilöllisyyttä ei vielä tuolloin paljastettu tunnistettavalla tavalla. Rääkkylän kirkkoneuvoston pöytäkirjan julkistamisen myötä tämä uutinen henkilöityi Rääkkylän kirkkoherraan.
Seurakunnan kirkkoherra on Koivumaan mukaan siinä määrin julkisuuden henkilö ja merkittävä vallankäyttäjä, että hänen yksityisyyden suojansa on alhaisempi kuin tavallisilla kansalaisilla. Kun seurakunnan työyhteisön ristiriidat ja tulehtuneet henkilösuhteet saavuttavat sellaiset mittasuhteet, että seurakunnan työntekijät tekevät tuomiokapituliin kantelun kirkkoherrasta, kieltäytyvät olemassa samoissa tiloissa tämän kanssa sekä eroavat seurakunnan palveluksesta tämän epäasialliseen käytökseen vedoten, on asian uutisoinnilla myös yleistä merkitystä.
Uutisointi kirkkoherran epäasiallisesta käytöksestä asettaa hänet kielteiseen julkisuuteen, mutta kirkkoherra ei ole halunnut kommentoida asiaa tai edes huomauttanut Karjalaisen uutisoinnissa siitä olevan jotakin korjattavaa.
Päätoimittajan lisävastauksen (29.5.2012) mukaan Karjalaisen toimittaja tavoitteli puhelimitse 28.12.2011 iltapäivällä kirkkoherraa kuullakseen häntä ja saadakseen hänen kommenttinsa kyseisen jutun yhteyteen, mutta tämä ei vastannut yhteydenottoon. Ylen radiouutisissa kerrottiin myös aiemmin samana päivänä, että kirkkoherra oli pakoillut Ylen toimittajia eikä halunnut vastata kysymyksiin. Toimitus päätteli kirkkoherran haluttomuuden vastata medialle johtuvan siitä, että hänen käyttäytymisestään oli tehty kantelu tuomiokapitulille eikä hän halunnut tämän meneillään olleen selvityksen vuoksi lausua asiasta mitään julkisuudessa. Tätä seikkaa ja kirkkoherran haluttomuutta tulla kuulluksi samassa asiayhteydessä ei kuitenkaan tehty juttukokonaisuudessa lukijoille riittävän selväksi, mikä on päätoimittajan mukaan selvä puute.
Toisessa jutussa kerrottiin kirkkoherran vähätelleen matkan tapahtumia. Tämä perustuu päätoimittaja Koivumaan mukaan Karjalaisessa aiemmin, 2.12.2011 julkaistuun uutiseen, johon hän viittaa myös ensimmäisessä vastauksessaan. Sen jutun lähteenä oli matkalle osallistuneita Rääkkylän kirkkoneuvoston jäseniä. Myös tämä yhteys aiempaan Karjalaisen uutiseen olisi kantelun kohteena olevassa juttukokonaisuudessa pitänyt päätoimittajan mielestä tuoda selvemmin esille.
Ratkaisu
Olennainen virhe on korjattava heti tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Karjalainen kertoi nettiuutisessaan, että Rääkkylän kirkkoherra ja kanttori eivät mahdu samaan autoon ja että diakoniatyöntekijän viransijainen ei halua jatkaa kirkkoherran takia tehtävissään. Painetussa uutisessa kerrotaan lisäksi tuomiokapitulin tutkinnasta, jossa selvitellään Venäjän-matkan tapahtumia. Kirkkoherraa ei ole kuultu kummassakaan uutisessa. Virheiden korjausta tai oman kannanoton julkaisemista ei ole pyydetty toimitukselta.
Karjalaisen jutut perustuvat julkisiin lähteisiin eli seurakunnan esityslistoihin, pöytäkirjoihin ja asianosaisten haastatteluihin. Neuvoston käsityksen mukaan jutuissa ei ole olennaisia virheitä. Juttujen kohteena oleva kirkkoherra joutuu niissä erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Häntä olisi ilman muuta pitänyt kuulla samanaikaisesti tai vähintäänkin jälkeenpäin. Neuvosto pitää kuitenkin uskottavana, että toimitus ei tavoittanut kirkkoherraa kommentointia varten. Karjalaisen lukijoilla olisi kuitenkin ollut oikeus tietää ja toimituksella velvollisuus kertoa tämä seikka jutuissaan. Laiminlyönti ei neuvoston mielestä ole kuitenkaan niin vakava, että se yksin johtaisi langettavaan päätökseen.
Kirkkoherra on seurakunnan johtaja, joka valitaan virkaansa suoralla kansanvaalilla. Tämän takia hänen pitää sietää ankaraakin arvostelua, joka voi kohdistua sekä kirkkoherraan henkilönä että hänen virkatoimiinsa. Kritiikkiin on kuitenkin voitava vastata joko samanaikaisesti tai jälkeenpäin esimerkiksi omalla kannanotolla eli vastineella. Toimitus olisi myös itse voinut olla aktiivisempi ja tavoitella kirkkoherraa uudestaan esimerkiksi seuraavana päivänä. Tässä tapauksessa oma kannanotto olisi ollut luontevin vaihtoehto. Siinä kirkkoherra olisi voinut selvittää oman näkökulmansa ja korjata mahdolliset jutuissa olleet virheet.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Karjalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.