Kantelu 28.11.2011
Kantelija on Suomen Lehtiyhtymä -konserniin kuuluvan Länsiväylä-lehden vastaava päätoimittaja ja konsernin kaupunkilehtiryhmän johtaja. Hän pyytää neuvostoa tutkimaan, onko toimittajien ammattilehti käyttänyt nimetöntä lähdettä ja lähdesuojaa tavalla, joka on estänyt kantelijaa tietämästä kovan arvostelun perusteita ja siten puolustautumasta.
Journalistin 3.11.2011 julkaisemassa jutussa ”Yllättävää yhteistyötä” kerrottiin, että kantelija oli antanut Länsiväylän toimitukselle ohjeen käyttää Nordean asiantuntijoita talousjutuissaan. Tällainen ohje tarkoittaa kantelijan mukaan käytännössä sitä, että toimittajien tulee sitä noudattaa. Kantelijan mielestä lehden väite antaa ymmärtää, että kantelija olisi antanut toimituksellisen päätöksenteko-oikeuden Nordean asiantuntijoille. Tämä olisi tarkoituksellista Journalistin ohjeiden rikkomista. Kantelija kielsi antaneessa tällaista ohjetta ja pyysi Journalistia perustelemaan väitteensä. ”Jotta tieto annetusta ohjeesta olisi uskottava, pitäisi tietää, kenelle ja missä yhteydessä olen sen antanut”, kantelussa kirjoitetaan. Hän katsoo joutuneensa puolustautumaan väitteiltä, joille ei ole esitetty todisteita.
Kantelijan mukaan Journalisti tukee väitettään päätoimittajan ohjeesta myös toisella perustelemattomalla väitteellä. Siinä kerrotaan Nordean johtajan soittaneen toimitukseen ja kritisoineen sitä muiden pankkien edustajien haastattelemisesta. Kantelijalle, lehden päätoimittajalle, uutispäälliköille, toimitussihteerille tai talousjuttuja tehneille toimittajille tällaista puhelua ei kantelun mukaan ole soitettu. Kuitenkin molemmat todistamattomat väitteet esitetään lehdessä varmoina faktoina.
Journalisti viittaa jutussaan myös Suomen lehtiyhtymän asiakaslehteen, jossa Nordean Espoon -aluejohtaja kertoo asiantuntijakumppanuudesta ja yhteistyöstä Nordean ja Länsiväylän välillä. Kyseissä jutussa kuitenkin todetaan kantelijan mukaan yhtäpitävästi hänen kanssaan, ettei kyseessä ole Nordea päätösvallassa oleva asia, vaan haastattelut ja lehti-ilmoittelu ovat erillisiä asioita.
Kantelija on puolustanut lähdesuojaa julkisesti ja käyttänyt sitä itse uransa aikana. Hänen mukaansa lähdesuojan tarkoitus ei ole salata varsinaista tietoa ja sen olemassaoloon liittyviä todisteita eikä turvata vihjailujen tai panettelupuheiden julkaisemista. Toimittaja ei vapaudu lähdesuojan turvin väitteittensä todistustaakasta, vaan hänen on kyettävä osoittamaan väitteensä todeksi siten, että arvostelun kohteena oleva henkilö ja yleisö voivat arvioida todisteiden luotettavuutta. Kantelija viittaa useisiin Journalistin ohjeiden kohtiin, muun muassa numeroon 14, jonka mukaan ”toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotattavuus on varmistettu”.
Kantelijan mukaan perustelematon väite loukkaa hänen ammattikunniaansa ja asettaa koko toimituksen epäsuotuisaan valoon. Tällaista vaikutelmaa vahvistaa otsikon rinnastaminen kantelijan sitaattinostoon ”Tämä on ihan normaalia toimituksellista yhteistyötä”.
Journalistin vastaus 18.1.2012
Päätoimittaja Markku Lappalaisen mukaan lehti sai kesällä 2011 tiedon, jonka mukaan Länsiväylän vastaava päätoimittaja on suositellut toimitusta käyttämään talousjutuissa Nordean asiantuntijoita. Journalistin toimittaja alkoi tutkia tiedon luotettavuutta ja hankki lisätietoja. Länsiväylän Talous-sivu julkaistiin 18.5. ja 10.8.2011 välisenä aikana seitsemän kertaa. Näistä kuudessa haastateltavana esiintyi vähintään yksi Nordean toimihenkilö.
Taustoituksen yhteydessä Journalistin toimittaja kävi läpi myös Länsiväylää kustantavan Lehtiyhtymän lehtien piilomainontaan liittyviä tapauksia, joista JSN on antanut useita langettavia päätöksiä. Kävi ilmi, että Lehtiyhtymässä on aikaisemminkin ollut pyrkimystä toimitustyöhön asti ulottuvaan yhteistyöhön kaupallisten toimijoiden kanssa. Lehtiyhtymään kuuluvaan toiseen lehteen on esimerkiksi uutisoitu kaupitellun paketteja, joissa mainostaja saa maksua vastaan jutun lehteen valitsemansa näkökulman kera.
Kantelija sai reagoida jutuissa omin sanoin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Asian suuren periaatteellisen merkityksen vuoksi aihe päätettiin toteuttaa nimenomaan kysymys-vastaus-tekniikalla. Haastattelussa kantelija ei Lappalaisen mukaan suoraan kieltänyt suositustaan eikä Länsiväylän ja Nordean yhteistyötä. Hän jopa mainitsee käyneensä lehden sisältöön liittyviä keskusteluja muun muassa Nordean edustajien kanssa.
Kun kantelija sai tekstin tarkastettavakseen, hän ensi töikseen vihjasi JSN:n päätöksiin ja rikosoikeudellisiin ratkaisuihin, mutta jätti yksilöimättä, mitkä haastatteluun kirjatut asiat mahdollisesti olivat virheellisiä. Kantelija arvosteli vain mielikuvaa, joka hänestä ja Länsiväylän toiminnasta haastattelun perusteella syntyy.
Lappalaisen mielestä spekulointi siitä, oliko jutussa syytä käyttää ohje-sanan kantelijan toimitukselle antaman suosituksen yhteydessä, on kokonaisuuden kannalta epäolennaista, varsinkin, kun kantelija haastattelussa myönsi suositelleensa toimitusta käyttämään Nordean asiantuntijoita.
Päätoimittajan mukaan lehti on tarkistanut saamansa tiedot ja asian eri ulottuvuudet mahdollisimman huolellisesti. Lisäksi kantelija on saanut vastata kaikkiin hänen toiminnastaan esitettyihin väitteisiin.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu (JO 10). Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus (JO 12). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu (JO 14).
Lehdessä käytettiin Länsiväylän ja Nordean välisestä suhteesta erilaisia termejä. Yhteistyötä Nordean kanssa kantelija perusteli sillä, että Nordea on ainoa taho, joka kertoo alueellista tietoa Espoossa ilmestyvälle lehdelle. Siksi oli kantelijan mielestä luontevaa, että pankin kanssa voitiin keskustella. Journalisti-lehden neuvostolle toimittaman haastattelulitteroinnin perusteella kantelija kuitenkin näki eroja erilaisten yhteistyötapojen välillä. Hän vastasi toimittajalle, että ”viestintäyhteistyötä ei ole eikä yhteistyö edellytä Länsiväylän toimittajilta mitään”.
Jutun ingressissä kantelijan kerrottiin suositelleen toimitusta käyttämään Nordean asiantuntijoita. Jutun ensimmäinen kysymys kuului: ”Miksi tällainen ohje on annettu?” Kantelija kysyi ensin, mistä tieto on peräisin ja vastasi sitten seuraavasti: ”En ole varmasti sanonut, että pitää käyttää vaan että voi käyttää. Ihan samalla tavalla kuin voi käyttää kaikkia muitakin asiantuntijoita.” Lehtiyhtymän asiakaslehdessä esiintyneen Nordean johtajan sanavalintoja kantelija piti arveluttavina: ”Kumppanuus on varmasti huono sanavalinta. [– –] Tämä on mainosmiesten kieltä, että on jonkinlaista tiiviimpää yhteistoimintaa. Ei sillä ole mitään toimituksellista riippuvuutta tai sitoutumista toimituksen osalta.”
Journalistin haastattelussa kantelijalta kysyttiin, onko Nordea lähettänyt Länsiväylän toimitukseen mitään toivomuksia. Kantelija vastasi, että lehti on keskustellut useiden tahojen, myös Nordean, kanssa siitä, mitä aihealueita kannattaisi käsitellä. Lisäksi hän kielsi Nordean lähettäneen Länsiväylään aihelistoja.
Jutussa oli kysymys yhteiskunnallisesti ja journalistisesti tärkeästä asiasta, toimituksen suhteesta lehden ilmoittajiin. Journalisti-lehdellä oli perusteltu syy selvittää, oliko Länsiväylä luovuttanut journalistista päätösvaltaa ulkopuolisille. Neuvoston mielestä Journalisti on juttua tehdessään suojannut lähteitään asianmukaisesti. Kantelija ei saanut toimitukselta tietoja, jotka olisivat voineet vaarantaa lähdesuojan. Nimettömien lähteiden käyttöön liittyi kuitenkin ongelma. Toimitus ei avannut riittävästi lukijalle, miten se oli varmistanut nimettömien lähteiden ja niiltä hankittujen tietojen luotettavuuden. Näin ollen lukija ei pystynyt itse arvioimaan Journalistin esittämien väitteiden luotettavuutta.
Jutusta aiheutui kantelijalle erittäin kielteistä julkisuutta. On vakava väite, että vastaava päätoimittaja olisi antanut toimitukselleen ohjeen käyttää talousjutuissa vain yhden pankkikonsernin asiantuntijoita. Tällainen ohjeistus viittaisi mahdolliseen piilomainontaan tai journalistisesta päätösvallasta luopumiseen.
Kantelija sai vastata lähteiden väitteisiin, mutta päinvastoin kuin Journalistin päätoimittaja sanoo, kantelija ei haastattelussa myöntänyt suositelleensa Nordean asiantuntijoita. Sen sijaan hän perusteli, miksi on luontevaa keskustella Nordean kanssa. Lisäksi kantelija toistuvasti sanoi, että lehdessä voidaan käyttää ja on käytettykin myös muiden pankkikonsernien asiantuntijoita.
Journalisti-lehti ei myöskään esittänyt Pietilälle kysymystä sellaisessa muodossa, kuin se lukijoille kerrottiin. Haastattelutilanteessa esitetty kysymys kuului seuraavasti: ”Minulla on tieto, että sinä olet ohjeistanut toimitusta käyttämään nordealaisia asiantuntijoina talousjutuissa”. Lehdessä kysymys oli muutettu muotoon ”Miksi tällainen ohje on annettu?”. Jos käytetään kysymys-vastaus-tekniikkaa, on lopputuloksen vastattava todellisuutta.
Journalistin uutisen otsikossa ja ingressissä nimettömien lähteiden väitteet esitettiin tosiasioina välittämättä siitä, mitä kantelija oli haastattelussa sanonut. Tämän vuoksi hänelle syntyi oikeus omaan kannanottoon. Kun kantelija kuitenkin oli jo saanut vastata lehden kysymyksiin, hänen kannaltaan olisi ollut turha kiistää uudelleen lehden väitteet jälkikäteen julkaistavassa kannanotossa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Journalisti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Anna-Liisa Hämäläinen, Ulla Ahlmén-Laiho, Timo Huovinen, Lauri Karppi, Salla Nazarenko, Riitta Ollila ja Jaakko Ujainen.