Kantelu 3.9.2011
Suomen Kuvalehti on julkaissut 15.7.2011 artikkelin ”Hoito kriisissä”. Kantelijan mukaan artikkeli käsittelee joidenkin HYKS psykiatrian Jorvin klinikkaryhmän nimettömiksi jääneiden työntekijöiden väittämää kriisiä. Kantelija näkee artikkelissa lukuisia elementtejä, jotka nostavat eettisiä kysymyksiä, ja koko artikkelin hän kokee henkilökohtaisena hyökkäyksenä.
Ketään muita kuin kantelija, ei mainita nimellä. Artikkeli vahingoittaa kantelijan lisäksi koko organisaatiota, heikentää sen toimintaedellytyksiä, estää meneillään olevien, palvelujen parantamiseen tähtäävien välttämättömien muutosten toteutumisen ja pahimmillaan aiheuttaa perusteetonta ahdistusta psykiatrisille potilaille, jotka ovat tällaisissa tilanteissa erityisen haavoittuvaisia.
1. Artikkelissa mainitaan, että kantelija on Venäjällä syntynyt entinen keuhkokirurgi. Tämä pitää paikkansa, mutta artikkelin teeman kannalta se on asiaankuulumatonta tietoa. Relevantimpaa tietoa on, että kantelija on Suomessa psykiatriksi kouluttautunut erikoislääkäri sekä Helsingin yliopiston psykiatrian dosentti. Artikkelin tarkoituksena oli selvästi pyrkimys vääristää mielikuvaa allekirjoittaneen pätevyydestä.
2. Jorvi on vain yksi neljästä kantelijan johtamista HYKS:n psykiatrian tulosyksikön klinikkaryhmistä. Artikkelissa väitetään, että Jorvista on viime aikoina irtisanoutunut lääkäreitä, muttei sanota, että useampi heistä on siirtynyt tulosyksikön muihin klinikkaryhmiin. Tämä kielii siitä, ettei lääkäreiden lähtö aiheudu tulosyksikön johtajasta, vaan Jorvin klinikkaryhmän sisäisistä ongelmista. Kantelija ei puhu koko Jorvista, vaan joistakin vaikutusvaltaisista henkilöistä, jotka ovat sekä Jorvin sisäisen ongelman, että – oman henkilökohtaisen agendansa vuoksi – luultavasti kyseisen artikkelinkin takana. Artikkeli kuitenkin esittää kritiikittömästi Jorvin ongelman syyksi kantelijan.
3. Kantelijan toiminnan varsinainen kritisointi tapahtuu demagogisella tasolla, ilman konkretiaa. Konkretian mielikuvaa luodaan sijoittamalla tunnetasoisesti luotuun, yleisesti negatiiviseen kontekstiin vain kaksi seikkaa: a) Maininta nettiterapioista negatiivisena ja näyttöön perustumattomana hoitomuotona. b) Väite, jonka mukaan kantelija on palkannut venäjänkielisiä lääkäreitä. Tämä ei pidä paikkaansa, koska toimenkuvansa mukaisesti kantelija ei ole palkannut itse yhtään lääkäriä. Sillä vain viitataan kantelijan etniseen taustaan. Kyse on henkilökohtaisesta hyökkäyksestä ja syrjinnästä, johon toimittaja on kirjoituksellaan yhtynyt. Artikkelia onkin seurannut rasistissävyistä kommentointia mm. SK:n omalla keskustelupalstalla.
4. Toimittaja on ottanut kantelijalta muiden klinikkaryhmien johtajien nimet ja puhelinnumerot antaen ymmärtää, että tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kuvan muodostamista varten aikoo heille soittaa. Yhdellekään hän ei ole soittanut.
5. Sopimuksen mukaisesti toimittaja lähetti kantelijan haastattelua koskevan osan artikkelista kommentteja varten. Sihteerin kautta hän välitti tiedon, että odottaa kommentteja 7.8.2011 klo 16:een mennessä. Kantelija lähetti kommenttinsa sähköpostilla klo 15.10, mutta sai automaattisen poissaolovastauksen, jonka mukaan toimittaja oli jo lomalla. Myös hänen puhelimensa oli kytketty pois, eikä soittoon tai tekstiviestiin enää vastattu.
Kantelija sanoo päättäneensä, että ei vaadi virheen julkista korjaamista, koska asian julkinen jatkokäsittely herättää lisää negatiivista huomiota Jorvin psykiatriaa kohtaan ja aiheuttaa lisää ahdistusta ja vahinkoa potilaille. Jorvin psykiatrian ongelma on selvitettävänä organisaation sisällä.
Suomen Kuvalehden vastaus 3.10.2011
Päätoimittaja Tapani Ruokanen vastaa, että Suomen Kuvalehti on nostanut jutussaan ”Hoito kriisissä” (SK 28/2011) esiin uudelleen asian, joka on ollut julkisuudessa jo vuonna 2008 (HS 13. ja 19.11.2008). Kyseessä ei ole ”henkilökohtainen hyökkäys”, kuten kantelija väittää, vaan merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, jota ei useiden vuosienkaan jälkeen ole saatu korjatuksi. Tästä syystä Suomen Kuvalehti on ottanut artikkelillaan sen uudelleen keskusteluun.
Jorvin sairaalan psykiatrian yksikön ongelmilla on suora vaikutus potilaiden hyvinvointiin ja hoidon laatuun. Toimituksen saaman, lähdesuojan piiriin kuuluvan dokumentin mukaan yhdeksäntoista pätevää lääkäriä on jättänyt yksikön.
Lehdistön tehtävä länsimaisessa demokratiassa ja oikeusvaltiossa on ottaa julkiseen keskusteluun korjausta kaipaavia yhteiskunnallisia ongelmia. Asiat on kerrottava suoraan, jotta lehti täyttää tehtävänsä palvella lukijoitaan oikeilla tiedoilla. Jutun sisältö ja luonne osoittavat, miksi suurin osa haastatelluista esiintyy nimettöminä: lehdellä on velvollisuus suojella lähteitään
Jorvin sairaalan tilannetta on tarkasteltu SK:n artikkelissa hyvän lehtimiestavan mukaisesti haastattelemalla useita asian osapuolia ja päinvastoin kuin kantelija väittää annetut tiedot tarkistaen. Yksikössä esiintyvät ongelmat vahingoittavat ja heikentävät organisaatiota – ei niistä kertova lehtijuttu.
Päätoimittaja Ruokanen vastaa yksilöityihin väitteisiin seuraavasti:
1. Jutussa mainitaan, että kantelija on työskennellyt ”muun muassa keuhkokirurgina ja erikoistunut myöhemmin psykiatriaan”, Väite vääristelystä ei pidä paikkaansa.
2. Useiden lääkäreiden irtisanoutuminen on tarkistettu fakta.
3. Jorvin rekrytointiprosessi on jutussa todettu epäselvästi: Joffe ei ole palkannut, vaan ohjannut häneen yhteyttä ottaneita lääkäreitä päätösvaltaisille viranomaisille. Tämä epätarkkuus ei muuta olennaisesti asian sisältöä.
4. Väite, ettei yhdellekään johtajalle ole soitettu, ei pidä paikkaansa. Itse jutussa on myös yhden haastattelu. Haastateltava on pyytänyt, että saa esiintyä nimettömänä.
5. Toimittajan toimintatapa täyttää lehtimiehen ohjeiden eettiset periaatteet. Kantelun kannalta kantelijan sähköpostitse saama automaattivastaus ei ratkaise, koska tärkeät sähköpostit tulevat luetuiksi.
6. Kantelija ei ole lähettänyt vastinetta eikä vaatinut oikaisua, vaan päinvastoin kiittänyt sähköpostissaan ”punnitusta, arvokkaan neutraalista ja ammattimaisesta tekstistä”. Suomen Kuvalehti on myös julkaissut artikkelia koskevan ylilääkäri Risto Vatajan kommentin Kirjeitä-palstalla (SK34/2011). Näin lehti on tarjonnut mahdollisuuden myös jatkokeskusteluun aiheesta.
Ratkaisu
Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu (JO 14). Haastateltavan pyyntöön tarkastaa lausumansa ennen julkaisemista on syytä suostua, jos julkaisuaikataulu sen mahdollistaa. Tarkastamisoikeus koskee vain haastateltavan omia lausumia, eikä sillä saa luovuttaa journalistista päätösvaltaa toimituksen ulkopuolelle (JO 18). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).
Suomen Kuvalehti on heinäkuisessa jutussaan käsitellyt ongelmaa, josta on kirjoitettu Helsingin Sanomissa jo noin kolme vuotta aikaisemmin. Verovaroin rahoitettavan sairaanhoidon ongelmat ovat merkittävä yhteiskunnallinen epäkohta – varsinkin, jos ne heijastuvat potilaiden hoitoon. Suomen Kuvalehti on myös seurannut tilannetta julkaisemalla joulukuussa 2011 uuden jutun irtisanoutumisista.
Juttuun sisältyvän kritiikin kärki kohdistuu kantelijaan. Hän on kuitenkin saanut vastata arvosteluun samassa yhteydessä. Kantelija olisi halutessaan voinut yrittää jatkaa keskustelua lehden palstoilla, mutta hän piti potilaiden hoidon vuoksi parempana vaikenemista. Julkisen sanan neuvosto korostaa, että jutussa kerrotuista, kauan jatkuneista ongelmista on voitava puhua myös julkisesti eikä pelkästään sairaalan asiantuntijapiireissä. Hyvä esimerkki julkisesta keskustelusta on SK:n julkaisema ylilääkärin mielipidekirjoitus kantelun kohteena olevan jutun jälkeen.
SK:n verkkoversion keskustelupalstalla julkaistavia puheenvuoroja ei etukäteen moderoida. Kantelija olisi voinut pyytää rasistiseksi katsomiensa viestien poistamista, mutta näin hän ei tehnyt. Siksi toimitus ei voinut ottaa kantaa viestien sisältöön.
Kuvalehden jutussa oleva epätarkkuus venäläisten lääkäreiden palkkaamisesta ei neuvoston mielestä ole olennainen virhe, koska se ei vääristä kokonaiskuvaa. Niin tässä kuin joissakin muissa kohdissa kantelija epäilee toimituksen nostaneen hänen etnisen taustansa esiin syrjivästi. Julkisen sanan neuvosto ei näe jutussa tällaisia piirteitä. Myös haastattelun tarkastus on toteutunut eli kantelija on saanut tarkastaa sanomansa, vaikka hän saikin toimittajan sähköpostista automaattivastauksen tämän loman alkamisesta.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Suomen Kuvalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen, Lauri Karppi, Juha Keskinen ja Riitta Ollila.