4661/SL/11

Langettava

Julkisen sanan neuvoston langettava päätös haastattelua koskevassa asiassa. Jutussa kerrottiin kantelijan toipuneen vakavasta sairaudesta ja yltäneen sen jälkeen mitaleille urheilukilpailussa. Toimittaja teki jutun ja käytti siinä kantelijan sitaatteja, vaikka tämä ei ollut suostunut haastatteluun. Lehti vastaa sisällöstään, vaikka sillä ei ole perusteita epäillä avustajansa syyllistyneen laiminlyöntiin tiedonhankinnassa.

Kantelu 28.7.2011

Kantelijan mukaan Aamulehti on 27.7.2011 julkaissut hänestä sairaskohtaukseen ja siitä toipumiseen keskittyvän henkilöjutun, vaikka hän oli nimenomaan kieltäytynyt jutun tekemisestä. Jutussa kerrottiin laskuvarjohyppääjän kuntoutuneen SM-pronssille vakavan aivoveritulpan jälkeen. Kantelija kirjoittaa, että juttu sisälsi virheitä ja hänen suuhunsa laitettuja mielikuvituksellisia sanomisia esimerkiksi töihin paluusta sairauden jälkeen ja lääkärin mielipiteistä.

Kantelija kertoo, että toimittaja oli kysynyt lupaa jutun kirjoittamiseen. Kantelija harkitsi asiaa, mutta päätyi siihen, ettei halua osallistua jutun tekemiseen, jos siinä käsitellään muita asioita kuin itse urheilukilpailua. Toimittaja puolestaan oli ensin todennut kirjoittavansa artikkelin vaikka väkisin. Sen jälkeen hän oli sanonut, ettei kirjoita artikkelia, jos kantelijan ”selviytymistarina” ei tule siihen mukaan.  Tämä sopi kantelijalle. Kantelijan mukaan mitään haastattelua ei tehty, vaikka lehdestä saa toisenlaisen käsityksen. Hän kokee joutuneensa vasten tahtoaan julkiseksi aivohalvauspotilaaksi, vaikka asialla ei ole merkitystä urheilutulosten tai laskuvarjohyppäämisen esiin tuomisen kanssa. Sekä kantelija että hänen vaimonsa ovat saaneet asiasta useita kyselyjä jutun julkaisemisen jälkeen. 

Aamulehden vastaus 23.8.2011

Päätoimittaja Jorma Pokkinen pitää juttua lämminhenkisenä selviytymistarinana vakavasta sairauskohtauksesta. Jutun kirjoittaja on kertonut toimitukselle, että haastateltava oli ensin kieltäytynyt jutun tekemisestä. Asiasta oli kuitenkin keskusteltu uudelleen SM-kisojen päätösjuhlassa, ja kirjoittaja oli ymmärtänyt keskustelun kuluessa, että kantelija antoi luvan jutun kirjoittamiselle. Jutun kirjoittaja toimitti julkaisemisen jälkeen toimitukselle sähköpostia, jossa kuvaili jutusta neuvottelemisen edenneen suurin piirtein näin:

”On facta, että hän [kantelija] kieltäytyi aluksi jutusta, sillä ei ehkä halunnut yleiseen tietoon sairauttaan. [  ?   ? ] Luovuin siis jutun tekemisestä ja jo todella haastattelin tässä mielessä SM-kultaa voittanutta tamperelaista Teemua. [  ?   ? ] Kisojen päättäjäisissä onnittelin [kantelijaa] prossista yllättyneenä.  [  ?   ? ] Keskinäinen dialoki meni suurin piirtein näin:
Minä: ”Helvetti [kantelija]! Voitit senttipelin pronssista. Onnea äijä! [  ?   ? ]
[Kantelija]: ”Onnitteletko todella vilpittömästi…”
Minä: ”Tietenkin, sillä nyt se Aamulehden juttu on pakko tehdä….”
Me halasimme toisiamme ja [kantelija] sanoi: ”Ok…”

Sähköpostiviestissään kirjoittaja vielä vakuutti toimitukselle, ettei jutussa ollut yhtään virheellistä tai vahinkoa aiheuttavaa tekstin osaa. Hänen mukaansa vain jutussa ollut maininta perheen ja vaimon tuesta ei ollut kantelijalta saatua tietoa. Kirjoittaja lisäsi sen artikkeliin käden ojennuksena kantelijan vaimolle.
 
Aamulehdellä ei Pokkisen mielestä ollut syytä epäillä kantelijan kieltäytyneen haastattelun julkaisusta, koska kirjoituksen sävy oli kunnioittava, toimittaja ja haastateltava ovat kavereita, jutussa on suoria sitaatteja ja tarjolle tullut kuvakin antoi ymmärtää, ettei julkaisemiselle ollut esteitä. Toimittaja on aikaisemminkin kirjoittanut juttuja kantelijasta, eikä tämä ole kieltänyt julkaisemasta tai moittinut niitä. Kantelija ei ole ollut yhteydessä toimitukseen vaatiakseen vastinetta tai oikaisua. Pokkinen katsoo, että lehti on toiminut normaalin journalistisen käytännön mukaan eikä ole voinut kohtuudella ymmärtää mahdollista ristiriitaa.

Wexi Korhosen vastaus 13.9.2011

Jutun toimittajan Wexi Korhosen mielestä kantelun taustalla on kilpailijoiden välinen turha riita ja tora, jotka ovat peruja hänen loukkaantumisestaan ja kisoista poisjäännistä vuonna 2010 ja joukkueen vaihtamisesta vuonna 2011. Korhonen kertoo kantelijan suivaantuneen, kun hän jätti yhteisen joukkueen SM-kisoissa vajaaksi eli ”ilman hyvää kolmatta”.

Korhonen kertoo olleensa kantelijan kaveri ja tehneensä tämän nimenomaisesta pyynnöstä useita juttuja vuosien varrella. Kantelija ei ole Korhosen mukaan koskaan kontrolloinut tekstejä eikä vaatinut sitä nytkään.

Kantelija oli toimittajan mukaan aluksi kieltäytynyt jutun tekemisestä, minkä seurauksena artikkelia varten haastateltiin toista saman kerhon jäsentä. Kun kantelija voitti yllättäen SM-pronssia, Korhonen ehdotti uudestaan jutun tekemistä. Hän kertoo sopineensa riidan kantelijan kanssa usean henkilön läsnä ollessa. Sen jälkeen Korhonen teki niin positiivisen jutun, että kantelu Julkisen sanan neuvostolle on hänen mielestään ”tavallaan ajan tuhlausta”. ”Tämä teidän vaivaamisenne ei maksa mitään, mutta kiusa se on pienikin kiusa”, toimittaja kirjoittaa kantelun motiiveista. Hän kertoo saaneensa kansainväliseltä urheiluilmailujärjestöltä FAI:lta mitalin, jonka yhtenä perusteena oli lajin tunnetuksi tekeminen yli 40 vuoden ajan.

Toimittajan mielestä sellainen mies, joka hyppää laskuvarjolla SM-tason mitaliporukassa, ei voi tulla jutussa leimatuksi fyysisesti sairaaksi. Toisaalta, toimittaja jatkaa, jos hyppää kisoissa lääkärin määräyksistä piittaamatta, saattaa tullakin leimatuksi. Korhonen kirjoittaa, että kantelijan sairaus oli tiedossa tämän työympäristössä, harrastusporukoissa ja naapurustossa. Sairaudesta keskusteltiin myös facebookissa.

Ratkaisu

Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useissa eri välineissä. Haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi (JO 17). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO 27). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28).

Aamulehden jutun otsikko oli ”Laskuvarjohyppääjä sai uuden elämän”. Artikkelissa kerrattiin hyppääjän urheiluhistoriaa ja kerrottiin, kuinka aivoveritulppa oli vienyt hänet sängyn pohjalle lähes liikuntakyvyttömäksi miettimään, että ”tässäkö elämä nyt oli”. Erilaisia oireita käsiteltiin jutussa yksityiskohtaisesti, ja lääkkeiden syönnin kerrottiin vieneen hyppääjän kaikki voimat, mutta ”perheen ja etenkin vaimon tuki auttoi yrittämään”. Kuntoutuksen jälkeen tapahtui ihme ja ”omin käsin kirvesmiehen töitä tekevä” hyppääjä palasi työelämään ”lähes täysin kuntoutuneena”. Jutun mukaan hän jatkoi hyppäämistä, vaikka lääkärit eivät sitä suositelleet. Tuloksena oli pronssimitali laskuvarjourheilun SM-kilpailussa. Jutussa oli runsaasti sitaatteja hyppääjältä, jonka kerrottiin pitävän itseään harrastusporukan onnellisimpana miehenä, saihan hän ”kohtalolta tilaisuuden toiseen elämään”.

SM-tasoisen urheilijan täytyy kestää julkisuutta silloinkin, kun kyseessä on suhteellisen pienen yleisön laji. Laskuvarjohypyn SM-kisat ovat julkinen tapahtuma, jonka järjestää valtion tukea saava Suomen Ilmailuliitto. Kantelija on lisäksi esiintynyt julkisuudessa aikaisemminkin, joten hänen yksityisyyden suojansa on madaltunut.
Kantelun kohteena oleva artikkeli antoi sairasvuoteelta huippu-urheilijaksi palanneesta kantelijasta positiivisen kuvan. Jutun myönteinen henki ei kuitenkaan poista Journalistin ohjeiden velvoitteita haastattelun tekemiselle: haastateltavalle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi. Lisäksi haastateltavalle olisi ollut tässä tapauksessa erityisen suotavaa varata mahdollisuus tarkistaa hänen nimissään julkaistavat lausumat. Sekä kantelija että jutun kirjoittaja kertovat, että heidän välillään oli ollut riitaa ja kantelija oli kieltäytynyt haastattelusta. Sovinnon teko riidan jälkeen ei tarkoita, että kantelija olisi antanut luvan haastatteluun. Toimittaja ei myöskään kerro, missä ja milloin varsinainen haastattelu olisi tehty. Sen sijaan hän toteaa laatineensa niin positiivisen jutun, ettei kantelijalla voi olla asiassa valittamisen aihetta.

Kirjoitus osoittaa, että toimittaja oli hyvin perillä kantelijan sairauden kulusta. Sairaudesta ja sen yksityiskohdista kertominen edellyttää kuitenkin erityistä hienotunteisuutta ja hyvää harkintaa. Oli kohtuutonta, että koko tunteisiin vetoava juttu rakennettiin kantelijan sairauden ja toipumisprosessin varaan vastoin hänen tahtoaan. Kirjoittaja myöntää myös lisänneensä juttuun itse sepittämäänsä materiaalia kantelijan aviopuolisosta. Jutun heikkous on myös siinä, että kirjoittajan ja haastateltavan kilpakumppanuutta laskuvarjohyppääjinä ei kerrottu lukijalle.

Aamulehdellä on ollut perusteet luottaa avustajansa juttuun. Lehti ei voinut mitenkään tietää, että kirjoittaja on poikennut Journalistin ohjeista tietoja hankkiessaan. Julkisen sanan neuvosto toteaa sen vuoksi, ettei Aamulehti ole suoranaisesti rikkonut hyvää journalistista tapaa. Neuvosto ei voi kuitenkaan poiketa perussopimuksestaan ja antaa langettavaa päätöstä vain toimittajalle. Neuvosto toteaa tämän takia, että Wexi Korhonen ja Aamulehti ovat rikkoneet hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle sekä toimittajalle huomautuksen.

Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ollijuhani Auvinen, Hannele Haanpää-Holappa, Lauri Karppi, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Riitta Pollari ja Jaakko Ujainen.