Kantelu 10.2.2011
Kantelijan mukaan Keskisuomalainen on 10.2.2011 julkaisemallaan jutulla ”Kosken Kanavan vetäjillä eri versiot konkurssin syistä” rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 6, 8, 10, 12 ja 21.
Kohta 8, ”Totuudenmukaiset tiedot”. Henkilö, joka on yhtiöstä riitaisasti irtisanoutunut päätoimittaja, osakas ja velkoja, esitti Keskisuomalainen -konserniin kuuluvassa paikallislehti Sisä-Suomen Lehdessä 5.2.2011 syytöksiä yhtiön hallituksen konkurssipäätöksestä, jonka tämä väitti tapahtuneen yhtiön, osakkaiden ja velkojien edun vastaisesti. Näin muodostui vastineoikeus, ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja (kantelija) kumosi väitteen vastineessaan Sisä-Suomen Lehdessä 8.2.
Keskisuomalaisen toimittajan on kantelijan mukaan täytynyt ymmärtää, että mielipidekirjoitus ja Sananvapauslain mukainen vastine eivät ole samanarvoisia ”näkemyksiä”, ”versioita” tai ”keskustelua” asiasta. Jutussa ei mainita, että kantelijan vastaus on vastine. On täysin harhaanjohtavaa, että mielipidekirjoitus ja siitä seurannut vastine esitetään tasa-arvoisena ja vapaaehtoisena julkisena keskusteluna muodossa: ”eri näkemyksiä ovat tuoneet julki Kosken Kanavan entinen päätoimittaja Kalevi Tiitinen sekä sen julkaisuyhtiön hallituksen puheenjohtaja Timo Harakka”. Kun konsernin yksi lehti on tunnustanut vastineoikeuden, toisen lehden pitäisi kunnioittaa sitä. Vastineessa kumottuja asioita ei pitäisi sellaisenaan toistaa toisessa välineessä.
Kohta 12, ”Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- ja vahingoittamistarkoitus”. Alkuperäisen mielipidekirjoituksen pääsisältö on arvostella konkurssipäätöstä sekä siitä vastannutta yhtiön hallitusta. Keskisuomalainen ei osoita asianmukaista kriittisyyttä henkilöä kohtaan, jolla on ilmiselvä taloudellinen intressi sekä hyötymis- ja vahingoittamistarkoituksen motiivi. Lehti toistaa kirjoittajan väitteet sellaisenaan: ”Hänen mielestään konkurssilla haluttiin puhdistaa pöytä vireillä olevan uuden lehtihankkeen tieltä.” Näin epäily, jolle ei ole esitetty perusteluita, johon olisi suhtauduttava kriittisesti ja sen raskauttavuuden vuoksi jätettävä toistamatta, vahvistuu Keskisuomalaisen toimesta.
Toimittaja on kantelun mukaan vieläpä lisännyt tiedon, joka vahvistaa entisestään syytöstä: ”kaupunkilehden viimeisessä numerossa Harakka vihjaisi, että hän on mukana suunnittelemassa uutta julkaisua Äänekoskelle”. Tieto on sinänsä oikea, mutta tässä yhteydessä omiaan tukemaan väitettä, johon olisi suhtauduttava kriittisesti ja sen raskauttavuuden vuoksi jätettävä toistamatta. Julkaisuyhtiön hallitus päätti konkurssista jo viisi päivää ennen kantelijan siteeratun kirjoituksen julkaisemista. Mitään perustetta ei ole väittää tai vihjailla, että Kosken Kanavan julkaisuyhtiötä vahingoittavaa tuotetta olisi suunniteltu ennen konkurssipäätöstä.
Kohta 10, ”Toimittaja ei ole tarkistanut saamiaan tietoja”, tai tässä tapauksessa mielipiteitä, jotka on julkaistu yleisönosastossa. On riittämätöntä, että jutussa jatkuvasti käytetään muotoa ”Tiitisen mukaan”. Vastuu tietojen todenmukaisuudesta on toimittajalla, varsinkin kun syytteet ovat raskaita.
Toimittaja ei ole pyrkinyt tarkastamaan tietojaan kantajalta eikä ilmeisesti edes Tiitiseltä tai suorittanut mitään itsenäistä tiedonhankintaa muista lähteistä. Tarkistettujen tosiasioiden sijasta toimittaja toistaa huhuja.
Kohta 21, ”Kantelijan toiminta on asetettu erittäin kielteiseen julkisuuteen” ilman, että tälle on varattu mahdollisuutta esittää omaa näkemystään jo samassa yhteydessä. Se, että kantaja on ilmoittanut, ettei käy asiasta julkista keskustelua, ei oikeuta toimittajaa siihen, että tämä ei ota yhteyttä jutun kohteeseen ja tarjoa mahdollisuutta esittää näkemystään. Kantelija ei ole myöskään kieltäytynyt antamasta taustatietoja asiasta. Samanaikainen kuuleminen on ollut täysin mahdollista. Jälkikäteinen kannanotto jo kertaalleen vastineella kiistetyssä asiassa ei riittävästi palvele kantelijaa.
Kohta 6: Kosken Kanava (ja mahdollinen uusi julkaisu) ovat Keskisuomalainen -konsernin kilpailijoita Äänekoskella. Paikallislehti Sisä-Suomen Lehti ja ilmaisjakelulehti Pikkukaupunkilainen ovat Keskisuomalainen -konsernin tuotteita ja taistelevat samoilla lukija- ja ilmoitusmarkkinoilla. Tätä merkittävää tosiasiaa jutussa ei mainita, jotta lukija voisi tehdä johtopäätöksiä Keskisuomalaisen uutisoinnin motiiveista. Kantelija katsoo, että uutinen on tehty sekä henkilökohtaisessa että liiketaloudellisessa vahingoittamistarkoituksessa. Uutisessa ei myöskään kerrota, että Kalevi ja Tuija Tiitinen ovat kilpailijalehdestä lähdettyään tätä nykyä Keskisuomalaisen avustajia.
Keskisuomalaisen vastaus 25.2.2011
Päätoimittaja Pekka Mervola vastaa, että jutussa 10.2.2011 kerrotaan, että kaupunkilehti Kosken Kanavan vetäjillä on eri versiot konkurssin syistä. Aihe oli Keskisuomalaisen levikkialueeseen kuuluvalla Äänekoskella kuuma. Niinpä Keskisuomalaisen aluetoimittaja uutisoi tilanteesta. Keskisuomalaisen uutisen aiheena on julkisuudessa käyty keskustelu syistä, jotka johtivat kaupunkilehti Kosken Kanavan loppumiseen ja sen julkaisuyhtiö Äänekosken Paikallislehti Oy:n konkurssiin.
Keskisuomalaisen jutun mukaan eri näkemyksiä ovat tuoneet julki Kosken Kanavan entinen päätoimittaja Kalevi Tiitinen sekä sen julkaisijayhtiön hallituksen puheenjohtaja Timo Harakka. Keskustelua on käyty Äänekoskella julkaistavan Sisä-Suomen Lehden yleisönosastossa. Jutussa viitataan myös Kosken Kanavan viimeisessä numerossa 12.1.2011 olevaan Harakan vihjaukseen, että hän on mukana suunnittelemassa uutta julkaisua Äänekoskelle.
Aiheen käsittelyn tärkeyttä Keskisuomalaisessa lisää päätoimittajan mukaan se, että eri näkemyksiä esittäneet henkilöt ovat osittain maakunnallisesti, osittain valtakunnallisesti tunnettuja. Tiitinen on toiminut kolmen eri paikallislehden päätoimittajana Keski-Suomessa: Hankasalmella, Karstulassa ja Äänekoskella. Viimeisen vajaan vuoden hän toimi kaupunkilehti Kosken Kanavan päätoimittajana Äänekoskella. Hän oli vihreiden eduskuntavaaliehdokas Keski-Suomessa. Harakka on sekä paikkakunnalla että valtakunnallisesti tunnettu henkilö. Tiitinen on Kosken Kanavan perustamisen kantava voima, suuri osakas ja työskenteli lähes koko ajan (joulukuusta 2009 joulukuuhun 2010) myös lehden päätoimittajana. Osakkaiden erimielisyyksien kärjistyminen päätoimittajan vaihtumiseen tapahtui viime metreillä ennen lehden lopettamista. Tapahtumat herättävät kysymyksiä, joihin ehkä saadaan tarkempia vastauksia konkurssimenettelyn edistyessä. Kantelua koskevassa lehtikirjoituksessa ei pyritä todistamaan Tiitisen tai Harakan väitteitä oikeaksi tai vääräksi. Se olisi mahdotonta senkin vuoksi, koska konkurssista ei ole tuolloin ollut saatavissa täsmällistä tietoa, ei esimerkiksi veloista, velkojista tai omaisuudesta.
Kirjoituksen tekovaiheessa ei Mervolan mukaan ollut olemassa vääriä totuuksia, jotka olisi kumottu Harakan vastineen sisältämillä oikeilla totuuksilla. Aiheena on kahden tunnetun henkilön sananvaihto lehtikonkurssin syistä paikallislehdessä. Vastakkain on kaksi erittäin kokenutta journalistia, joilla on eri näkemykset asioista. Kumpikin on tiivistänyt mielipiteensä ammattitaidolla. Kantelun alaisessa lehtikirjoituksessa mainitaan myös Harakan vastaus, joka julkaistiin 8.2. Sisä-Suomen Lehdessä. Harakan vastauksen mukaan lopettamisen ainoa syy oli toivoton taloudellinen tilanne.
Harakan mukaan taloutta vaikeutti päätoimittajan yllättävä eduskuntavaaliehdokkuus, joka vaaransi
suunnitellut vaaliliitteet ja lehden puolueettomuuden. Kantelun alaisen uutisen mukaan entinen päätoimittaja Tiitinen kirjoitti 5.2. Äänekoskella ilmestyvän Sisä-Suomen Lehden yleisönosastossa törmänneensä tietoihin, että uuden julkaisun virittäjät haluavat vierittää syyn konkurssista Tiitisen ja tämän puolison harteille. Keskisuomalaisen Kirjoituksessa siteerataan Tiitisen kirjoitusta, jonka mukaan Tiitiset olivat julkaisijayhtiön suurimpia omistajia ja suurin velkoja, sekä konkurssi vastoin heidän etujaan. Tiitisen mukaan hän ja vaimonsa tarjoutuivat lunastamaan muiden osakkaiden osakkeet, jotta lehden jatko olisi voitu turvata. Hänen mielestään konkurssilla haluttiin puhdistaa pöytä vireillä olevan uuden lehtihankkeen tieltä.
Mervola tiivistää vastauksensa seuraavasti: Tiitiset, Harakka ja muutamat muut henkilöt julkaisivat Äänekosken Paikallislehti Oy:n kautta kaupunkilehti Kosken Kanavaa runsaan vuoden Äänekoskella. Ensimmäisen vuoden lopulla julkaisijayhtiön osakkaiden kesken syntyi erimielisyys ja päätoimittaja Tiitisen tilalle vaihdettiin viime metreillä uusi päätoimittaja. Julkaisuyhtiö hakeutui tammikuun alkupuolella konkurssiin. Kosken Kanavan viimeisessä numerossa 12.1.2011 alkoi tiedotuskamppailu konkurssin syistä. Tuolloin syitä kertoi omasta näkökulmastaan Harakka. Entinen päätoimittaja Tiitinen esitti näkemyksiään Äänekoskella ilmestyvässä Sisä-Suomen Lehden yleisönosastossa 5.2. Äänekosken Paikallislehti Oy:n hallituksen puheenjohtaja Harakka vastasi Tiitisen kirjoitukseen 8.2. samalla paikalla. Harakka ilmoitti samalla, että päättää keskustelun kyseisestä aiheesta julkisuudessa tähän.
Mervolan mukaan kanteluasian keskeinen kysymys on, voiko tässä tilanteessa hyvän lehtimiestavan mukaisesti uutisoida kahden kokeneen journalistin sananvaihtoa ja sen keskeisiä väitteitä sanomalehdessä. Keskisuomalaisen näkemys on, että tällaista tilannetta pitää voida selostaa sanomalehdessä. Tilanteen sekavuuden ja monisyisyyden takia kaikkien asian vivahteiden esilletuonti on uutisessa mahdotonta. Keskisuomalaisen uutisessa on pyritty tuomaan asian selkeästi ja eri näkökulmista esille niin kuin se tämän pituisessa uutisessa on mahdollista.
Ratkaisu
Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi (JO 6). Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Keskisuomalainen julkaisi uutisen, jossa kerrottiin ilmestymisensä lopettaneen kaupunkilehden, Kosken Kanavan, omistajien toisistaan poikkeavista näkemyksistä lehden loppumisen syistä. Uutisen tiedot perustuivat kaupunkilehti Kosken Kanavassa ja Sisä-Suomen Lehdessä julkaistuihin kirjoituksiin. Kantelija ei ole tarjonnut omaa kannanottoaan Keskisuomalaisen julkaistavaksi tai pyytänyt mahdollisen virheen korjausta.
Keskisuomalaisen uutinen perustuu pääosin lehdissä julkaistuihin kirjoituksiin, jotka ovat olleet periaatteessa kenen tahansa luettavissa. Uutisessa mainitaan lähteet asianmukaisesti. Mahdollisten virheiden korjausta olisi pitänyt pyytää Keskisuomalaisen toimitukselta. Jos kantelija omasta mielestään joutui erittäin kielteiseen julkisuuteen, hänen olisi pitänyt tarjota omaa kannanottoaan julkaistavaksi.
Keskisuomalaisen ja Sisä-Suomen Lehden konserniyhteys olisi ollut hyvä mainita. Koska kaupunkilehti oli kuitenkin jo lakannut ilmestymästä, ei puute ole niin merkittävä, että se aiheuttaisi langettavan päätöksen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Keskisuomalainen ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Jukka Ahlberg, Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Hannu Helineva, Timo Huovinen, Anna-Liisa Hämäläinen Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Riitta Ollila ja Titta Sinisalo.