Kantelu 7.11.2010
Kantelijan mielestä Kakola-ohjelma, jossa kuusi alaikäistä lasta laitetaan yhdeksäksi päiväksi kurileirille Kakolan entiseen vankilaan, rikkoo journalistin ohjeiden kohtaa 30: alaikäisten lasten yksityiselämän suoja; kohtaa 31: rikoksesta vasta epäillyn (vrt. kohta 32) alaikäisen henkilöllisyyden paljastaminen etunimien, kasvokuvien, jopa lähes alastomien kuvien ja vanhempien kuvaamisen avulla; 32: rikoksesta vasta epäillyn henkilöllisyyden paljastaminen, sillä usean lapsen kohdalla on kyse vasta rikosepäilystä tai teoista, jotka eivät edes täytä rikoksen tunnusmerkkejä (esimerkiksi uhmakkuus). Tästä huolimatta heidän tekojaan käsitellään ohjelmassa ja heitä torutaan epäillyistä edesottamuksista.
Ohjelmassa poikien intiimejä toimia kuvataan ja heidän tekojaan käsitellään julkisesti ilman edunvalvojan sijaisen, huoltajan tai muun lapsen asioista vastaavan aikuisen läsnäoloa. Kantelun mukaan poikia kohdellaan epäasiallisesti ja esimerkiksi henkilökatsastus eli virtsakokeen otto, tehdään tavalla, joka vahingoittaa lapsen yksityisyyttä. Lastensuojelulain 66 § mukaan henkilökatsastus tulee tehdä siten, ettei lapselle siitä koidu tarpeetonta haittaa. Virtsakokeiden ottamisen kuvaaminen ja tulosten julistaminen julkisesti televisiossa on täysin vastoin lastensuojelulakia, terveydenhuoltolakia ja kaikkia ihmisoikeussopimuksia. Näitä sitoumuksia ei voi ohittaa yksityisin sopimuksin, ei, vaikka lasten huoltajat ja lapset itse olisivat antaneet tähän suostumuksen.
Yleisradion vastaus 22.11.2010
Kanavapäällikkö Ilkka Saari vastaa, että Kakola-ohjelmasarjan tavoitteena oli herättää keskustelua nuorten ongelmakäyttäytymisen syistä ja niistä keinoista, joilla ongelmia voidaan ehkäistä ja nuoria auttaa. Kakola antoi katsojille myös mahdollisuuden eläytyä ohjelman päähenkiöiden elämäntilanteisiin ja toimintamalleihin sekä tarjosi heille eväitä, joiden avulla pysyä erossa rötöstelevästä elämäntavasta. Ohjelman tärkein teema oli lähimmäisenrakkaus. Ohjelmasarjan avausjakso kertoi Yleisradion vastauksen mukaan kuuden 15–17-vuotiaan ensimmäisestä päivästä Kakolassa.
Kaikissa ratkaisuissa on Saaren mielestä huomioitu päähenkilöiden alaikäisyys ja siksi noudatettu erityistä varovaisuutta. Virtsanäytteen antamista ei näyttä ohjelmassa lainkaan. Poikia kohdellaan asiallisesti, eikä heidän intiimejä toimiaan kuvata.
Vakiintuneen journalistisen käytännön mukaisesti tv-ohjelmassa voidaan Ylen vastauksen mukaan käsitellä nuorten asioita silloinkin, kun nuorten huoltaja tai vastaava henkilö ei ole ollut läsnä ohjelman kaikissa kuvaustilanteissa. Ylen vastauksessa korostetaan, että Kakolan nuoret olivat kuvaushetkellä 15–17-vuotiaita. He olivat mukana ohjelmassa vapaaehtoisesti ja huoltajiensa luvalla.
Kakolassa ei vastauksen mukaan paljasteta kenenkään rikoksia, vaan niistä kerrotaan asianomaisen ja tämän huoltajan luvalla. Lisäksi heidän tekemillään rikoksilla ei mässäillä ohjelmassa, vaan ne käsitellään verraten tiiviisti. Ohjelmassa ei ole käsitelty lainkaan epäily-, tutkinta- tai syytevaiheessa olevia rikoksia. Nuorten yksityisyyden suojaamiseksi ohjelmassa ei kerrota heidän sukunimiään eikä syntymäaikaansa. Ohjelmassa käy ilmi vain hyvin niukasti tietoa heidän asuma-alueistaan.
Ratkaisu
Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30). Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen (JO 31). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32).
Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse lakia eikä yleisiä sopimuksia, vaan Journalistin ohjeita ja muita hyvän journalistisen tavan periaatteita. Alaikäisillä lapsilla ja nuorilla on sananvapaus ja he päättävät sen käyttämisestä. Mitä arkaluonteisemmasta asiasta ja nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on huoltajan myötävaikutus.
Tv-kanavan asiaohjelmassa sijoitettiin 15–17-vuotiaita nuoria Turun Kakolaan, vanhaan vankilaan, jotta he konkreettisesti tuntisivat miltä vankilassa tuntuu olla. Ohjelmassa oli terapeuttista sisältöä, mutta siinä paljastettiin myös nuorten rikollinen menneisyys. Nuoret olivat ohjelmasta tunnistettavissa. Sekä nuoret että heidän huoltajansa olivat antaneet suostumuksensa ohjelman tekoon.
Julkisen sanan neuvoston mielestä ohjelmalla oli yhteiskunnallista merkittävyyttä, koska siinä kiinnitettiin huomiota rikoksia tehneiden nuorten mahdollisuuksiin muuttua yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. Herkässä seestymisiässä määritellään monasti loppuelämän suunta. Ohjelma saattoi auttaa osallistujia ja herättää myös samassa tilanteessa olevan katselijan tai hänen perheensä havaitsemaan omat ongelmansa, niiden seuraukset ja ratkaisumahdollisuudet.
Nuoret esiintyivät omilla kasvoillaan, mutta heistä mainittiin vain etunimi. Ohjelmassa paljastettiin nuorten rikollisesta menneisyydestä tietoja, jotka kuuluvat Journalistin ohjeiden mukaisen yksityiselämän suojan piiriin. Niin nuoret kuin heidän huoltajansa olivat kuitenkin antaneet suostumuksensa tähän. Julkisen sanan neuvoston mielestä tv-kanava oli muutenkin, muun muassa käyttämiensä asiantuntijoiden avulla, varmistanut nuorten asianmukaisen kohtelun.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio TV2 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Ulla Ahlmén-Laiho, Ollijuhani Auvinen, Timo Huovinen, Juha Keskinen, Tuomo Lappalainen, Salla Nazarenko, Riitta Ollila, Inkeri Pasanen ja Riitta Pollari.