Kantelu 1.9.2010
Kantelu on seuraavanlainen: ”Yleltä tulevassa MOT -ohjelmassa 30.8.2010 käsiteltiin pikavippiyrityksiä otsikolla Pikavippiparonit. Työskentelen yhdessä ohjelmassa mainitussa yrityksessä asiakaspalvelijana. Satuin avaamaan yrityksemme oven, kun MOT -ohjelman tekijät soittivat ovikelloa. Kun avasin oven, minua kuvattiin tv-kameralla jo valmiiksi. Tilanne oli hyvin hämmentävä. Enkä ihmettele miksi MOT ei koskaan saa yhtään haastattelua. Toimittaja vaikutti vihaiselta ja kameran välitön läsnäolo kysymättä lupaa aiheutti minulle ainakin reaktion, että halusin heti sulkea oven. Lisäksi en henkilökohtaisesti usko, että ohjelma olisi antanut puolueetonta kuvaa yrityksemme toiminnasta, vaikka yrityksemme toimitusjohtaja olisi suostunut haastatteluun.”
”Mutta se mistä haluan kannella, on, että olisiko minua saanut ylipäätään kuvata toimistomme rappukäytävässä? Osuuteni näytettiin valmiissa ohjelmassa siten, että olin tunnistettavissa ja minut esiteltiin toimitusjohtajan sihteerinä. En halua esiintyä TV:ssä ollenkaan, en missään ohjelmassa. Tässä tapauksessa en ole yrityksessä sellaisessa asemassa, että minulla olisi mitään päätäntävaltaa ja siksi tuntui inhottavalta, että kasvoni näytettiin. Yrityksemme tiloissa työskentelee myös henkilöitä, jotka eivät ole pikavippiyrityksessä töissä ja yhtä hyvin joku heistä olisi voinut avata oven. Varsinaisessa valmiissa ohjelmassa ei ollut muuta sisältöä kuin epämääräisiä vihjailuja.”
Yleisradion vastaus 23.9.2010
TV1:n kanavapäällikkö, vastaava toimittaja Riitta Pihlajamäki vastaa, että ohjelma käsitteli paljon keskustelua herättäneiden pikavippiyhtiöiden ja niiden vastuuhenkilöiden toimintaa sekä yhtiöiden valvonnassa esiintyneitä ongelmia. Asialla on huomattava yhteiskunnallinen merkitys. Pikavippeihin turvautuminen on johtanut tuhansien suomalaisten, erityisesti nuorten, ajautumiseen velkakierteeseen.
Kantelija vilahtaa ohjelman yhdessä kohtauksessa, joka kestää 15 sekuntia. Kantelija näkyy kuvassa kahdesti, yhteensä noin seitsemän sekunnin ajan. Kohtauksessa toimittaja Riikka Kaihovaara etsii haastateltavaksi pikavippiyrityksen johtajaa, joka ei ollut vastannut hänen yhteydenottopyyntöihinsä. Ohjelmasta on leikattu pois kohtauksen alku, jossa toimittaja esitteli itsensä kantelijan avattua oven. Kohtaus etenee ohjelmassa seuraavasti: (Toimittaja porraskäytävässä, menee ovelle.) Toimittajan juonto: ”Soittoa ei koskaan kuulunut”. (Kantelija avaa oven.) Toimittaja: ”Tuomo Mäkeä tavoittelen.”
Kantelija: ”Joo, ihan pikku hetki.” (poistuu, ovi sulkeutuu) Toimittajan juonto: ”Kävimme ovella vielä toistamiseen, mutta sihteerin mukaan Mäki ei ollut paikalla.” Kantelija ovensuussa: ”Valitettavasti.”
Koko käynnin tarkoitus oli antaa toimitusjohtajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Toimittaja yritti sinnikkäästi tavoittaa häntä, ja kun muut keinot eivät auttaneet, jäljellä oli käynti toimistolla. Näin haluttiin näyttää katsojalle tv-journalismin keinoin, että haastateltavaa on todella yritetty käydä tapaamassa. Kuvaaminen ja keskustelu tapahtuivat Pitäjänmäessä sijaitsevan toimistotalon rappukäytävässä, johon kenellä tahansa on avoin pääsy. Valmiissa ohjelmassa kantelija esiintyy lyhyessä kohtauksessa täysin neutraalisti. Hänen nimeään ei mainita. Kantelijalle ei ollut kuvaustilanteessa epäselvää mistä on kysymys. Toimittaja esittäytyi asiallisesti, ja kamera oli koko ajan näkyvissä.
Ratkaisu
Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla (JO 9). Julkisella paikalla tapahtuvaa toimintaa on yleensä lupa selostaa ja kuvata ilman asianosaisten suostumusta (JO 29). Julkistakin aineistoa julkaistaessa pitää ottaa huomioon yksityiselämän suoja. Kaikki julkinen ei välttämättä ole julkaistavissa. Erityistä varovaisuutta on noudatettava, kun käsitellään alaikäisiä koskevia asioita (JO 30).
Asiakaspalvelijaa (kantelija) kuvattiin yrityksen ulko-ovella, kun toimittaja tiedusteli mahdollisuutta tavata toimitusjohtajaa. Johtaja ei ollut vastannut toimittajan aiempiin yhteydenottopyyntöihin. Turhaksi osoittautunutta käyntiä näytettiin valmiissa ohjelmassa noin 15 sekuntia.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että toimittaja noudatti tilanteessa Journalistin ohjeiden vaatimusta tiedonhankinnan avoimuudesta. Yrityksen sisäänkäynti on julkinen paikka, johon yleisöllä on avoin pääsy. Niinpä kuvaamiseen ei tarvita erillistä suostumusta. Kantelija teki ohjelmassa esitetyssä osuudessa työtään asiakaspalvelijana eli avasi oven ja vastasi ovikelloa soittaneen toimittajan kysymyksiin toimitusjohtajan tavoitettavuudesta, joten tätä ei voi katsoa hänen yksityiselämänsä piiriin kuuluvaksi. Tv-kameran eteen joutuminen täysin yllättäen voi aiheuttaa ymmärrettävästi hämmennystä ihmisissä, jotka eivät ole tottuneet julkisuuteen tai joiden tehtäviin ei kuulu antaa lausuntoja yrityksen puolesta. Asiakaspalvelijan vastauksella oli kuitenkin merkitystä ohjelman kokonaisuuden kannalta. Tämä kohta osoitti, kuinka vaikeaa toimittajan oli saada tietoa pikavippiyritysten johdolta, joka vältteli haastattelua.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yle TV1 ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun teki:
Puheenjohtaja Risto Uimonen.