Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös kolumnia ja leimaavaa kirjoittelua koskevassa asiassa. Toimittaja kritisoi kolumnissaan toimihenkilöä, joka esti hänen työskentelynsä ryhmäperhepäiväkodissa. Kantelija ei yrittänyt vastata arvosteluun.
Kantelu 4.8.2010
Kantelu kohdistuu Kurikka-lehdessä 17.6.2010 julkaistuun toimittajan kolumniin ”Tiedottamiskulttuuri vinksahtanut”. Kantelija on yksi kolmesta kaupungin perhepäivähoidon ohjaajasta. Hänen mukaansa toimittajan esittämille syytöksille ei ole todellisuuspohjaa, vaan ne ovat hänen omia mielikuviaan asioista. Hän ei ole tarkistanut tietojen paikkansapitävyyttä.
Kantelija huomauttaa, että puhelinkeskustelua ja kantelijan palautetta toimittajan käyttäytymisestä ei ollut sovittu julkaistavaksi lehdessä. Palautesivulla kerrottiin, ettei palautetta julkaista lehdessä. Toimittaja on lainannut suoraan kantelijaa kysymättä siihen lupaa. Lehti ei kantelijan mukaan ole tarjonnut hänelle mahdollisuutta esittää kannanottoa 17.6.2010 ilmestyneessä lehdessä ao. asiasta. Kantelija lähetti päätoimittajalle tyttärensä tekemän kyselyn, johon ei ole saanut vastausta. Kantelija pitää tätä kyselyä omana kannanottonaan, jota hän on tarjonnut lehdelle.
Kurikka-lehden vastaus 18.8.2010
Päätoimittaja Jaakko Ujainen vastaa, että lehdellä oli täysi syy ihmetellä kantelijan motiivia hänen 11.6.2010 lähettämäänsä palautteeseen, jolla hän yritti estää koko jutun tekemisen. Juttu, joka julkaistiin 12.6.2010, käsitteli Kurikan päivähoitopalvelujen parantamissuunnitelmaa. Se tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä kantelijan esimiehen kanssa. Kukaan ei ole pyytänyt oikaisua, eikä kantelijakaan ole pyytänyt vastineoikeutta. Päätoimittajan mukaan ainut palaute on kantelijan tyttären 20.7.2010 lähettämä sähköpostiviesti. Siihen päätoimittaja ei katsonut olevansa velvollinen vastaamaan, koska tytär ei ole asianosainen.
Kurikka-lehden verkkoversion palautesivulla oleva ”Tekstiä ei julkaista lehdessä” on tarkoitettu selvittämään lehden käytäntöjä. Palautteen antajille tehdään päätoimittajan mukaan selväksi, että kyseistä kanavaa ei käytettäisi ilmoitusten jättämiseen tai ettei palautetta automaattisesti käsitellä esimerkiksi yleisönosastokirjoituksena tai muutenkaan julkaistavaksi tarkoitettuna tekstinä. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa lehti katsoi oikeudekseen lainata kantelijan sähköpostiviestiä, koska tämä oli ennen viestin lähettämistä puhelimitse yrittänyt viranhaltijana estää uutisen tekemisen ja julkaisemisen. Toimittajalla on päätoimittajan mukaan oikeus jutuissaan, kolumneissaan tai pakinoissaan käyttää kaikkea sitä materiaalia, mikä hänellä on tiedossaan.
Pakinan kirjoittanut Jussi Valkama painottaa, että ei siteerannut kantelijan palauteviestiä kokonaisuudessaan. Virkamiehenä kantelijan täytyy kestää lehden arvostelu, koska hän tahallaan hankaloitti toimittajan työtä. Pakinan tiedot perustuivat siihen, mitä toimittaja koki, näki ja kuuli. Pakinaan ei kaivata asianosaisten kommenttia, eikä kantelija jälkeenpäin ole kertonut haluavansa omaa kantaansa julki.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Toimittaja arvosteli pakinassaan esimiesasemassa olevaa kaupungin toimihenkilöä, joka oli estänyt hänen työskentelynsä päiväkodissa. Toimihenkilön esimies oli antanut yleisluontoisen kuvausluvan aiemmin. Julkisen sanan neuvoston mielestä toimittajalla oli kritisoivalle pakinalleen perusteet, koska hänen työskentelynsä päiväkodissa oli estetty. Jutun teko onnistui myöhemmin toisessa päiväkodissa.
Toimihenkilö itse otti puhelimitse yhteyttä toimittajaan. Hän jatkoi arvosteluaan samana päivänä toimituksen palautepalstan kautta. Lehti lupaa nettisivuillaan, ettei se julkaise palautelomakkeessa lähetettyjä viestejä. Lupauksen rikkominen syö lehden uskottavuutta, mutta muutaman sanan lainaaminen tässä yhteydessä on kuitenkin hyväksyttävää yleisen edun nimissä. Toimihenkilön puhelimessa ja netissä esittämä kritiikki muodostaa kokonaisuuden, joka osoittaa lukijoille, kuinka toimittajaa yritettiin estää tekemästä työtään.
Luontevin tapa vastata toimittajan kritiikkiin olisi ollut oma kannanotto eli vastine. Kantelijan tyttären lähettämää kirjoitusta ei voi tällaisena pitää, koska hän ei ollut arvostelun kohde.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kurikka-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Merja Ahtiainen, Anssi Halmesvirta, Kalle Heiskanen, Arto Henriksson Juha Kulmanen, Tuomo Lappalainen, Risto Pohjanpalo, Susanna Reinboth ja Matti Saari.