Julkisen sanan neuvoston äänin 10–1 antama langettava päätös omaa kannanottoa eli vastinetta koskevassa asiassa. Kantelija joutui ilman omaa syytään ja lehden julkaiseman uutisen lainauksen perusteella erittäin kielteiseen julkisuuteen. Päätoimittaja epäsi tästä huolimatta häneltä vastineoikeuden. Eriävä mielipide.
Kantelu 31.5.2010
Kantelu koskee useiden kirjoitusten kokonaisuutta, jossa on sekä rikottu hyvää journalistista tapaa että rajoitettu sananvapautta: uutinen 21.4.2010, kantelijan oikaisukirjoitus 25.4.2010, toisen henkilön mielipidekirjoitus 30.4.2010 ja julkaisematta jätetty kantelijan vastine 11.5.2010. Uutisesta
ei välittynyt lukijalle tilaisuuden tosiasiallinen kulku. Lisäksi se perustui kaikilta osin toisen julkistamiin tietoihin eikä toimittaja ilmoittanut lähdettään, vaan erehdytti lukijoitaan kirjoittamalla uutisen ikään kuin hän olisi itse ollut tilaisuudessa.
Lapin Kansan päätoimittaja Antti Kokkonen käytti ammatillista asemaansa väärin
julkaistessaan toisen henkilön mielipidekirjoituksen. Siinä väitettiin kantelijan syyllistyneen oikaisussaan (25.4.2010) totuuden muunteluun ja valheellisen mielikuvan synnyttämiseen, vaikka hän pelkästään toisti Lapin Kansan uutisen tekstiä. Sallimalla kantelijan leimaamisen valehtelijaksi lehti saattoi samalla epäilyksenalaiseksi kaikki jo aikaisemmin hänen oikaisemansa seikat. Päätoimittaja ei julkaissut kantelijan vastinetta loukkaavaan kirjoitukseen 30.4.2010.
Lapin Kansan vastaus 22.6.2010
Päätoimittaja Antti Kokkonen vastaa, että eduskunnan perustuslakivaliokunta teki saamelaisten aseman, Ylä-Lapin maaoikeuskysymyksien ja ILO:n 169 -alkuperäiskansasopimuksen voimaansaattamisen tiimoilta kuulemismatkan Inariin 19.–20.4. Toimittaja seurasi matkan ensimmäistä päivää ja uutisoi siitä (LK 20.4.). Vierailun toisena päivänä toimittaja ei ollut enää paikalla, vaan hän uutisoi Inarinmaan lapinkyläyhdistyksen edustajan esitystä puhereferaatin pohjalta (LK 21.4.). Toimittaja myös tarkisti puhelimitse, että edustaja oli puhunut paperin mukaisesti valiokunnalle. Uutisen lähdettä ei millään tavoin peitelty ja se syntyi normaalin journalistisen prosessin tuloksena.
Kantelija lähetti oman kantansa ja hänen kirjoituksensa julkaistiin viipymättä. Lapinkyläyhdistyksen edustaja vastasi kantelijalle yleisönosastossa. Kantelijan otsikolla ”Virheellisten tietojen oikaisu” tullut sähköposti 11.5. ei sisältänyt mitään uutta verrattuna hänen aiemmin julkaistuun kirjoitukseensa. Kantelijan ja toisen mielipidekirjoittajan näkemyserot oli jo kerrottu eikä kirjoituksessa esitetty sellaisia väitteitä, joihin kantelijalle olisi syntynyt vastineoikeutta. Kirjoituksen julkaiseminen olisi ollut toistoa eikä se olisi vienyt keskustelua eteenpäin. Molemmat pääsivät esittämään näkemyksensä mielipidepalstalla yhden kerran.
Ratkaisu
Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa (JO 22).
Tapahtumain kulku lehden sivuilla oli seuraavanlainen:
1) Lapin Kansan uutisessa 21.4.2010 perustuslakivaliokunnan vierailusta Lapissa käytettiin ilmaisuja ”saamelaisrekisteri” ja ”kieliperusteinen saamelaiskäräjien luettelo”. Lehti kertoi alkuperäissukujen edustajan käyttäneen näitä ilmaisuja. 2) Kantelija mainitsi mielipidekirjoituksessaan LK:ssa 25.4.2010, että alkuperäissukujen edustaja oli nimittänyt uutisessa saamelaisten vaaliluetteloa saamelaisrekisteriksi. 3) Alkuperäissukujen edustaja vastasi mielipidekirjoitukseen LK:ssa 30.4.2010: ”Ilmeisen tietoisesti hän [kantelija] pyrkii tuossa kirjoituksessaan muuntamaan totuutta, ja synnyttämään valheellisen mielikuvan, kun hän kirjoittaa ’NN:n nimittämästä saamelaisrekisteristä’. Näin herkässä asiassa en milloinkaan ole niin varomaton, että puhuisin tai kirjoittaisin ihmisrekisteristä. Niitähän pidettiin toisen maailmansodan aikana mm. saksassa tunnetuin seurauksin. Ei kai [kantelijakaan] niitä aikoja ikävöi?” 4) Kantelija tarjosi Lapin Kansalle vielä omaa kommenttiaan alkuperäissukujen edustajan kirjoitukseen, mutta päätoimittaja kieltäytyi sitä julkaisemasta. Kantelija halusi kumota alkuperäiskansojen edustajan esittämät väitteet.
Julkisen sanan neuvoston mielestä kantelija joutui mielipidekirjoituksen vuoksi erittäin kielteiseen julkisuuteen, kun häntä syytettiin tahallisesta valehtelusta ja hänet yhdistettiin maailmansodan aikaisiin saksalaisiin rekistereihin. Leimaaminen perustui Lapin Kansan harhaanjohtavaan uutiseen. Lehden olisi pitänyt näistä syistä antaa kantelijalle oikeus omaan kannanottoon eli vastineeseen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Lapin Kansa on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.
Susanna Reinbothin eriävä mielipide:
Lapin Kansa ei mielestäni ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Kantelijaa arvosteleva mielipidekirjoitus oli kärjekäs. Kirjoituksen kiihtynyt sävy sekä yliampuva, poleeminen viittaus toisen maailmansodan aikaisen Saksan ihmisrekistereihin kertoivat mielestäni kuitenkin enemmän kirjoituksen laatijasta kuin sen kohteesta. Olisin pitänyt suotavana, että kantelijan vastauskirjoitus olisi julkaistu. Katson kuitenkin, ettei kantelija joutunut niin kielteisen julkisuuden kohteeksi, että hänelle olisi syntynyt vastineoikeus. Tämän vuoksi katson, että Lapin Kansa on harkintavaltansa puitteissa voinut jättää kirjoituksen julkaisematta.
Ratkaisun tekivät:
Risto Uimonen (pj), Merja Ahtiainen, Sari Autio, Jussi Eronen, Juha Kulmanen, Tuomo Lappalainen, Janne Laukkanen, Inkeri Pasanen, Susanna Reinboth, Matti Saari ja Titta Sinisalo.