Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös virheen korjausta, samanaikaista kuulemista ja otsikkoa koskevassa asiassa. Lehti korjasi jutussa olleen olennaisen virheen. Toimittaja pyrki riittävässä määrin kuulemaan kantelijaa siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kantelu 7.4.2010
Kantelijan mukaan Helsingin Sanomissa 20.3.2010 julkaistussa artikkelissa ”Puhelinmyyntikieltojen markkinointi närkästyttää kuluttajia” rikotaan Journalistin ohjeita, jotka koskevat muun muassa totuudenmukaista tiedonvälitystä, otsikkoa, virheen korjaamista ja samanaikaista kuulemista.
Jutussa väitetään, että lehti ei olisi tavoittanut yhdistyksen edustajia artikkelin kirjoittamista varten. Yhdistykseen saatiin yhteys ennen julkaisua, mutta sille ei annettu mahdollisuutta vastata artikkelin näkemyksiin. Tämän takia jutussa on useita virheitä, joiden vuoksi yhdistys joutuu kielteiseen julkisuuteen. Jutun kirjoittanut toimittaja lähetti perjantaina 19.3.2010 klo 15.31 sähköpostiviestin, jossa hän pyysi yhdistystä ottamaan häneen puhelimitse yhteyttä. Puheenjohtaja vastasi viestiin heti samana päivänä klo 20.10 sähköpostitse ja ilmoitti, että yhdistys ei anna puhelinhaastatteluja ja pyysi kirjallisia kysymyksiä, joihin voisi vastata. Kysymyksiä tai muutakaan yhteydenottoa ei ennen artikkelin julkaisua tullut. Artikkelin väite, ettei yhdistykseen olisi saatu yhteyttä, on siten virheellinen. Yhdistykseen saatiin yhteys, mutta toimittaja itse ei enää vastannut saamaansa viestiin. Siten yhdistykselle ei annettu todellista mahdollisuutta lausua omaa kantaansa artikkeliin.
Kantelun mukaan artikkelissa on seuraavat virheet: Jutun mukaan ”Palvelua myy Suomen Telemarkkinointiliitto”. Se ei myy mitään, vaan tarjoaa estopalvelua jäsenetuna jäsenilleen. Jutun mukaan ”Jäsenyys maksaa 50 senttiä kuussa ja lisäksi kuusi euroa vuodessa”. Jäsenmaksu on kuitenkin vain kuusi euroa vuodessa. Jutun mukaan ”Suomen ainoaa (suoramarkkinoinnin) kieltorekisteriä ylläpitää Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto”. Se ei ole Suomen ainoa, sillä kantelijalla on vastaava rekisteri jäsentensä suoramarkkinointikielloista. Jutun mukaan Asiakkuusmarkkinointiliitolla on yli 400 jäsenyritystä. Liiton omien www-sivujen mukaan sillä on 230 jäsenyritystä.
Kantelijan mielestä jutussa haastatellun tietosuojavaltuutetun mielipide kieltolistan kattavuudesta on nimenomaan mielipide, mutta se ei tule riittävän hyvin esille jutussa. Kantelija kyseenalaistaa myös tietosuojavaltuutetun väitteen yhdistyksen lupausten pitävyydestä. Jutussa haastateltu kuluttajaviraston lakimies on ilmoittanut ”kuluttajia suututtavan se, että STML markkinoi palveluaan tekstiviestein”. Väite ei pidä paikkaansa. Yhdistyksen www-sivuilla on palvelu, jonka kautta sivulla vierailevat voivat lähettää tuttujensa puhelinnumeroihin yhdistyksen palvelusta kertovan tekstiviestin. Viesti ei ole STML:n, vaan jonkun viestin vastaanottajan tutun lähettämä. Jutun otsikko pohjautuu ilmeisen vahvasti tähän virkamiehen virheelliseen lausumaan. Närkästystä aiheuttavat tekstiviestit tulevat kuluttajien tuttavilta, eivät STML:lta.
Kantelija on pyytänyt Helsingin Sanomia korjaamaan artikkelin virheet. Virheistä on kantelijan mukaan kuitenkin korjattu vain jäsenmaksun määrää koskenut virhe. Kantelija ei ole toistaiseksi yrittänyt saada omaa kannanottoaan julki muutoin kuin virheen oikaisuvaatimuksen turvin.
Helsingin Sanomien vastaus 28.4.2010
Päätoimittaja Mikael Pentikäinen vastaa, että toimittaja yritti hankkia STML:n edustajien puhelinnumeroita haastattelua varten mutta tuloksetta. Liiton sivustolta löytyi ainoastaan mahdollisuus lähettää sähköpostia. Toimittaja lähetti sähköpostia kello 15.31 ja pyysi liiton edustajia soittamaan mahdollisimman pian lanka- tai kännykkänumeroon. Niinpä vastaanottajan voi olettaa ymmärtävän, että jutunteolla on kiire. Tämäntyyppiset asiahaastattelut pyritään uutistyössä tekemään ensisijaisesti puhelimitse. Jutunteon aikataulu oli päivälehdelle tavanomainen. Liiton vastaus saapui kello 20.10, jolloin toimittaja ei ollut enää työpaikalla. Jos STML olisi ottanut tuolloin yhteyttä puhelimitse, kuten pyydettiin, liiton kanta olisi ehditty sisällyttää juttuun. Koska liittoa ei tavoitettu, kirjoitettiin juttuun yleisen journalistisen toimintatavan mukaan, että ”Helsingin Sanomat ei tavoittanut STML:n edustajia”. Toimittaja oli jo etukäteen neuvotellut esimiehensä kanssa siitä, julkaistaisiinko kirjoitus, jos liiton edustajia ei ehdittäisi tavoittaa. Julkaisuun päädyttiin, koska STML ei ollut jutussa pääosassa ja juttuun lisättiin maininta liiton edustajien tavoittamamattomuudesta.
Kritiikin kohteille pyrittiin päätoimittajan mukaan varaamaan mahdollisuus esittää oma näkemyksensä heti uutisen yhteydessä. Samanaikainen kuuleminen ei kuitenkaan osoittautunut mahdolliseksi. Kantelija ei kehotuksesta huolimatta ole myöskään pyytänyt vastinettaan julkaistavaksi Helsingin Sanomissa. Jäsenmaksua koskevan virheen lehti oikaisi pyynnöstä ja viipymättä, koska se oli olennainen. Muita liiton palkkaaman lakimiehen vaatimia korjauksia lehti ei pitänyt asiavirheinä. Ratkaisun perustelut selvitettiin liiton lakimiehelle.
Jutussa sanotaan liiton myyvän palvelua ja tarjoavan kieltopalvelua jäsenilleen. Kyse ei ole virheestä, sillä myydä-verbi viittaa laajasti markkinointiin. Uutisessa kerrotaan Suomen Asiakkuusmarkkinointiliiton kieltorekisteristä, joka on Suomen ainoa yritysten itsesääntelyyn perustuva kieltorekisteri. Lukijan kannalta olennaista on, että se on kuluttajalle ainoa maksuton rekisteri, jonka jäsenyrityksiin saa markkinointieston puhelinsoiton hinnalla. STML:n rekisteri on jäsenmaksun takana ja toimii eri periaatteella.
Asiakkuusmarkkinointiliiton edustaja sanoi puhelinhaastattelussa, että jälleenmyyjät mukaan laskien liiton jäsenyrityksiä on kaikkiaan 400–500. Osa yrityksistä hankkii päätoimittajan vastauksen mukaan palvelun alihankintana yrityksiltä, jotka kuuluvat liiton verkkosivustolla kerrottujen 230 yrityksen joukkoon. Koska liiton edustaja ei osannut kertoa tarkempaa lukumäärää, toimittaja kirjoitti juttuun jäsenyritysten määräksi yli 400.
Uutisessa haastateltiin Kuluttajaviraston lakimiestä ja tietosuojavaltuutettua, jonka yleisellä tasolla esitetyt kommentit eivät päätoimittajan mukaan kohdistu STML:n toimintaan. Lehdellä ei ollut perusteita epäillä tai kyseenalaistaa virkamiesten virkavastuullaan antamia lausuntoja, heidän ammatillista osaamistaan tai mahdollisia muita tarkoitusperiään. Virkamiesnäkemykset kyseenalaistavalle kantelijalle on myös tarjottu mahdollisuutta esittää asiasta oma näkemyksensä.
Uutisessa siteeratun virkamiehen mukaan ”kuluttajia on suututtanut, että liitto markkinoi palveluaan tekstiviestein”. Kantelun mukaan viestit eivät ole STML:n lähettämiä. HS kokeili liiton verkkosivujen palvelua, jossa tuttavilleen voi pyytää lähetettäväksi liiton palvelusta kertovan tekstiviestin. Saapunut viesti kuuluu: ”Ärsyttävätkö puhelinmyyjät? Ystäväsi suosittelee sinulle puhelinmyyntikieltoa. STML ry hoitaa kiellon puolestasi puhelinmyyntiyrityksiin. Estä nyt puhelinmyynti vastaamalla sanalla ’ESTO’ tähän viestiin. STML ry. Rek.nro 201.160 Jäsenhinta vain 6 € vuosi.” Viestipalvelun takana on päätoimittajan mukaan siis nimenomaisesti STML ja viestien sisältönä liiton estopalvelun markkinointi. Nämä viestit ovat suututtaneet kuluttajia. Tämän lisäksi jutun otsikko perustuu kaikkiin suoramarkkinoinnin estopalveluihin liittyviin kuluttajavalituksiin, jotka koskevat estopalveluiden sisältöä, maksullisuutta ja toimivuutta. Otsikolle löytyy jutusta kate.
Ratkaisu
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Tätä päätösvaltaa ei saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille (JO 2). Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (8). Otsikoille, ingresseille, kansi- ja kuvateksteille, myyntijulisteille ja muille esittelyille on löydyttävä sisällöstä kate (15). Olennainen virhe on viipymättä korjattava (JO 20). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).
Juttu ”Puhelinmyyntikieltojen markkinointi närkästyttää kuluttajia” kertoi muun muassa Suomen Telemarkkinointiliiton toiminnasta ja sen käyttämästä markkinointikeinosta – liiton nettisivujen kautta lähetettävästä tekstiviestistä. Kantelijan edustajaa ei saatu puhelimitse kiinni ennen jutun julkaisua, vaikka toimittaja yritti. Lehti korjasi jutussa olleen olennaisen virheen, joka koski liiton jäsenmaksua. Kantelija ei ole yrittänyt saada omia näkemyksiään julki jälkeenpäin.
Julkisen sanan neuvoston mielestä juttu käsitteli kuluttajan kannalta merkittävää aihetta. Kantelijan kuuleminen samassa yhteydessä kuitenkin epäonnistui. Toimittaja ei tavoittanut puhelimitse Telemarkkinointiliiton edustajia, koska liiton nettisivuilla ei ollut numeroita eikä niitä löytynyt numerotiedusteluistakaan. Sähköpostitse lähetettyyn soittopyyntöön ei myöskään saatu vastausta ennen julkaisupäätöstä. Lehti kertoi yhteydenoton epäonnistumisesta asianmukaisesti jutussaan.
Puhelinhaastattelu on uutistyössä ensisijainen ja monesti ainoa mahdollisuus saada tietoa. Neuvosto korostaa vielä, että tiedonhankintatavoista päättäminen kuuluu toimitusten journalistiseen päätäntävaltaan.
Lehti korjasi juttuun jääneen olennaisen virheen liiton jäsenmaksun suuruudesta. Muut kantelijan mainitsemat virheet olivat näkemyseroja, joita kantelija olisi voinut pyrkiä selvittämään omassa kannanotossaan. Lehti tarjosi tähän mahdollisuuden, mutta kantelija ei sitä halunnut käyttää. Otsikko vastaa juttua, ja lehdellä oli riittävät perusteet pitää liiton nettisivujen kautta ja sen nimissä lähetettyjä tekstiviestejä liiton markkinointina.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Ratkaisun teki:
Puheenjohtaja Risto Uimonen