Kantelu 26.2.2009
Kantelijan mukaan hänen kieltäytyessään haastattelusta toimittaja nauhoitti puhelun ilmoittamatta siitä hänelle. Toimittaja ei myöskään ilmoittanut käyttävänsä äänimateriaalia julkisuudessa. Tästä salaa ja luvatta nauhoitetusta puhelusta irrotettiin lauseita alkuperäisestä asiayhteydestä, ja ne liitettiin kuvamateriaalin päälle, joka ei liittynyt kyseiseen ohjelmaan lainkaan.
Kantelijan mukaan hänelle ei puhelun aikana kerrottu, että puhelinkeskustelun äänimateriaali ja siitä tuotettu kirjallinen materiaali julkaistaan. Tämän vuoksi kantelijalle ei myöskään tarjoutunut mahdollisuutta vaatia Journalistin ohjeiden mukaista lausuman tarkastamista. Lisäksi Yle julkaisi kantelijan nimen haastateltujen luettelossa, vaikka hän ei Ylelle haastattelua antanutkaan.
Yleisradion vastaus 23.3.2009
Ajankohtaisjournalismin osaamiskeskuksen päällikkö Jyrki Richt vastaa, että ohjelma käsitteli valtion työvoimapoliittisen palkkatukijärjestelmän ongelmia muutaman esimerkkitapauksen kautta. Kantelijan johtama yksityinen löytötavaratoimisto on ns. sosiaalinen yritys, joka on sitoutunut valtion tuella palkkaamaan vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä.
Toimittaja oli Richtin mukaan sopinut haastattelusta, mutta kantelija soitti muutama päivä ennen haastattelua ja perui haastattelun. Toimittaja nauhoitti puhelun tavanomaiseen tapaan. Puhelusta käytettiin kaksi otetta. Toisessa kantelija kieltäytyy haastattelusta. Ote puhelusta sisältää sovitusta haastattelusta kieltäytymisen ja sen perustelut, mikä on katsojan kannalta olennaista tietoa.
Saman puhelinkeskustelun aikana toimittaja kysyy Richtin vastauksen mukaan, että ”Voiks tehdä sitten niin, että kun multa jäi joitain asioita kysymättä edellisessä puhelinkeskustelussa, niin mä kysyn niitä sitten jotenkin erikseen. Kantelija suostui ehdotukseen, ”koska ei me haluta olla ikäviä”. Keskustelusta käy Richtin mukaan selkeästi ilmi, että toimittaja on tekemässä haastattelua, jonka sisältämiä tietoja on tarkoitus käyttää ohjelmassa. Puhelun nauhoittaminen ei ole kiellettyä. Sen aikana kantelijan kanssa sovittiin, että toimittaja tekee haastattelua, jonka sisältämiä tietoja on tarkoitus käyttää ohjelmassa.
Puheluotteet esitettiin Richtin mukaan ohjelmassa lähes sellaisenaan, ja ne liittyivät tiiviisti käsiteltyyn asiaan. Puhelujen yhteydessä näytettiin arkistokuvaa kantelijasta ja hänen yrityksestään, mikä liittyi mitä suorimmin ohjelman sisältöön.
Ratkaisu
Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti (JO 11). Haastateltavalla on oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään. Hänelle on myös kerrottava, jos haastattelua voidaan käyttää useammissa välineissä. Haastateltavan tulee aina saada tietää, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi (JO 16).
Ohjelmassa käytettiin puhelimessa tehtyä äänitystä, jossa kantelija kieltäytyi aiemmin sovitusta tv-haastattelusta. Saman puhelun aikana hän vastasi toimittajan esittämiin kysymyksiin, joiden vastaukset esitettiin samassa ohjelmassa.
Julkisen sanan neuvoston mielestä yhteisten verovarojen käyttö yrityksen työntekijöiden palkkatukeen on yhteiskunnallisesti merkittävä aihe. Sen vuoksi Yleisradiolla oli oikeus ja jopa velvollisuus kertoa yrityksen toimitusjohtajan kieltäytyminen haastattelusta ja sen perustelut nauhoitetun keskustelun avulla. Toimittaja voi käyttää nauhuria ilmoittamatta siitä haastateltavalle. Jos nauhoitusta käytetään ohjelmassa, pitää tämä yleensä avoimesti kertoa. Tässä tapauksessa toimittaja nimenomaan lupasi, että haastateltavan vastauksista käytetään ainoastaan tietoja, mutta ohjelmassa oli kuitenkin äänilainauksia keskustelusta. Tämä ei neuvoston mielestä ole hyvän journalistisen tavan mukaista. Arkistokuvituksen käyttö puhelinhaastattelun yhteydessä ei ollut neuvoston mielestä harhaanjohtavaa.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradion TV1 on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa kanavalle huomautuksen.
Jussi Erosen, Markku Mantilan ja Titta Sinisalon eriävä mielipide:
Toimittajan olisi tullut kantelijan puhelinhaastattelua tehdessään yksiselitteisemmin ilmoittaa, oliko kyse haastattelusta vai taustakeskustelusta. Ilmaisu haastateltavan lausuntojen käyttämisestä ”tietoina” oli liian tulkinnanvarainen. Ohjelman journalistisen lopputuloksen kannalta tietojen esittämistapa ei kuitenkaan ollut merkittävä. Virhe oli ohjelman yhteiskunnallisen merkityksen rinnalla niin vähäinen, ettei se yksin oikeuta antamaan langettavaa päätöstä.