Kantelu 21.10.2008
Kantelun mukaan jutun sävy on kritiikittömän hyväksy ja suorastaan mainosmainen. Jutussa haastateltu diplomieläinhomeopaatti sai kuvailla toimintaansa ja vieläpä yhteystiedotkin mainittiin ilman, että homeopatiaa vastaan esitettyjä vastaväitteitä mitenkään olisi esitelty. Homeopatia kuuluu uskomushoitoihin kuten esimerkiksi kristalli- ja kiviterapia eli niiden tehosta ei ole todisteita. Tätä ei mitenkään mainittu. Vastuullinen toimintatapa edellyttäisi tosiasioiden selvittämistä ja niiden esittämistä kuluttajalle edes puolueettomassa sävyssä.
Pirkan vastaus 12.12.2008
Päätoimittaja Minna Järvenpää vastaa, että jutun tarkoitus on kertoa, mitä eläinhomeopatia on ja mitä eläinhomeopaatti tekee. Juttu on kertomus yhdestä henkilöstä, hänen taustastaan, kokemuksistaan ja tehtävistään. Homeopatian kiistanalaisuuteen viitataan toiseksi viimeisessä kappaleessa: ”Suomalaisten suhtautuminen homeopatiaan on kahtalaista: jotkut ovat myötämielisiä, toiset taas skeptisiä.” Haastateltava itse sanoo jutun päätteeksi: ”Homeopatia ei kisaa perinteisen lääketieteen kanssa vaan tukee sitä. Minä ohjaan tarvittaessa asiakkaitani eläinlääkärin luo, jotkut eläinlääkärit puolestaan kehottavat potilaitaan minun luokseni.”
Rajallisessa tilassa ei ole tarkoituskaan kertoa tyhjentävästi aiheesta ja ottaa kaikkia mahdollisia näkökulmia huomioon. Eri näkökulmien huomioon ottaminen käy ilmi, kun tarkastelee palstan aihevalintoja vuoden sisällä. Esimerkiksi edellisessä Pirkan numerossa aiheena oli Vuoden eläinlääkärin haastattelu. Niin ikään tämä juttu kertoi yhden henkilön taustasta, kokemuksista ja tehtävistä.
Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava (JO 19).
Kaupallinen aineisto on vuosi vuodelta lisääntynyt jutuissa ja ohjelmissa. Julkaisujen määrä ja volyymi ovat myös kasvaneet. Esimerkiksi nettijulkaisu on aivan uusi alue, jossa vasta haetaan toiminnan rajoja. Elokuvien, äänitteiden, viihde-elektroniikan ja suurten yleisötapahtumien markkinointi perustuu usein tuottajien ja valmistajien toimittamaan ilmaiseen materiaaliin, jota media hyödyntää journalismissaan. Voi jopa sanoa, että piilomainonta integroidaan osaksi markkinointia. Joskus tiedotusvälineille ja toimittajille tarjotaan merkittäviä etuja juttujen, kuvien ja ohjelmien julkaisemisesta, mitä ei luonnollisestikaan voi hyväksyä.
Viihteen lisäksi journalismissa on kokonaisia aihealueita, joiden kuluista usein vastaavat valmistajat ja myyjät. Näitä voivat olla esimerkiksi matkailu-, auto-, muoti- ja kosmetiikkajutut. Julkisen sanan neuvoston mielestä mainospuffit on yhä nykyäänkin syytä pitää erillään journalismista. Kaupalliseen aineistoon on suhtauduttava aina kriittisesti. Tämän vuoksi yleisölle on kerrottava avoimesti jutun tekemisen taustoista. Läpinäkyvyys on yleisön kunnioittamista – samoin se, ettei yksittäisen valmistajan tuotteita suosita kritiikittömästi.
JSN ymmärtää, että kaupallinen aineisto on integroitunut osaksi länsimaista journalismia. Yleisö pitää sitä usein itselleen tärkeänä ja kiinnostavana tietona, jonka saamiseen sillä on oikeus. Toisaalta jos markkinoinnin ja journalismin raja hämärtyy, se heikentää koko tiedonvälityksen uskottavuutta. Tämä raja on viestinnän ja yhteiskunnan murrosvaiheissakin pidettävä selkeänä. Yleisöllä on oikeus odottaa, että markkinointi erotetaan selvästi journalistisesta sisällöstä. Medialta tämä edellyttää kriittistä otetta valinnoissa ja aineiston taustoittamisessa.
Pirkan juttu kertoi eläinhomeopatiasta. Esimerkiksi oli nostettu yksi ammatinharjoittaja, jota oli haastateltu hänen henkilöhistoriastaan, toiminnastaan ja koulutuksestaan. Jutussa viitattiin homeopatian asemaan perinteisen lääketieteen rinnalla ja todettiin sen jakavan mielipiteitä. Julkisen sanan neuvoston mielestä jutussa ei sekoitettu markkinointia ja journalismia toisiinsa eikä siinä ollut olennaisia virheitä. Jutun näkökulman valinta ja mahdollisten erilaisten mielipiteiden julkaiseminen kuuluvat journalistisen päätösvallan piiriin. Tässä tapauksessa mielipidekirjoitusta ei ollut edes tarjottu.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Pirkka ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.