Helsingin Sanomat julkaisi 4.3.2007 näyttelijästä tehdyn nekrologin, jossa mainittiin muun muassa hänen kärsimänsä vapausrangaistus.
Kantelu 19.3.2007
Kuolinuutinen on kantelijan mielestä pinnallinen, koska siinä ei muun muassa kerrota opinnoista eikä toiminnasta kahdessa kaupunginteatterissa. Kirjoitus on myös epähienotunteinen: kun sen loppukappaleen tulisi olla yhteenveto elämäntyöstä, sitä palvelemaan pannaan vanha rikosuutinen. Erityisen loukkaavaksi uutisen tekee se, että kuolleen lähiomaisina ovat kuuro äiti ja nuori tytär, jolla on ikäisensä ystäväpiiri.
Helsingin Sanomien vastaus 24.4.2007
Päätoimittaja Janne Virkkunen vastaa, että nekrologin tarkoitus ei ole olla lähtökohtaisesti kunnioittava ele. Nekrologin tarkoitus ei ole kumartaa, vaan kertoa toimituksen valitsemien, kohteeseen liittyvien tosiseikkojen pohjalta ihmisestä. Nekrologin tarkoitus ei ole tehdä pyhimystä, vaan valottaa monipuolisesti ihmisen elämäntyötä.
Päätoimittajan mukaan kirjoituksessa painotettiin suomalaista elokuvaa, joka oli näyttelijän elämäntyön näkyvin osa. Viimeinen kappale kertoo yhden elämäntarinan valitettavasta käännekohdasta. Kun se koskee tunnettuun ihmiseen liittyvää rikosuutista, sekin kuuluu journalismiin.
Ratkaisu
Helsingin Sanomien nekrologissa kerrottiin näyttelijän elämäntyöstä elokuvatuotantoa painottaen. Nekrologin lopussa mainittiin näyttelijän lähes kolmen vuoden vapausrangaistus ja siihen johtaneet rikosnimikkeet.
Tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein. Nekrologiin valittu elokuvallinen näkökulma on toimituksen valinta. Tekstin loppuun liitetty lyhyt maininta rikoksesta ja tuomiosta oli tyyliltään asiallinen. Julkisen sanan neuvoston mielestä varsinkin julkisuuden henkilöiden kuolinuutisissa on voitava kirjoittaa myös negatiivisista asioista, vaikka ne tuovat läheisten mieliin ikäviä muistoja ja saattavat loukata heitä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.