Iltalehti julkaisi 12.1.2007 jutun ”Onko opiskelukaveri Ulvilan murhaaja?”. Juttu kertoi muun muassa poliisin tutkivan ulvilalaisen kehittämispäällikön surmaa ja sitä seuranneena yönä Helsingissä tapahtuneen sosiaalityöntekijän katoamisen mahdollista yhteyttä. Miehet olivat opiskelukavereita.
Kantelu 16.1.2007
Kantelijat ovat kadonneen sosiaalityöntekijän vanhemmat. He kokevat Iltalehden uutiset loukkaavina ja totuudenvastaisina.
Iltalehden vastaus 16.2.2007
Päätoimittaja Kari Kivelä sanoo, että Ulvilan murha 1.12.2006 oli raaka ja poikkeuksellinen. Sosiaalityöntekijän katoaminen aamuyöstä 2.12.2006 oli myös poikkeuksellinen tapahtuma, ja siitä uutisoitiin joulukuussa laajasti. Kummankin tapauksen uutisoinnin yksi tarkoitus oli saada viranomaisille yleisövihjeitä. Ulvilan murhan tutkinnanjohtaja kertoi 11.1.2007 Iltalehdelle, että kadonnut on yksi epäillyistä. Hän perusteli asiaa mm. sillä, että murhattu ja kadonnut olivat opiskelutovereita. Ulvilan murhatutkimuksissa on alusta lähtien pidetty todennäköisenä sitä, että murhaaja ja uhri tunsivat toisensa. Opiskelukaverin katoaminen selittämättömällä tavalla vuorokausi murhan jälkeen oli herättänyt poliisin kiinnostuksen. Iltalehden juttu pitää paikkansa.
Uutisoidessaan murhaepäilystä Iltalehti oli varovainen. Kansiotsikossa, otsikossa ja jutussa korostettiin, että asiaa tutkitaan ja kyse on vasta epäilystä. Jutussa kerrottiin myös, että tutkintalinjoja on useita. Poliisin kommenteille annettiin runsaasti tilaa. On ymmärrettävää, että kantelijat ovat kokeneet surua poikansa katoamisen johdosta ja että heidän poikansa mahdollinen yhteys Lahden murhaan, ja sen uutisointi ovat aiheuttaneet heille mielipahaa.
Valitettavasti asian uutisointi ilman kadonneen henkilöllisyyden paljastamista ei ollut mahdollista. Uutisointi oli silti oikeutettua ja välttämätöntäkin. Yleisöllä on oikeus saada tietää murhatutkimuksen etenemisestä. Rikostutkintaan liittyvä uutisointi usein myös auttaa viranomaisia, koska jokainen uutinen poikii lisää vihjeitä. Iltalehden uutinen palveli tässä suhteessa kahden selvittämättä olleen asian tutkintaa.
Ratkaisu
Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO 28). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO 32).
Iltalehden kansiotsikko on seuraava: ”POLIISI TUTKII” (esirivi) ”Surmasiko OPISKELUKAVERI JOHTAJAN” (pääotsikko). Sisäsivun otsikko kuuluu: ”Onko opiskelukaveri Ulvilan MURHAAJA?” (pääotsikko) NN katosi XX:n surmayön jälkeen (apuotsikko). Molempien miesten kuvia käytetään sekä kannessa että sisäsivuilla. Tietolaatikossa verrataan kadonneen tuntomerkkejä surmaajasta saatuihin tuntomerkkeihin. Kate otsikoille tulee siitä, että poliisin mukaan yksi tutkintalinja muiden joukossa on miesten opiskelukaveruus 1980-luvun lopulta ja tieto siitä, että sosiaalityöntekijä katosi surman jälkeisenä yönä Helsingissä.
Iltalehti sai tiedon surmatun ja kadonneen yhteyden tutkinnasta poliisilta. Tietoa ei ole kiistetty, ja muutkin tiedotusvälineet ovat sen julkaisseet. Julkisen sanan neuvoston mielestä Iltalehden antama kuva henkirikoksen tutkinnasta leimaa liian voimakkaasti henkilön, joka itse tai jonka läheiset eivät millään tavoin voi tätä puolustaa. Lehti ei myöskään ole riittävästi ottanut huomioon sitä lisäkärsimystä, jonka se voi tuottaa kadoksissa olevan omaisille.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.