Vantaan Sanomat julkaisi 29.12.2006 uutisen valituksesta, joka kohdistuu SOK:n pääkonttoria varten laadittavaan asemakaavaan. Uutisessa kerrottiin muun muassa valittajan nimi ja julkaistiin hänen kuvansa.
Kantelu 6.1.2007
Kantelija pyytää neuvostoa selvittämään, antaako lehti ymmärtää, että valituksen tehnyt henkilö on väärinkäytökseen syyllistyvä tapavalittaja? Kantelija kysyy, onko lehden syytä luetella jutussaan valittajan yksityisenä kansalaisena tekemät valitukset ja kantelut ja ylipäätään käyttää jutun yhteydessä termiä ”tapavalittaja”, jonka perusteella voi päätellä, että kantelut ja valitukset on tehty huvikseen? Artikkelissa ei kerrota, että kukaan olisi osoittanut kantelijaa ”tapavalittajaksi”, joten kyse on toimituksen mielipiteestä. Kantelija kysyy, olisiko lukijalle pitänyt mainita asiasta esimerkiksi jutun yhteyteen laadittavan kolumnin muodossa?
Jutun otsikossa esitetään, että valitus voi estää työpaikkojen siirtymisen Vantaalle ja kaataa SOK:n pääkonttorin tulon. Kantelija kysyy, onko näin vahvasti jo otsikkotasolla määritellyssä jutussa enää kysymys riippumattomasta journalismista vai toimituksen kannanotosta SOK:n pääkonttorin Vantaalle siirtymisen puolesta? Olisiko asiasta ollut syytä laatia esimerkiksi lehden kannan asiassa määrittelevä pääkirjoitus?
Vantaan Sanomien vastaus 23.3.2007
Päätoimittaja Eero Lehtinen sanoo, että uutisessa käsitellyn valituksen vaikutukset ovat yhteiskunnallisesti erittäin suuret, koska kyse on muun muassa 1 200 työpaikasta. Lehdistön tehtävä on puuttua epäkohtiin ja paljastaa myös lain sallimat mutta yhteiskunnan kehitystä jarruttavat porsaanreiät. Uutinen on hyvä esimerkki siitä kuinka tarkoitushakuisella valituksella viivytetään yhteiskunnan järkevää kehitystä.
Juttu on päätoimittajan mukaan tehty normaalein journalistisin perustein kaikkia osapuolia kuullen ja kantaa ottamatta. Valituksen tehnyt henkilö ei halunnut antaa lausuntoa lehdelle. Lukija voi itse tehdä johtopäätökset. Valittaja on omalla toiminnallaan asettunut julkisuuden valoon, mutta hän ei kuitenkaan halunnut julkisuudessa kertoa valituksista ja niiden perusteista. Hän ei ole myöskään jättänyt juttuun vastinetta eikä kiistänyt tai osoittanut vääriksi jutussa olleita tietoja. Ilmaisu tapavalittajasta on perusteltu, koska henkilö on tehnyt lukuisia valituksia ja muistutuksia monista kaavoista ja virkamiehistä.
Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti. (JO 11).
Vantaan Sanomien uutinen ”Tapavalittaja” voi estää 1 200 työpaikan siirtymisen Vantaalle kertoo kaavavalituksesta, joka osaltaan ainakin siirsi ja saattaa estää SOK:n pääkonttorin muuton Vantaalle. Uutisessa kerrottiin ainoan valittajan nimi ja julkaistiin hänen valokuvansa. Jutussa kerrottiin myös valituksen perusteista ja siitä, että valittaja ei halua kommentoida asiaa lehdelle.
Noin 1 200 työpaikan yrityksen muutto paikkakunnalle tai sen estyminen ovat merkittäviä kaupungin kehitykseen vaikuttavia seikkoja. Paikallinen tiedotusväline voi – ja sillä on jopa velvollisuus – kertoa yksityiskohtaisesti ja avoimesti asiasta. Julkisen sanan neuvoston mielestä Vantaan Sanomien uutisessa kerrottiin monipuolisesti kaavavalituksesta ja sen mahdollisista vaikutuksista. Lehti antoi myös valittajalle mahdollisuuden kommentoida. Hän ei kuitenkaan katsonut kuulemistaan samanaikaisesti tai jälkeenpäin tarpeelliseksi.
Koska valituksia on useita, neuvoston mielestä lehdellä oli riittävät perusteet otsikolleen ”tapavalittajasta”. Kaavoitus on mitä suurimmassa määrin julkista toimintaa. Jos tämän mittaluokan asemakaava kyseenalaistetaan, on valittajan varauduttava siihen, että hän voi joutua julkisuuteen.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Vantaan Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.