Yleisradion TV1:n ajankohtaisohjelmassa A-piste (30.1.2006) käsiteltiin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen keskusteluja ja yhteydenpitoa vuonna 1986. Ohjelma perustui arkistolähteisiin sekä asiantuntija- ja poliitikkohaastatteluihin.
Kantelu 8.2.2006 ja lisäselvitys 16.3.2006
Kantelijan mukaan ohjelmassa ei suhtauduttu arkistolähteisiin riittävän kriittisesti; ainoana lähteenä käytettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kansainvälisen osaston ensimmäisen varajohtajan Vadim Zagladinin muistiota NKP:n arkistosta, vaikka tietoja olisi ollut eduskunnan ja Sdp:n arkistoissakin. Tämä johti siihen, että kantelijaa kohdeltiin loukkaavasti.
A-piste -ohjelman kokonaisuus antaa katsojalle riidattoman vihjauksen siitä, että Liikasen keskustelut olisivat olleet maanpetoksellista toimintaa. Toimitus lyhensi ohjelmassa luettua Liikasen sähköpostivastausta siten, että siitä jäi pois hänen vastauksensa esitettyihin kysymyksiin. Lisäksi Liikasta ei päästetty kommentoimaan ohjelman väitteitä suoraan lähetykseen, vaikka kyse oli niinkin raskaasta väitteestä kuin maanpetoksellisesta toiminnasta.
Journalistin ohjeiden rikkomisen lisäksi Liikanen useassa kohdin toteaa, että ohjelma rikkoo Yleisradion ohjelmatoiminnan säännöstöä.
TV1:n vastaukset 2.3. ja 23.3.2006
Ohjelmajohtaja Riitta Pihlajamäki sanoo, että A-pisteen ohjelma toi esille uutta, yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteista ja poliittisesta lähihistoriasta. Kyse oli tavanomaisesta journalistisesta raportoinnista – ei lopullisesta historiankirjoituksesta. Tiedot käsiteltiin poikkeuksellisen tiukalla lähdekritiikillä ja tarkistettiin erityisen hyvin. Kukaan ei ole kiistänyt asiakirjan aitoutta.
A-pisteeseen Liikaselta ei pyydetty haastattelua, vaan hänelle lähetettiin sähköpostitse kaksi kysymystä. Hän vastasi ohjelman otsikkoon, mutta ei kumpaankaan kysymykseen. Vastaustekstiä referoitiin ohjelmassa riittävässä ja olennaisessa laajuudessa.
Ratkaisu
Journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO 8). Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21).
Julkisen sanan neuvosto tulkitsee Journalistin ohjeita, jotka koskevat koko alaa ja kaikkien tiedotusvälineiden toimintaa. Yleisradion Ohjelmatoiminnan säännöstön tulkinta ei kuulu neuvoston toimivaltaan.
Yleisradion A-pisteessä esitettiin tietoja niin sanotusta Zagladinin muistiosta, jonka venäläinen Vladimir Bukovski oli salaa kopioinut NKP:n arkistossa. Ohjelma keskittyi muistion perusteella Erkki Liikasen vierailuun Moskovassa 1986. Ohjelmassa haastateltiin suomalaisia historiantutkijoita ja yhtä kansanedustajaa, joka laajensi aiheen maanpetoksellista toimintaa pohtivaan suuntaan.
A-pisteessä käsiteltiin samaa muistiota kuin A-studiossakin, josta Julkisen sanan neuvosto antoi vapauttavan päätöksen (3599/Yle/06). A-piste kuitenkin laajensi muistion käsittelyä erään kansanedustajan haastattelun kautta maanpetokselliseen suuntaan, jota mielikuvaa toimittajan kommentti vielä vahvisti. Julkisen sanan neuvoston mielestä Liikanen joutui tässä yhteydessä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Tämä olisi edellyttänyt sähköpostilla lähetettyjä kysymyksiä perusteellisempaa samanaikaista kuulemista ohjelmassa, vaikka Liikasen korkean tason päättäjänä ja kokeneena poliitikkona tuleekin kestää poikkeuksellisen paljon henkilöönsä kohdistuvaa arviointia.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että TV1 on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.
Riikka Lehtovaaran ja Jari Lindholmin eriävä mielipide:
Liikaselle annettiin tilaisuus samanaikaiseen kuulemiseen. Hänelle esitettiin sähköpostitse kaksi täsmällistä kysymystä, joihin hän ei kuitenkaan vastannut täsmällisesti. Hän olisi itse halunnut päästä ohjelmaan, mutta ohjelmien sisällöstä päättää tiedotusväline eikä haastateltava. Tätä päätösvaltaa on kunnioitettava. Sähköposti oli tässä tapauksessa haastatteluvälineenä riittävä. Liikasta oli yritetty haastatella myös aiemmin samasta aiheesta tehtyyn A-studion ohjelmaan, mutta hän oli kieltäytynyt. Koska A-piste tehtiin samassa toimituksessa samasta materiaalista, vaikutti Liikasen ensimmäinen kieltäytyminen epäilemättä toimituksen ratkaisuun.