3564/SL/05

Langettava

Sanomalehti julkaisi kuvallisen jutun italialaisista polttomaalatuista avaimista. Neuvoston mielestä juttu oli tekstimainontaa, koska avaimia esiteltiin mainosmaisesti ja kritiikittömästi. Lisäksi jutussa mainittiin yhteystietoineen vain yksi ostopaikka ja normaalihinta sekä erikoistarjoushinta joulun alla. Langettava äänin 8-1.

Helsingin Sanomat julkaisi Koti & Tyyli -teemasivuillaan Viikon löytö -palstalla jutun polttomaalatuista avaimista, jotka näyttävät Abloyn tekemiltä. Jutussa kerrottiin yksityiskohtaisesti tuotteen ominaisuudet, ostopaikka, yhteystiedot, hinta ja vielä tarjoushinta.

Kantelu 8.12.2005

Kantelijan mukaan artikkelista voi saada sen käsityksen, että avainsuutarit ovat ainoa taho, mistä näitä avaimia saa. Artikkelin viimeinen kappale kuuluu seuraavasti ”Kluuvin Suutari Helsingissä myy avaimia nyt joulun alla tarjoushintaan (7,50 e/kpl). Tiedustelut p. (09) 665 095”. Kantelija haluaisi neuvoston kannanoton kaupallista mainostekstiä hyvin läheisesti muistuttavan toimituksellisen sisällön suhteesta hyvään journalistiseen tapaan. Hän viittaa Journalistin ohjeiden piilomainontakohtaan ja piilomainontalausumaan. Kantelija ymmärtää, että uusien tiedotusvälineiden lisäksi myös perinteisten suhde yritysmaailmaan ja markkinointiin on muuttunut. Mahdollisilta ylilyönneiltä ei saa ummistaa silmiään myöskään maamme johtavien tiedotusvälineiden osalta.

Helsingin Sanomien vastaus 21.2.2006

Päätoimittaja Janne Virkkusen mukaan Viikon löytö on ilmestynyt lehden Koti & tyyli -sivustolla sen perustamisesta asti syksystä 2003. Sivuston tarkoitus on kertoa lukijoille mm. kodin, asumisen ja

puutarhan hoidon alueilla olevista uutisista ja suuntauksista – siis myös kiinnostavista keksinnöistä, esineistä ja tavaroista. Esineet ovat olleet toimituksen valitsemia ja löytämiä, ja niiden valinnassa noudatetaan samoja journalistisesti kestäviä periaatteita kuin muuallakin lehdessä. Suosittelevathan lehdet lukijoilleen muitakin kaupallisen maailman tuotteita, esimerkiksi kirjoja, äänilevyjä, elokuvia ja ravintoloita.

Kantelussa mainitussa tapauksessa toimittaja löysi erikoiset avaimet suutariliikkeestä, jossa ei kuitenkaan pystytty kertomaan niiden valmistajaa ”italialaista” tarkemmin. Toimitus ei pystynyt tavanomaiseen tapaansa esimerkiksi maahantuojan avulla selvittämään, missä muualla ko. tavaroita on myynnissä. Tänäkään päivänä toimitus ei tiedä, missä muualla avaimia on kaupan. On lukijan palvelua kertoa, mistä kirjoituksessa esiteltyjä avaimia on saatavissa. Virkkunen pitää toimituksen velvollisuutena aivan tavallisen palvelujournalismin kriteerein opastaa lukijaa myös siinä, mistä esiteltävää tavaraa on saatavissa.

Ratkaisu

Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava.
(JO 19).

Helsingin Sanomissa kerrottiin kuvin ja sanoin italialaisvalmisteisista avaimista, jotka voi erottaa toisistaan niiden erilaisten kuviointien avulla. Se toisi jutun mukaan pientä helpotusta avainten tunnistusongelmaan. Teksti kertoi erilaisista kuviomalleista, avaimen muista ominaisuuksista, yhden ostopaikan nimen ja sen puhelinnumeron, normaalihinnan (n. 9 e) ja joulun alla sovellettavan tarjoushinnan (7,50 e/kpl).

Julkisen sanan neuvosto ymmärtää, että journalismiin on tullut piirteitä, joiden vuoksi toimituksellinen aineisto saattaa lähestyä kaupallista aineistoa. Alan yhteisesti hyväksytyissä pelisäännöissä kuitenkin yhä sanotaan, että raja on pidettävä selvänä. Lausumassaan (3484/L/05) neuvosto korostaa periaatetta, jonka mukaan rajan on näytettävä myös ulospäin selkeältä – ei riitä, että sen sanotaan olevan selkeä.

Neuvoston mielestä Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan esiteltävästä tuotteesta mainosmaisesti ja kritiikittömästi. Tämä korostuu erityisesti yksityiskohdissa, missä mainitaan vain yksi ostopaikka ja tuotteen tarjoushinta tiettynä ajanjaksona. Avaimet ovat olleet markkinoilla jo vuosikausia, joten uutuustuotteestakaan ei voi olla kyse.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

Jari Lindholmin perustelut omalle kannalleen:

On totuudenmukaisen tiedonvälityksen (JO8) kannalta ongelmallista, jos lehti saa julkaista jostakin tuotteesta kertoessaan kaiken muun tiedon, paitsi sen, joka on lukijan kannalta olennaisin: mistä sitä saa ja paljonko se maksaa. Tässä tapauksessa lehdellä on ollut selkeä journalistinen peruste (tuotteen käyttökelpoisuus) valita jutun aiheeksi juuri italialaisvalmisteiset avaimet, joskin ilmeisen vähällä vaivalla olisi saanut selville myös muita avaimia myyviä suutareita. Laiska lehtimiestyö ei kuitenkaan riitä perusteluksi langettavaan päätökseen.