Iltalehti ja sen verkkolehti julkaisivat 18.-25.5.2005 juttuja ja kuvia Espoossa tapahtuneesta äidin ja kahden lapsen surmasta, joista epäiltynä perheen isä pidätettiin. Jutuissa oli joitakin epätäsmällisyyksiä. Perheen tytön harvinainen etunimi oli mainittu jutussa ja otsikossa. Kuvat oli otettu talosta, pihalta ja asunnon ovikoristeesta. Toimittaja yritti tuoreeltaan puhelimitse haastatella lähiomaisia.Kantelu 17.8.2005Kantelijan mukaan uutiset perustuvat tarkistamattomiin kuulopuheisiin ja niistä tehtyihin oletuksiin. Perheen entinen asuinpaikka on mainittu virheellisesti, eikä maininta veriteoista surmatapana pidä paikkaansa. Toimittaja soitti heti surmien paljastumisen jälkeen ensin yhdelle omaiselle, sitten toiselle, mikä on surevien häirintää. Puheluiden jälkeen tuli vielä tekstiviestitarjous sopivampana ajankohtana tehtävästä jutusta.Tiedot perheen riitelystä ja tappeluista ovat omaisille haitallisia perättöminäkin. Vainajan harvinaisen etunimen julkaiseminen oli julkeaa ja esti omaisia tiedottamasta läheisille haluamallaan tavalla ja ajoituksella. Asuintalon ja yksilöllisen ovikoristeen kuvat toimivat nimen sijasta perheen tunnistetietoina. Perheen isän sairaalahoidosta, sakkotuomiosta ja verotettavasta vuosiansiosta sekä ulosottorekisteristä julkaistut tiedot eivät ole perusteltuja. Iltalehden vastaus 22.9.2005Päätoimittaja Kari Kivelän mukaan Espoon perhesurma on poikkeuksellinen rikos, jonka kaikista vaiheista yleisöllä on oikeus saada tietoja. Jotta jotakin jätetään kertomatta, siihen täytyy olla painava syy. Iltalehti korjaa virheensä viipymättä, mutta lehteen ei ole tullut viestiä siitä, että tiedot olisivat olleet virheellisiä. On tavallista, että onnettomuuksien ja rikosten uhrien omaisia lähestytään ja heille tarjotaan mahdollisuutta kertoa näkemyksensä asiasta. Puhelinsoiton jälkeistä tekstiviestiäkään ei voi pitää häirintänä.Perhesurmasta kerrottaessa naapuriin saakka kuuluvat riidat eivät ole erityisen arkaluonteisia seikkoja, vaan niillä on suuri merkitys. Iltalehti ei kertonut surmattujen tai surmaajan nimeä eikä talon tarkkaa osoitetta. Julkaistuista kuvista ei käynyt ilmi perheen nimi tai surmattujen henkilöllisyys.Surmat tulivat ilmi maanantaina. Surmatun tytön koulussa järjestettiin keskiviikkona tilaisuus, jossa surmista kerrottiin oppilaille. Surmattujen henkilöllisyys oli siinä vaiheessa jo yleisesti tiedossa. Iltalehti kertoi torstaina julkaistussa jutussa tytön etunimen. Perheen isän taustatiedoilla voi olla vaikutusta itse rikokseen, ja myöhemmin onkin käynyt ilmi, että surmat olivat seurausta perheen isän peliveloista. RatkaisuJournalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen (JO8). Yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluontoisia seikkoja voi julkaista vain asianosaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä. Yksityiselämän suoja on otettava huomioon myös kuvia käytettäessä (JO27). Sairaus- ja kuolemantapauksista sekä onnettomuuden ja rikosten uhreista uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta (JO28). Tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä on syytä olla varovainen, kun kyse on vasta rikosepäilystä tai syytteestä (JO32). Äidin ja kahden pienen lapsen surmaaminen on hyvin harvinainen ja julma teko. Perheen isän löytyminen rikospaikalta ja hänen paljastumisensa epäillyksi korostavat rikoksen poikkeuksellisuutta ja tekevät ymmärrettäväksi sen saaman suuren huomion. Väkivaltaiset rikokset järkyttävät aina uhrin omaisia ja muuta lähipiiriä. Asian käsittely tiedotusvälineissä tuntuu pahalta. Tiedotusvälineiden tehtävä on kuitenkin kertoa, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tietoa tarvitsevat niin kansalaiset kuin heidän valitsemansa päättäjät. Tieto on omiaan ehkäisemään myös huhuja.Iltalehden jutuissa ei ollut olennaisia virheitä, jotka olisivat vaatineet korjaamista. Lehti ei myöskään saanut tietoa mahdollisista virheistään. Hankkiessaan tietoa tämän tapauksen kaltaisesta perhetragediasta toimittajan on hyvän journalistisen tavan mukaan meneteltävä omaisia kohtaan avoimesti ja hienotunteisesti. Neuvoston käytössä olevien tietojen mukaan Iltalehti ei rikkonut tätä rajaa.Julkisen sanan neuvosto katsoo, että jutut ja valokuvat eivät paljastaneet surmattujen ja rikoksista epäillyn henkilöllisyyttä muille kuin niille, jotka sen naapureina, koululaisina, työtovereina tai muuten lähipiiriin kuuluvina jo tiesivät.Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu