Helsingin Sanomat julkaisi 21.1.2005 kriittisen juttukokonaisuuden kirjasta ”Tak ili kak? – venäläistä tapakulttuuria suomalaisille”. Lahjontaoppaaksi nimetyn kirjan kirjoittajat lähettivät oman kannanottonsa lehden sähköpostiin heti seuraavana päivänä. Lehti otti kirjoittajiin yhteyttä 25.1.2005. Silloin kannanotto ei ollut enää ajankohtainen, koska kirja oli päätetty vetää markkinoilta valtakunnansyyttäjän otettua asian käsittelyyn. Kun syyttäjän ratkaisu tuli, lehti uutisoi sen ja julkaisi kirjoittajien oman kannanoton.KanteluKantelijoina ovat kirjan kirjoittajat. Heidän mielestään Helsingin Sanomat viivytteli vastineen (kannanoton) julkaisemisessa ja syyllistyi asiattomuuksiin nimittelemällä kirjaa lahjontaoppaaksi ja kirjoittamalla siitä seuraavasti: ”Kirjan vetäminen pois markkinoilta ei muuta tilannetta, koska mahdollinen julkinen kehottaminen rikokseen on jo tapahtunut”.Helsingin Sanomien vastausPäätoimittaja Janne Virkkusen mukaan lehdelle tullut, Maisa Moijasen kirjoittama vastine oli osoitettu taloustoimituksen yleiseen sähköpostiin, mistä se siirrettiin mielipidetoimitukseen. Kirjoittajaa pyydettiin sähköpostitse lyhentämään kirjoitustaan. Moijanen vastasi samana päivänä muun muassa toteamalla, että kirja oli kauppakamarin päätöksellä vedetty pois myynnistä.Asia ymmärrettiin toimituksessa niin, että Moijanen ei halunnut lyhentää alkuperäistä vastinettaan eikä halunnut sitä enää julkaistavaksi kauppakamarin päätöksen jälkeen. Toimitus ehdotti Moiijaselle, että hänen uutta kirjoitustaan ei julkaistaisi, vaan sen keskeisestä sisällöstä tehtäisiin uutinen. Menettely sopi Moijaselle. Taloustoimitus teki uutisen 27.1.2005 lehteen. Lehti ei kieltäytynyt julkaisemasta ensimmäistä vastinetta, vaan pyysi sen lyhentämistä. Sitä ei tapahtunut, ja asian selostaminen jatkui taloussivuilla. Syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen tulleen kirjoittajien vastineen lehti julkaisi viivytyksettä. Kirjan käsittelyä Helsingin Sanomien palstoilla Virkkunen pitää asiallisena. Jos kirjoittaa lahjonnasta, pitää osata valmistautua siihen, että asiaan kohdistuu julkinen mielenkiinto.RATKAISUJos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä (JO 21). Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeenpäin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottoonsa (JO22).Julkisen sanan neuvoston käsityksen mukaan kantelijoille syntyi oikeus saada lehteen oma kannanottonsa, koska Helsingin Sanomissa oli arvosteltu kirjaa erittäin voimakkaasti. Lehdelle lähetetyn kannanoton julkaiseminen kuitenkin viivästyi niin paljon, että se menetti ajankohtaisuutensa. Tämän jälkeen kirjoittajat hyväksyivät kannanoton korvaamisen uutisella.Lopuksi lehti julkaisi uutisen valtakunnansyyttäjän päätöksestä olla nostamatta syytettä kirjasta. Lehti julkaisi myös kirjoittajien oman kannanoton, jossa he selvittivät näkemyksensä kirjan sisällöstä ja Helsingin Sanomien menettelystä.Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu