3372/PL/04

Langettava

Viikko-Häme julkaisi uutisen kantelijoiden tontista ja vaatimuksista sen siistimiseksi. Kirjoituksessa haastateltiin toisen kantelijan veljeä, jonka kertomukseen sisältyi sellaisia kantelijoiden yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia väitteitä, että lehden olisi pitänyt kuulla myös kantelijoita. Kuuleminen olisi ollut tarpeen myös asiatietojen varmistamiseksi. Nyt kirjoitukseen sisältyi virhe, jota lehti ei oikaissut. Langettava.

Viikko-Häme julkaisi 22.4.2004 kirjoituksen kantelijoiden tontista ja vaatimuksista sen siistimiseksi. Jutun otsikkona oli ”Naapurin romutontin tyhjennys voi kestää”.Kirjoituksen mukaan ”romupihaongelman taustalla on perintöriita”. Jutussa haastateltiin toisen kantelijan veljeä, jonka mukaan kyse on historian riitaisimmasta pesästä. Hän totesi muun muassa menneensä veljensä vastustuksesta huolimatta lukittuun venevajaan, ”josta löytyi kaikenlaista huolettomasti varastoitua: asetyleeniä, jäteöljyä, maaleja. Poliisi kutsuttiin paikalle todistajaksi”. Kirjoituksesta ilmeni, että veli on tehnyt alueen siistimisestä kirjelmän rakennusvalvonnalle. Haastatellun ympäristösihteerin mukaan kantelijoita on pyydetty tuloksetta useaan otteeseen siistimään tontti. Ympäristösihteeri kertoi, että kantelijoille on lähetetty kuulemispyyntö, ”johon piti vastata 19.4. mennessä, mutta mitään ei kuulunut”. KANTELUKantelussa kiinnitetään erityistä huomiota kohtaan, jossa haastatellaan toisen kantelijan veljeä. Tämä toi perintöriidasta johtuen julki vain omia mielipiteitään veljeään, siis toista kantelijaa vahingoittaakseen. Kantelun mukaan toimittaja oli unohtunut lähdekritiikin kokonaan.Juttu oli kantelun mukaan myös virheellinen. Toisin kuin kirjoituksessa todetaan, ympäristösihteeri oli saanut vastineen kuulemispyyntöönsä ajallaan. Ympäristösihteeri oli kertonut siitä toimittajalle ennen artikkelin julkaisemista.Kantelussa todetaan, että toimittaja ei ollut ottanut minkäänlaista yhteyttä kirjoituksessa nimeltä mainittuun kantelijaan. Näin artikkelista muodostui yksipuolinen ja loukkaava. LEHDEN VASTAUSViikko-Hämeen päätoimittajan Ville-Veikko Valjuksen mukaan kirjoituksessa ei ole otettu kantaa kenenkään puolesta eikä siinä ole loukattu ketään. Esille tuodut tosiasiat olivat jutun kokonaisuuden kannalta oleellisia. Päätoimittajan mukaan kirjoituksen kuvat oli otettu tontilta päivää ennen uutisen julkaisemista. Ne osoittavat, että pääosa romusta oli tuolloin edelleen siinä, missä romua oli ollut jo pidemmän aikaa. Ympäristösihteeri oli kertonut haastattelutilanteessa, että kantelijoilta ei ollut tullut kuulemispyyntöön vastinetta määräaikaan mennessä. Myöhemmin kyseinen vastine löytyi. Ympäristösihteeri ilmoitti siitä toimittajalle, mutta sen jälkeen, kun lehti oli jo painossa. Tämä kerrottiin kantelijalle, joka lähestyi toimittajaa jutun ilmestyminen jälkeen.Kirjoituksessa mainittua kantelijaa ei kuultu, koska artikkelin tarkoituksena ei ollut sukuriitojen tai muiden asiaan kuulumattomien seikkojen selvittely ja puiminen. Hänen veljeään haastateltiin, koska tämä oli tehnyt aloitteen alueen siistimiseksi. Hänen lausuntonsa olivat linjassa muiden haastateltujen eli rakennuslakimiehen ja ympäristösihteerin lausuntojen kanssa.RATKAISUJournalistin ohjeiden 9. kohdan mukaan tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Ohjeiden 18. kohdan mukaan virheellinen tieto on viipymättä oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa. Jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä (JO 22). Neuvosto toteaa, että osa jutusta keskittyi sukuriidan selvittelyyn. Asiasta kertomiselle oli vain jutussa haastatellun veljen suostumus. Kantelijat eivät olleet halunneet asialle julkisuutta. Neuvoston mielestä veljen kertomukseen sisältyi sellaisia kantelijoiden yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia väitteitä, että lehden olisi pitänyt kuulla myös kantelijoita. Neuvosto toteaa, että kiistanalaisissa asioissa tulisi hankkia tietoa eri osapuolten näkemyksistä ja välttää johtopäätösten tekoa yksipuolisen aineiston perusteella. Tässä tapauksessa kuuleminen olisi ollut tarpeen myös asiatietojen varmistamiseksi.Kirjoitukseen oli jäänyt virhe kohtaan, jossa kerrottiin kuulemispyynnöstä. Tosiasiassa kantelijat olivat vastanneet siihen määräajassa. Haastattelutilanteessa ympäristösihteeri oli kuitenkin kertonut toisin. Lehti sai virheestä tiedon vasta silloin, kun lehti oli jo painossa. Neuvosto toteaa, että tiedotusväline kantaa vastuun uutisoinnista silloinkin, kun tietolähteenä on ollut viranomainen. Tässä tapauksessa lehdellä ei ollut mitään syytä epäillä ympäristösihteerin lausunnon totuudenmukaisuutta. Lehden olisi kuitenkin pitänyt oikaista lausuntoon sisältynyt virhe heti sen jälkeen, kun se oli saanut siitä tiedon. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Viikko-Hämeen rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.