3348/AL/04

Langettava

Seura kertoi artikkelissaan Konginkankaan liikenneonnettomuudesta. Kannessa oli valokuva kolmesta nuoresta, heidän nimensä ja teksti ”Ystävysten viimeinen matka”. Yksi kuvan nuorista, kantelijoiden lapsi, loukkaantui onnettomuudessa. Kuva oli koulun vanhojen tansseista, ja se oli alun perin kantelijoiden ottama. He olivat vieneet sen onnettomuuden jälkeen kaupungille muistotauluun. Lehti kuvasi siitä vain kantelijoiden ottaman valokuvan ja julkaisi sen kannessaan yhteydestään irrotettuna. Lehden tiedossa oli, että kantelijat eivät halunneet julkisuutta. Langettava.

Seura julkaisi 26.3.2004 artikkelin Konginkankaan liikenneonnettomuudesta. Kannen otsikkona oli ”Ystävysten viimeinen matka”. Heistä kaksi menehtyi ja yksi loukkaantui onnettomuudessa. Kannessa julkaistiin heidän nimensä ja heistä koulun vanhojen tanssien yhteydessä otettu valokuva.Onnettomuudessa loukkaantuneen valokuva julkaistiin myös sisäsivuilla. Tämäkin kuva oli vanhojen tansseista. Jutussa kerrottiin, että ”matkaan lähteneestä kolmikosta vain N.N. selviytyi hengissä, mutta hän sai vaikeita vammoja”. Loukkaantuneen nimi mainittiin kirjoituksessa.KANTELUKantelijat, onnettomuudessa loukkaantuneen vanhemmat, kertovat, että lehden kannessa ollut valokuva on heidän ottamansa. Lehti oli kuvannut sen muistotaulusta, johon kantelijat olivat sen vieneet. Lehti julkaisi valokuvan kannessa ilman siihen liittynyttä runoa. Toisen valokuvan lehti on ilmeisesti saanut erään paikallisen lehden kuva-arkistosta. Kantelijoiden mielestä kuvia ei olisi saanut julkaista ilman heidän lupaansa, koska he eivät olleet suostuneet haastatteluun. Seuran toimittaja oli pyytänyt sitä heiltä, mutta he olivat kieltäytyneet.Kantelijat kertovat kuvien julkaisemisen järkyttäneen syvästi heitä ja muita omaisia.LEHDEN VASTAUSSeuran päätoimittaja Jari Lindholm toteaa viranomaisten julkistaneen onnettomuuden uhrien nimet ennen lehden painoon menoa. Kannessa käytetty kuva oli osasuurennos valokuvasta, jonka lehden valokuvaaja oli ottanut kaupungin keskustan ilmoitustaulusta. Se oli julkisella paikalla, eikä Seuralla ollut aihetta epäillä, etteikö taululle asetettu kuva olisi tarkoitettu julkiseksi. Kuvan ottajan henkilöllisyyttä lehti ei lukuisista yrityksistä huolimatta saanut selville. Sisäsivun kuva oli aiemmin ilmestynyt eräässä paikallislehdessä. Seura julkaisi kuvan sen tekijänoikeuksien haltijan luvalla. Päätoimittajan mielestä haastattelua ja lupaa kuvien julkaisemiseen ei voida tässä tapauksessa liittää toisiinsa. Kuvat olivat sävyltään myönteisiä ja esteettisesti miellyttäviä. Lehdellä ei ollut syytä olettaa, että niiden julkaiseminen tuottaisi mielipahaa.RATKAISUJournalistin ohjeiden 25. kohdan mukaan henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta. Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä loukkaavassa yhteydessä. Erityistä varovaisuutta on noudatettava julkaistaessa kuvia onnettomuuksien tai rikosten uhreista. Neuvosto toteaa, että Seuran julkaisemat valokuvat eivät olleet onnettomuudesta vaan ne oli otettu aiemmin koulun vanhojen tanssien yhteydessä. Sellaisenaan kuvat eivät olleet kantelijoiden lasta tai hänen omaisiaan loukkaavia. Journalistin ohjeiden 14. kohdan mukaan tiedot on hankittava avoimesti ja rehellisin keinoin. Poikkeuksellisia menetelmiä voi käyttää vain, jos yleisesti merkittäviä tietoja ei normaalikeinoin voi saada. Tämä koskee myös kuvamateriaalia. Vakiintuneiden hyvän journalistisen tavan periaatteiden mukaan onnettomuuden uhreja ja heidän omaisiaan on suojattava. Kanteluasiakirjojen mukaan lehden kannessa julkaistu kuva oli alun perin kantelijoiden ottama. Kertomansa mukaan he olivat onnettomuuden jälkeen liittäneet valokuvaan runon ja vieneet sen kaupungille muistotauluun. Lehti kuvasi siitä vain kantelijoiden ottaman valokuvan ja julkaisi sen kannessa asiayhteydestään irrotettuna. Näin julkaistuna valokuva ei neuvoston mielestä enää palvellut tiedonvälitystä onnettomuudesta. Asiakirjoista ilmenee, että lehti oli pyytänyt kantelijoilta haastattelua, josta he olivat kieltäytyneet. Siten lehden tiedossa oli, että kantelijat eivät halunneet julkisuutta. Tästä huolimatta lehti julkaisi kaksi valokuvaa heidän lapsestaan, toisen kannessa. Lehti julkaisi myös hänen nimensä sekä jutussa että kannessa.Neuvosto toteaa, että menettelyllään lehti teki kantelijoiden lapsesta onnettomuuden symbolin vastoin omaisten nimenomaista toivetta. Tähän kantelijat eivät olleet voineet varautua viedessään lapsensa kuvan muistotauluun. Neuvoston mielestä lehti ei kuvamateriaalia hankkiessaan ja julkaistessaan suojannut onnettomuuden uhria ja hänen omaisiaan vaan lisäsi heidän kärsimystään. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Seuran rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.