Yleisradio esitti 28.10.2003 Inhimillinen tekijä –sarjaan kuuluneen ohjelman, jossa käsiteltiin seksuaalisen hyväksikäytön uhrien kokemuksia. Ohjelman alussa toimittaja kertoi erään uskonnollisen yhteisön julkistaneen neljä vuotta sitten tietoja, joiden mukaan lähetystyöntekijöiden lapsia oli joutunut henkisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Ohjelmassa mainittiin nimeltä tiedot julkistanut yhteisö ja maa, jossa kerrotut asiat olivat yhteisön mukaan tapahtuneet.Ohjelmassa esiintyi nainen, joka oli kokenut tulleensa lapsena hyväksikäytetyksi kyseisessä maassa. Lisäksi ohjelmassa haastateltiin väkivallan ja hyväksikäytön uhrien parissa työskennellyttä tutkijaa sekä henkilöä, jonka lapset ovat käyneet erään kirkon ylläpitämää koulua. Ohjelman otsikkona oli ”Oikeus omaan totuuteen”. KANTELUKantelijan mukaan ohjelman alussa esitetty väite lähetystyöntekijöiden lasten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta oli tosiasioiden vastainen, koska viranomaiset eivät ole tutkimuksissaan todenneet minkäänlaista rikosta tapahtuneen. Tätä ohjelmassa ei kerrottu, eikä Yleisradio ole oikaissut virhettä. Ohjelmassa ei myöskään kuultu yhteisöä, jota väite koski.Kantelijan mielestä ohjelmasta sai vaikutelman, että haastateltu nainen oli joutunut törkeän rikoksen uhriksi ja että tätä rikosta ei voida vanhentumisen takia enää tutkia. Kantelija kertoo toimittaneensa ohjelmantekijöille ennen ohjelman esittämistä asiantuntijalausunnon, josta ohjelmantekijöiden olisi pitänyt ymmärtää naisen kertomusten perättömyys. Tästä huolimatta kaikki naisen kertoma esitettiin totuutena. Kantelijan mukaan suuri osa katsojista osasi yhdistää asian tiettyyn henkilöön. Taholla, joka oli suositellut naista haastateltavaksi, oli kantelijan mukaan tarve mustamaalata kyseisen henkilön mainetta. YLEISRADION VASTAUSYleisradion ajankohtaisjournalismin osaamiskeskuksen päällikkö Jyrki Richt toteaa, että Inhimillinen tekijä on keskusteluohjelma, jossa vieraat ja heidän kokemuksensa ovat pääosassa. Ohjelmassa annetaan ääni ihmisen omalle kokemukselle ja käsitellään vaikeista ja usein traumaattisistakin elämänvaiheista selviämistä. Yksilön kokemusta laajennetaan asiantuntijavieraan näkemyksellä.Kantelun kohteena olevassa ohjelmassa kerrottiin erään uskonnollisen yhteisön julkistamista tiedoista, joiden mukaan lähetystyöntekijöiden lapsia oli joutunut muun muassa seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Tämä on Richtin mukaan fakta. Ohjelma ei kuitenkaan käsitellyt kyseisiä tapahtumia vaan otsikkonsa mukaisesti yksilön oikeutta omaan totuuteen sekä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää häpeää, vaikenemista ja vaientamista. Kukaan ei tarjonnut ohjelmassa esiintynyttä naista haastateltavaksi, vaan kaikki vieraat hankittiin normaaleja journalistisia keinoja käyttäen. Ohjelmantekijät näkivät paljon vaivaa karsiakseen ohjelmasta kaiken sellaisen tiedon, joka erityisesti viittaisi johonkin tiettyyn tahoon tai henkilöön. Tällaista tietoa ohjelmasta ei ole myöskään saatavilla. JATKOKIRJEENVAIHTOKommentissaan Yleisradion vastaukseen kantelija uudistaa kantelukirjelmässään esittämänsä väitteet tietojen virheellisyydestä ja puutteellisuudesta sekä henkilön tunnistettavuudesta. Kantelija toteaa viranomaisten jo aiemmin tutkineen ohjelmassa haastatellun naisen kertomuksen ja todenneen sen perättömäksi. Kantelija kyseenalaistaa myös asiantuntijana kuullun tutkijan objektiivisuuden. Kantelijan kommenttiin antamassaan vastauksessa Jyrki Richt toteaa muun muassa, että ohjelman aihe ei ollut kantelijan mainitsemat tapahtumat ja niiden juridinen selvittely. Ohjelmassa ei annettu myöskään mitään yksilöityä tietoa mahdolliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön epäiltyjen tai epäillyn henkilöllisyydestä tai edes tapahtumapaikasta. Ohjelmassa ei viitattu kantelijan mainitsemiin viranomaispäätöksiin juuri siksi, että se olisi saattanut johtaa yksittäisten henkilöiden identifiointiin. Neuvosto pyysi kannanottoa myös ohjelmassa mainitulta uskonnolliselta yhteisöltä. Se ilmoitti, että se ei halua kantelua käsiteltävän Julkisen sanan neuvostossa. Siksi neuvosto päätti olla ottamatta kantaa väitettyyn laiminlyöntiin kyseisen yhteisön kuulemisessa.RATKAISUJournalistin ohjeiden 8. kohdan mukaan journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen. Kantelun kohteena olevan ohjelman alussa toimittaja kertoi nimeltä mainitun uskonnollisen yhteisön julkistamista tiedoista. Neuvoston mielestä ohjelmassa ei ollut virhettä tässä asiassa. Kanteluasiakirjojen mukaan kyseinen yhteisö on julkistanut ohjelmassa mainitut tiedot. Journalistin ohjeiden 23. kohdan mukaan kaikkien kunniaa on suojattava. Ohjeiden 9. kohdan mukaa tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on käsiteltäessä kiistanalaista asiaa: tietolähteellä voi olla henkilökohtaisia intressejä tai vahingoittamistarkoitus. Neuvoston mielestä ohjelmasta tuli selvästi ilmi, että haastateltu nainen kertoi tapahtumista niin kuin hän oli itse ne kokenut. Tämä oli koko ohjelman lähtökohta. Nainen kertoi muistoistaan, joiden hän uskoi olevan totta. Ohjelmantekijät eivät yhtyneet naisen käsitykseen vaan antoivat hänen puhua. Naisella oli oikeus kertoa muistikuvistaan.Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineiden on voitava käsitellä yleisesti merkittäviä kysymyksiä myös yksityisen ihmisen henkilökohtaisten ja mahdollisesti kiistanalaisten kokemusten kautta. Tekijöillä on tällöin kuitenkin velvollisuus esittää vastaanottajalle kaikki tiedossaan olevat, asian ymmärtämisen kannalta olennaiset tosiseikat. Neuvoston mielestä ohjelmasta syntyi vaikutelma, että haastateltava on lapsena joutunut hyväksikäytetyksi ohjelmassa nimeltä mainitun uskonnollisen yhteisön piirissä. Siksi ohjelmassa olisi pitänyt tuoda esille myös se tosiseikka, että viranomaisselvitysten jälkeen asiassa ei ole nostettu syytteitä. Ohjelmassa ei kuitenkaan mitenkään yksilöity tahoa, jota haastateltu pitää traumojensa aiheuttajana. Hyväksikäyttäjistään hän puhui monikossa kuvaten heitä naamioiduiksi henkilöiksi. Ohjelmassa ei ollut muutakaan sellaista tietoa, jonka perusteella suuri yleisö olisi voinut yhdistää ohjelmassa käydyn keskustelun johonkin tiettyyn henkilöön.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Yleisradio ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu