Helsingin Sanomat julkaisi 28.3.2003 uutisen korkeimman oikeuden päätöksestä, jolla KKO määräsi Kummila Oy:n entiset omistajat, muun muassa kantelijan, palauttamaan konkurssipesälle 4,5 miljoonaa euroa. Kirjoituksen otsikkona oli ”Kummilan entisen johdon palautettava miljoonia euroja / KKO: Kymmenen vuoden takaiset rahansiirrot suunniteltu puhdistus”. Uutinen perustui korkeimman oikeuden tiedotteeseen.Uutisen lopussa todettiin, että palautettavaksi määrätyt Kummilasta lähteneet rahat ovat edelleen kateissa. Jutussa kerrottiin poliisin löytäneen piilotettuja pankkitilejä ja todettiin, että monitahoisen talousrikostutkinnan rikosnimikkeinä on muun muassa törkeä veropetos. Kirjoituksen mukaan kantelija on ollut tutkinnan aikana myös poliisin suojissa: ”Muutama vuosi sitten hänet saatiin kiinni viime hetkellä Helsinki-Vantaan lentoasemalta ennen lähtöä ulkomaille”. Kantelijan nimi mainittiin uutisessa.KANTELUKantelija on pyytänyt neuvostoa selvittämään, onko Helsingin Sanomat rikkonut hyvää journalistista tapaa, kun se on epäillyn nimen mainiten julkaissut salassa pidettäviä tietoja ja virheellisiä väitteitä esitutkinnasta, joka on edelleen kesken. Kantelijan mukaan KKO:n ns. Kummila-jutussa antamalla päätöksellä ei ole mitään tekemistä uutisen lopussa selostetun edelleen keskeneräisen rikostutkinnan kanssa. Siitä kertoneessa osuudessa kantelijan nimi tuotiin esille tavalla, joka leimasi hänet syylliseksi useita rikoksia käsittävään juttukokonaisuuteen. Kantelijaa on kuitenkin kuultu vain veropetosepäilyistä. Lisäksi kirjoituksessa annettiin ymmärtää vastoin todellisia tapahtumia, että kantelija olisi yrittänyt muutama vuosi sitten paeta Suomesta, kun hän oli ollut normaalisti palaamassa kotiinsa Espanjaan. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan uutisen ydin oli KKO:n päätös, jolla kantelija ja toinen Kummila Oy:n hallituksen jäsen määrättiin palauttamaan yhtiön konkurssipesälle noin 4,5 miljoonaa euroa. KKO piti asiaa niin merkityksellisenä, että laati siitä erillisen tiedotteen. Samassa uutisessa oli perusteltua kertoa Kummila Oy:n konkurssipesän velkojien vireille panemasta rikostukinnasta, koska se koskee samaa asiakokonaisuutta kuin KKO:n ratkaisema asia. Tutkinnasta kerrottiin kirjoituksen lopussa lyhyesti ja kantaa ottamatta. Vaikka tutkinta on vielä jossain määrin kesken, tekojen laatu ja tekijöiden asema puolsivat sitä, että kantelijan nimi mainittiin esitutkinnan loppuvaiheessa. Kantelija ja hänen kumppaninsa käyttivät tapahtumasarjan alkaessa merkittävää taloudellista ja poliittista valtaa, ja rikostutkinnan kohteena olevat teot kohdistuivat välillisesti koko yhteiskuntaan.Päätoimittaja Virkkusen mukaan uutisessa ei esitetty virheellisiä tai vääriä tietoja. Siinä ei myöskään annettu ymmärtää mitään sellaista, joka ei olisi todennettavissa tai jonka tarkoituksena olisi ollut antaa virheellinen kuva.RATKAISURikoksia käsiteltäessä on kiinnitettävä eritystä huomiota nimen julkistamiseen. Journalistin ohjeiden 26. kohdan mukaan nimen julkaiseminen rikoksia käsiteltäessä on perusteltua vain kun sillä on huomattavaa yleistä merkitystä. Henkilöllisyyttä ei yleensä tule paljastaa ennen tuomioistuinkäsittelyä, elleivät teon laadusta ja tekijän asemasta johtuvat painavat syyt sitä puolla.Kantelijan nimi mainittiin uutisessa, jossa kerrottiin Kummila Oy:n konkurssipesän velkojien vireille panemasta rikostukinnasta. Kantelija on toiminut Kummila Oy:n hallituksessa ja KKO on määrännyt hänet palauttamaan yhtiön konkurssipesälle 4,5 miljoonaa euroa. Kantelijan kertoman mukaan häntä on kuultu veropetosepäilyistä. Asiakokonaisuus, kantelijan asema ja rikosepäilyjen laatu puolsivat neuvoston mielestä kantelijan henkilöllisyyden paljastamista. Journalistin ohjeiden 27. kohdan mukaan syyllisyyteen ei pidä ottaa ennalta kantaa eikä ennakoida tuomioistuimen tai viranomaisen ratkaisuja. Rikosasioiden selostuksilta edellytetään myös erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta. Kanteluasiakirjoista ilmenee, että KKO:n tuomio ja meneillään oleva esitutkinta koskevat samaa asiakokonaisuutta. Näin ollen Helsingin Sanomilla oli neuvoston mielestä perusteet kertoa samassa uutisessa sekä KKO:n päätöksestä että Kummila Oy:n konkurssipesän velkojien vireille panemasta rikostukinnasta. Siitä kertoneessa osuudessa Helsingin Sanomat totesi, että ”monitahoisen talousrikostutkinnan rikosnimikkeinä on muun muassa törkeä veropetos”. Kirjoituksessa ei väitetty, että nimenomaan kantelijaa epäiltäisiin myös törkeästä veropetoksesta, eikä tutkinnan rikosnimikkeiden esille tuominen leimannut häntä neuvoston mielestä syylliseksi.Väärinkäsityksien välttämiseksi kirjoituksessa olisi neuvoston mielestä ollut kuitenkin hyvä yksilöidä rikos, josta kantelijaa epäillään. Yksilöinnin merkitys korostuu, kun kerrotaan useita nimeltä mainittuja henkilöitä koskevista rikosepäilyistä. Kokonaisuutena arvioiden Helsingin Sanomat oli neuvoston mielestä toiminut uutista tehdessään riittävän huolellisesti. Jos siihen oli kantelijan mielestä jäänyt virheitä, hän olisi voinut pyrkiä vaatimaan oikaisua.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu