Ilta-Sanomat julkaisi 1.3.2003 uutisen sairaalassa kuolleen potilaan katoamisesta. Jutun kuvituksena olivat valokuvat sairaalasta, potilaasta pyörätuolissa ja arkusta siunaustilaisuudessa. Vainajan nimi mainittiin jutussa ja kuvatekstissä.Kirjoituksessa vainajan tytär epäilee hoitovirhettä, hämmästelee vainajan katoamista ja ihmettelee, miksi määräys oikeustieteelliseen ruumiinavaukseen muutettiin tavalliseksi ruumiinavaukseksi. Jutussa kuultiin sairaalan ylilääkäriä, jonka mukaan ”potilaan tyttären rauhaton esiintyminen sairaalassa on saattanut vaikuttaa tapahtumien kulkuun, jolloin väärinkäsityksiä on syntynyt”. Jutussa viitattiin myös näkemyseroihin, joita vainajan omaisilla on kirjoituksen mukaan ollut ”asioiden hoitoprosessista ennen ja jälkeen menehtymisen”. KANTELUKantelija kertoo, että hänen siskopuolensa oli ilman muiden lähiomaisten suostumusta pyytänyt Ilta-Sanomien toimittajaa tekemään jutun heidän isästään. Jutussa kerrottiin omaisten näkemyseroista kuulematta asiasta kantelijaa tai hänen veljeään. Lisäksi jutusta saattoi saada sen virheellisen kuvan, että jutussa selostetulla ”potilaan tyttären rauhattomalla esiintymisellä” olisi tarkoitettu kantelijaa, vainajan toista tytärtä. Kantelija paheksuu sitä, että hänen isästään on tehty omaisia satuttavalla tavalla loukkaavasti ja vainajan muistoa häpäisten koko kansan sirkushuvia, nimineen ja kuvineen. Kantelija ihmettelee, miksi häneltä tai hänen veljeltään ei kysytty, haluavatko he kuolleelle isälleen tällaista julkisuutta. LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien vastaavan päätoimittajan Antti-Pekka Pietilän mukaan vainajaa kohdeltiin jutussa kunnioittavasti. Vainajan sairaskertomusta referoitiin äärimmäisen niukasti ja ainoastaan niiltä osin, joilla on ollut merkitystä sairaalan mahdollisen hoitovirheen ja hoidon epäonnistumisen suhteen. Kirjoitukselle oli potilaan asioita hoitaneen tyttären suostumus. Tämä oli perustellut isänsä nimen ja kuvan julkaisemista sillä, että hänen isänsä oli omalla alallaan tunnettu ja hänen kuolemastaan oli jo liikkeellä epämääräisiä kertomuksia. Jutussa tuotiin hienovaraisesti esille myös vainajan tyttären käyttäytyminen. Hänet mainittiin uutisessa nimeltä, minkä vuoksi ei ole olemassa mahdollisuutta, että hänet voitaisiin sekoittaa kehenkään toiseen henkilöön, esimerkiksi kantelijaan. RATKAISUSairauksista ja kuolemasta kerrottaessa on aina otettava huomioon yksilön suoja. Journalistin ohjeiden 24. kohdan mukaan yksityiselämään kuuluvia, asianomaiselle tai hänen lähiomaisilleen haitallisia seikkoja ei pidä julkaista, ellei niillä ole yleistä merkitystä. Ohjeiden 25. kohdan mukaan henkilökuvien julkaisemisessa on noudatettava huolellisuutta. Kuvaa ei pidä käyttää harhaanjohtavasti eikä loukkaavasti. Kantelun kohteena olevassa uutisessa julkaistiin sairaalassa kuolleen vainajan nimi ja kuva. Pääosa jutusta kuvasi sitä, mitä miehen ruumiille tapahtui kuoleman jälkeen. Kirjoituksen tarkoituksena oli kuvata poikkeuksellista tapahtumaketjua, joka johti sairaalahoitoon hakeutuneen potilaan kuolemaan ja katoamiseen.Neuvoston mielestä jutun sävy oli asiallinen ja vainajalle myötämielinen. Se ei sisältänyt vainajaa tai hänen omaisiaan loukkaavia kuvauksia kuolemaan johtaneista olosuhteista. Asialla oli yleistä merkitystä, ja vainajan asioita hoitanut tytär oli antanut luvan hänen isänsä tapauksen käsittelylle. Neuvoston mielestä tapauksesta saattoi kertoa vainajan nimellä ja kuvalla. Uutisen maininta omaisten näkemyseroista ei ollut neuvoston mielestä sellainen väite, josta kantelijaa olisi pitänyt kuulla. Asiayhteydestä ilmeni puolestaan se, että viittauksella rauhattomasti käyttäytyneeseen potilaan tyttäreen ei tarkoitettu kantelijaa. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilta-Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu