3245/SL/03

Langettava

Ilta-Sanomat kertoi uutisissaan Lontoossa tapahtuneesta henkirikoksesta, jonka uhriksi oli joutunut 23-vuotias suomalainen opiskelijanainen. Uhrin asema tai muut seikat eivät edellyttäneet tämän henkilöllisyyden paljastamista välittömästi tapahtuneen jälkeen. Lehden olisi pitänyt tässä tapauksessa antaa enemmän merkitystä omaisten suojan tarpeelle ja lykätä uhrin nimen ja kuvan julkaisemista. Langettava.

Ilta-Sanomat kertoi uutisissaan 24.3. ja 25.3.2003 Lontoossa 20.3.2003 tapahtuneesta henkirikoksesta, jonka uhriksi oli joutunut kantelijoiden tytär ja sisar. Uutisen 24.3.2003 otsikkona oli ”Surmatun viimeiset sanat: Älä satuta minua”. Kirjoituksessa mainittiin uhrin nimi, ikä sekä koti- ja opiskelupaikkakunta, ja uutinen sisälsi tarkan kuvauksen surmatun viimeisistä hetkistä. Lehti palasi aiheeseen seuraavana päivänä 25.3., jolloin se kertoi tappajaksi epäillyn pidätyksestä ja julkaisi surmatun valokuvan. Se oli sekä kannen vinkissä että pääjutussa. Surmatun nimi mainittiin jo ingressissä ja tekstissä kerrottiin yksityiskohtia surmasta sekä muusta uhrin kokemasta väkivallasta.KANTELUSurmatun omaiset olivat pyytäneet 23.3.2003 lehdeltä, että uhrin nimeä ja kuvaa ei vielä julkaistaisi. Tästä huolimatta lehti kertoi uutisessa 24.3.2003 uhrin nimen, ja jutussa 25.3.2003 se julkaisi uhrin kuvan. Kantelun mukaan nimen ja kuvan julkaiseminen näin pian ei ollut uutisen kannalta tarpeen. Omaisten mielestä lehden olisi pitänyt tällaisessa tilanteessa osoittaa hienotunteisuutta ja ottaa omaisten suru ja järkytys huomioon.LEHDEN VASTAUSIlta-Sanomien vastaava päätoimittaja Antti-Pekka Pietilä korostaa, että lehti ei julkaissut uhrin nimeä tai kuvaa loukkaavassa tarkoituksessa vaan kertoakseen merkittävästä uutistapahtumasta ja edistääkseen rikoksen selvittämistä. Päätoimittaja Pietilä kertoo lehden saaneen surmatun nimen Lontoon poliisilta, jonka mukaan kyse saattoi olla sarjamurhaajasta. Poliisilta saatu kuva oli puolestaan yleisessä uutiskuvajakelussa kuvatoimisto EPA:lla, ja useat englantilaiset tiedotusvälineet olivat julkaisseet sekä uhrin nimen että kuvan 23.3. ja 24.3.2003. Varmojen johtolankojen puuttuessa poliisi oli pyrkinyt selvittämään myös mahdolliset yhteydet uhrin kotimaahan. Siksi Ilta-Sanomat ei voinut lykätä nimen ja kuvan julkaisemista, vaikka omaisten edustaja oli sitä ehdottanut. Lontoon poliisin myöhemmin antamien tietojen mukaan tiedotusvälineiden toiminnasta oli ollut merkittävää apua rikoksen selvittämisessä. Suomessa uhrin nimen julkaisi ensimmäisenä valtakunnallisen sanomalehden verkkoliite sunnuntaina 23.3.2003.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan toimittajan on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen myös henkirikoksista kerrottaessa. Vaikka tiedolla uhrin henkilöllisyydestä voi silläkin olla oma uutisarvonsa, voi henkilöllisyyden paljastaminen aiheuttaa omaisille lisää kärsimystä ja merkitä puuttumista heidän yksityisyyteensä. Vuonna 1993 antamassaan lausumassa Julkisen sanan neuvosto on korostanut pidättyvyyden merkitystä rikoksen tai onnettomuuden uhrien nimien julkaisemisessa. Neuvoston mielestä rikoksen tai onnettomuuden uhrien nimet tulisi julkaista vain, jos nimen julkaisemisella on huomattavaa yleistä merkitystä esimerkiksi uhrin aseman johdosta tai julkaisemista voidaan muuten perustella painavilla syillä.Nyt kyse oli selvittämättömästä ja poikkeuksellisen raa’asta suomalaiseen, 23-vuotiaaseen opiskelijanaiseen kohdistuneesta henkirikoksesta. Ilta-Sanomat kertoi tapahtuneesta uutisissa, joissa se julkaisi uhrin nimen ja valokuvan. Uutiset eivät olleet uhria syyllistäviä, ja omaiset olivat ehtineet saada tiedon rikoksesta ennen nimen julkaisemista. Uhrin asema tai muut seikat eivät kuitenkaan edellyttäneet tämän henkilöllisyyden paljastamista välittömästi tapahtuneen jälkeen. Lehden olisi neuvoston mielestä pitänyt tässä tapauksessa antaa enemmän merkitystä omaisten suojan tarpeelle ja lykätä uhrin nimen ja kuvan julkaisemista. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Ilta-Sanomien rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen rikoksen uhrin omaisten suojan loukkaamisesta. Neuvosto korostaa tapauskohtaisen harkinnan merkitystä uhrin omaisten suojaa arvioitaessa.