3233/SL/03

Langettava

Helsingin Sanomien kirja-arvio toi vastineoikeuden kirjan kirjoittaneelle professorille. Lehti julkaisi professorin vastineen editoituna siten, että sen sisältö muuttui olennaisessa asiassa. Langettava.

Helsingin Sanomat julkaisi 6.12.2002 kirja-arvion venäläisen professorin teoksesta ”Blokada Leningrada i Finljandija 1941 – 1944 (Leningradin piiritys ja Suomi 1941 – 1944)”. Kirja-arvion otsikkona oli ”Venäläistutkija käsittelee jatkosotaa Pietarin piirityksenä / Neuvostohistorioitsija ei anna tuumaakaan periksi vanhoista stalinistisista näkemyksistä”. Arvioijan mielestä venäläisprofessorin kirja on yritys esittää koko jatkosota stalinistisen propagandasapluunan mukaisesti Suomen provosoimattomaksi hyökkäykseksi Leningradia vastaan. Arvion yhteydessä julkaistussa laatikkojutussa professori esiteltiin eläkkeellä olevaksi sotahistorioitsijaksi. Professori laati arvioon vastineen, jonka lehti julkaisi 19.12.2002 sovitusta muutettuna. Arvioija otti kantaa professorin vastineeseen kirjoituksessaan 21.12.2003, jossa hän selitti, mitä hän oli tarkoittanut ”stalinistisuudella”. Osan kommentistaan hän osoitti suoraan professorille: ”Nikolai Ivanovitsh! Ei näillä latteuksilla paradigmoja muutella!”. Professori laati tähänkin kirjoitukseen vastineen, jota lehti ei kuitenkaan julkaissut. Lehti ei julkaissut myöskään kantelijan, kirjan kustantajan laatimaa vastinetta.KANTELUKirjan kustantajan mukaan venäläisprofessori leimattiin arviossa stalinistiseksi valehtelijaksi ja huijariksi. Kirja-arvio oli kantelun mukaan myös puutteellinen ja sisälsi lukuisia perättömiä asiaväitteitä. Teoksen sisältö vääristeltiin ilman asiaperusteita ”stalinistisen propagandasapluunan” mukaiseksi valheeksi vaikka kyseessä on akateemiset muodot täyttävä tutkimus. Arvion yhteydessä julkaistussa laatikossa tekijä esiteltiin vähättelevästi ja valheellisesti ”historiaa harrastavaksi eläkeläiseksi”. Teoksen kirjoittanut professori laati arvioon vastineen, jonka vastineneuvotteluissa välittäjänä toiminut kirjan kustantaja kertoo hyväksyneensä editoinnin jälkeen. Kustantajan mukaan lehteen tuli kuitenkin aivan uudenlainen vastine. Siinä professorin nimiin oli laitettu väite, että talvisota ehkä olisi voinutkin olla Suomen kannalta hyökkäyksellinen. Lisäksi lehti julkaisi arvioijalta vielä uuden kirjoituksen, jossa jälleen esitettiin täydellisesti valheellinen väite, että kirjan tekijä väittäisi talvisotaa hyökkäykselliseksi. Professori laati tähänkin kirjoitukseen vastineen, jota lehti ei suostunut julkaisemaan.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen toteaa kirja-arvion olevan lajityyppi, joka sallii kirjoittajalle suuren vapauden sekä näkökulman että argumenttien suhteen. Lehden julkaisema arvio venäläisprofessorin kirjasta oli sävyltään kriittinen, mutta se ei mitenkään poikennut sävystä, joka tällaisessa kirjoituksessa on tavanomaista ja kuuluu arvostelunvapauden piiriin. Kirja-arvio ja siihen liittynyt professorin esittely eivät myöskään millään lailla leimanneet kirjan tekijää. Näkemyksellään ”stalinistinen propagandasapluuna” arvioija tarkoitti professorin valitsemaa näkökulmaa, jossa kaikki asiat suhteutetaan Stalinin Neuvostoliiton intresseihin eikä yritetäkään pohtia Suomen poliittisia vaihtoehtoja. Ei ollut myöskään vastoin tosiasioita esitellä kirjan tekijä ”pietarilaiseksi eläkkeellä olevaksi sotahistorioitsijaksi”. Kirjoituksen otsikko totesi hänet ”kokeneeksi sotilaaksi ja tutkijaksi”, minkä lisäksi hänen kerrottiin julkaisseen ”useita Suomen-vastaisia sotia ja Leningradin piiritystä käsitteleviä teoksia”. Lehti julkaisi professorin vastineen lyhennettynä ja stilisoituna mutta samansisältöisenä kuin alkuperäinen. Lyhennykset olivat editoinnissa välittäjänä toimineen kustantajan hyväksymiä, ja stilisointeihin hän oli antanut kirjallisesti etukäteen luvan. Julkaisemisen jälkeen hän viestitti tekstin olleen ”hyvin editoitu”. Päätoimittaja Virkkusen mukaan sekä toimitus että kirjan kustantaja tiesivät odottaa arvioijan vastaavan. Professorin uutta vastausta arvioijalle ei kuitenkaan enää julkaistu. Se tuli toimitukseen vasta 4.1.2003, eikä se sisältänyt keskustelua eteenpäin vieviä argumentteja. JATKOKIRJEENVAIHTOKommentissaan lehden vastaukseen kirjan kustantaja uudistaa väitteensä, että arvio 6.12.2002 oli poikkeuksellisen jyrkkä. Kustantajan mielestä arvion väitteet ja professorin statuksen vähättely synnyttivät vastineoikeuden paitsi professorille myös teoksen kustantajalle, koska arviossa nimeltä mainitun kustantajan kerrottiin kustantavan teoksia, jotka ovat ”stalinistisen propagandasapluunan” mukaan kirjoitettuja. Lehti ei julkaissut kustantajan vastinetta, minkä lisäksi se vaati kirjan tekijän vastineeseen poikkeuksellisen mittavia muutoksia. Niitä lehti perusteli muun muassa sillä, että siten voitaisiin välttää arvioitsijan uusi vastaus. Kustantaja kertoo hyväksyneensä muutokset pakon edessä, ja kommentilla ”hyvin editoitu” hän oli ainoastaan halunnut säilyttää hyvät välit lehteen. Tuossa vaiheessa kustantaja ei ollut vielä lukenut lehteen painettua vastinetta. Sen nähtyään hän joutui huomaamaan, että lehti oli tehnyt hänen hyväksymäänsä vastineeseen lupaa kysymättä vielä yhden muutoksen. Lehti oli muuttanut professorin talvisotaa koskevan lauseen ”kun sota kuitenkin oli puolustuksellinen” muotoon ”ja jos sota oli puolustuksellinen”. Sen seurauksena professorin vastineesta syntyi virheellinen käsitys, että tämä pitäisi talvisotaa mahdollisesti Suomen kannalta hyökkäyksellisenä sotana.Vastineen sisällöstä käytyjen neuvottelujen aikana lehti oli kustantajan mukaan luvannut, että mikäli muutoksiin suostutaan, arvioitsijan uutta vastausta ei enää tarvitse julkaista. Tästä huolimatta arvioija sai julkaista vielä uudenkin hyökkäyksen, jossa professoria syytettiin ”roistovaltion” intressien puolustajaksi. Tähän kirjoitukseen lehti ei enää antanut vastineoikeutta, vaikka se oli kustantajan mielestä syntynyt jo ensimmäisen vastineen väärentämisen vuoksi. Helsingin Sanomilla ei ollut lisättävää aiempaan vastaukseensa. RATKAISUJournalistin ohjeiden 19. kohdan mukaan arvostelun kohteeksi joutuneelle on myönnettävä vastineoikeus lehdessä, jos hän sitä perustellusti pyytää. Pelkkä mielipide-ero ei ilman muuta oikeuta vastineeseen.Neuvoston mielestä 6.12.2002 julkaistusta kirja-arviosta saattoi saada sen käsityksen, että teoksen kirjoittaja olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt vääristelemään sotahistoriaa. Kyse ei ollut tavanomaisesta kulttuurikritiikistä vaan sillä tavalla henkilöön menevästä kirjoituksesta, että se toi vastineoikeuden kirjan kirjoittaneelle professorille. Sen sijaan arvioijan kommenttikirjoitus 21.12.2002 ei enää synnyttänyt vastineoikeutta, eikä lehdellä näin ollen ollut velvollisuutta julkaista professorin toista kirjoitusta. Kantelukirjelmän mukaan 6.12.2002 julkaistu arvio toi vastineoikeuden paitsi professorille myös teoksen kustantajalle. Neuvoston mielestä väite, että ”kirja on yritys esittää koko jatkosota stalinistisen propagandasapluunan mukaisesti Suomen provosoimattomaksi hyökkäykseksi Leningradia vastaan”, ei kohdistunut kirjan kustantajaan siten, että se olisi tuonut myös hänelle vastineoikeuden. Sellaisen syntymisen edellytyksenä on, että väite on kohdistunut välittömästi vastinetta vaativaan henkilöön tai yhteisöön.Hyvän journalistisen tavan mukaan vastine on julkaistava vastineen laatijan haluamassa muodossa (JO 20). Ellei vastine ole sellaisenaan julkaisukelpoinen, on sen korjaamisesta neuvoteltava kirjoittajan kanssa (JO 21). Kirjan kustantajan mukaan lehti oli luvannut hänelle professorin vastinetta koskeneiden neuvottelujen aikana, että mikäli muutoksiin suostutaan, arvioitsijan uutta vastausta ei enää tarvitse julkaista. Kanteluasiakirjojen mukaan kyse oli kustantajalle syntyneestä käsityksestä, ei lehden antamasta lupauksesta. Osapuolten kertomukset olivat tässä kysymyksessä toisilleen vastakkaiset, eikä neuvosto ottanut asiaan kantaa. Kustantaja oli lopulta hyväksynyt lehden ehdottamat muutokset professorin vastineeseen kertoen sen olleen ”hyvin editoitu”. Tämän jälkeen lehti oli kuitenkin tehnyt professorin vastineeseen kustantajalta lupaa kysymättä vielä yhden muutoksen editoimalla lauseen ”kun sota kuitenkin oli puolustuksellinen” muotoon ”ja jos sota oli puolustuksellinen”. Tämän jälkeenpäin tehdyn muutoksen vuoksi professorin näkemys ehdollistui siten, että lukija saattoi ajatella hänen pitävän myös talvisotaa Suomen kannalta hyökkäyksellisenä. Neuvoston mielestä professorin vastineen sisältö muuttui editoinnin seurauksena sellaisessa asiassa, joka oli vastineen sisällön kannalta olennainen. Neuvosto toteaa, että vastinetta ei saa muuttaa enää sen jälkeen, kun sen sisällöstä on sovittu.Näillä perusteilla neuvosto katsoo Helsingin Sanomien rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen vastineen julkaisemista koskevien Journalistin ohjeiden kohtien rikkomisesta.