Länsi-Savo julkaisi 17.9.2002 lehden toimittajan kolumnin, jossa käsiteltiin loma-asutusta ja kaavoitusta. Toimittaja kiinnitti jutussaan erityistä huomiota rantojen kaavoitukseen eräällä nimeltä mainitulla paikkakunnalla ja kummasteli alueen rantaoikeuskäytäntöä. Esimerkkinä hän toi esille tapauksen, jossa 600 metriä rantaa omistavalle oli ilmoitettu, että tällä on rantarakennusoikeutta vain yhteen rakennuspaikkaan. Kirjoituksen mukaan saman lahden rannalle loma-asunnon lisämaaksi ostaneelle ”toispaikkakuntalaiselle” oli kuitenkin myönnetty poikkeuslupa toiseen loma-asuntoon puolta lyhyemmälle rantaviivalle. Toimittaja kritisoi myös sitä, että hakumenettelyn aikana ei pyydetty minkäänlaista lausuntoa naapurilta, jonka rakennusoikeutta oltiin nyt kaventamassa.
KANTELU
Kantelija on kirjoituksessa mainittu ”toispaikkakuntalainen”, jolle poikkeuslupa toiseen loma-asuntoon myönnettiin. Hän kertoo, että myös jutun kirjoittaneella toimittajalla on tontti kyseisellä alueella ja että artikkelin julkaisuaikana toimittajalla oli vireillä henkilökohtainen valitus kantelijalle myönnetyn rakennusoikeuden poistamiseksi. Kantelun mukaan toimittaja on kirjoituksellaan pyrkinyt vaikuttamaan kunnan viranomaisiin ja yleiseen mielipiteeseen henkilökohtaisen tavoitteensa läpiviemiseksi.
LEHDEN VASTAUS
Länsi-Savon päätoimittajan Kari Juutilaisen mukaan toimittaja käsitteli kolumnissaan yleisellä tasolla loma-asutuksen ja sen kehittymiseen olennaisesti kytkeytyvän kaavoituksen merkitystä alueelle. Hän toi yksittäisenä tapauksena esille mainitun paikkakunnan kaavoituksen ja rantarakentamisen kummastellen parhaiten tuntemansa esimerkin avulla lisärakennusoikeuden myöntämisen perusteita. Päätoimittaja Juutilainen myöntää, että yksittäisen esimerkin nostaminen kirjoitukseen edusti huonoa harkintaa, koska toimittaja on jättänyt käsittelemästään aiheesta kaavoitusprosessiin liittyvän huomautuksen. Siinä ei kuitenkaan vaadita rakennusoikeuden vähentämistä kantelijan tontilta, eikä siinä sen enempää kuin kirjoituksessakaan käsitellä toimittajan omaa tonttia tai rakennusoikeutta. Siksi kirjoituksen tarkoitusperää ei voi pitää oman henkilökohtaisen edun tai hyötymisen tavoitteluna.
RATKAISU
Journalistinen ammattietiikka edellyttää, että journalisti ei käytä omaa tai välineensä asemaa väärin ja että hän varjelee riippumattomuuttaan. Hänen ei myöskään pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtainen hyötymisen mahdollisuus (JO 2).
Neuvosto totesi Länsi-Savon toimittajan käsitelleen kolumnissaan samaa asiaa, mistä hän oli tehnyt huomautuksen alueen kaavoittajalle. Siinä hän oli todennut suurimman epäkohdan sisältyvän kantelijan rakennuspaikkoihin. Huomautuksessaan toimittaja oli ihmetellyt myös sitä, miten toiselle kantelijan tonteista oli myönnetty rakennusoikeus naapureita kuulematta. Toimittaja esitti samoja kysymyksiä kolumnissaan, jossa hän arvosteli ”toispaikkakuntalaiselle” myönnetyn poikkeusluvan perusteita ja kritisoi sitä, että hakumenettelyn aikana naapurilta ei pyydetty minkäänlaista lausuntoa. Näin toimittaja otti jutussaan voimakkaasti kantaa asiaan, josta hänellä oli vireillä oma prosessi. Toimittajan kaksoisrooli prosessin asianosaisena ja toimittajana oli neuvoston mielestä sellainen seikka, josta olisi pitänyt kertoa lukijoille. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo Länsi-Savon rikkoneen hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.