3204/KL/02

Vapauttava

Kulmakunnan seurakuntavaaleja käsitelleissä kirjoituksissa arvosteltiin kantelijan toimintaa seurakunnan luottamushenkilönä. Hän olisi voinut pyrkiä käyttämään vastineoikeutta tai vaatimaan oikaisua, mikäli juttuihin oli jäänyt totuudenvastaisia väitteitä. Vapauttava.

Kulmakunta julkaisi vuoden 2002 syksyllä useita kirjoituksia seurakuntavaaleista ja seurakuntaneuvoston varapuheenjohtajasta Heikki Saaresta. Pääkirjoituksessa 4.9.2002 lehden päätoimittaja luonnehti Saarta muun muassa epäluotettavaksi ja kertoi tämän kiristäneen Kulmakunta-lehteä ilmoituksilla. Samana päivänä julkaistussa kirkkoherran haastattelujutussa Saaren kerrottiin kokoavan tuleviin kirkollisvaaleihin ehdokaslistaa, jonka tarkoituksena on vastustaa kirkkoherraa. Päätoimittaja jatkoi Saaren arvostelua 30.10.2002 pääkirjoituksessa, jonka aiheena oli vaalien ennakkoäänestys. Päätoimittaja piti sitä laimeana ja arvosteli vaalien ennakkomainontaa puutteelliseksi. Päätoimittaja palasi vaaliteemaan 13.11.2002 pääkirjoituksessaan ”Seurakunta puhdistuu”, jossa kerrottiin vaalien tuloksesta. Kirjoituksen mukaan seurakuntaneuvostosta pudonnut Saari oli pitänyt neuvostoa omana temmellyskenttänään, missä on valitettu melkein kaikista asioista. Samana päivänä julkaistun uutisen mukaan Saaren jääminen seurakuntaneuvoston ulkopuolelle oli merkittävä asia. ”Epävirallisten tietojen mukaan nimenomaan Saari johti kirkkoherraa vastaan ollutta ryhmää. Kun Saari putosi pois, se kertoo tukijoiden hävinneen hänen ystäväpiiristään. Jatkossa voidaan odottaa rauhallisempia kokouksia”, jutussa todettiin.KANTELUSeurakuntaneuvoston varapuheenjohtaja Heikki Saari katsoo lehden syyllistyneen toistuvasti huhujen ja väärien tietojen levittämiseen. Lisäksi lehti parjasi häntä pääkirjoituksessa 4.9.2002 muun muassa julkisuushakuiseksi, negatiiviseksi, hyökkääväksi ja epäluotettavaksi. Pääkirjoituksessa 30.10.2002 annettiin puolestaan ymmärtää, että hän olisi ollut syyllinen seurakuntavaalien alhaiseen äänestysprosenttiin, minkä lisäksi hänen väitettiin parjanneen ihmisiä ja puhuneen heistä epäkristillisesti. Yksi kirjoituksista julkaistiin lehden ”Soitellaan” –palstalla. Lehti ei ole suostunut kertomaan mielipidekirjoittajan nimeä Saarelle, vaikka hyvä lehtimiestapa vaatii hänen mukaansa, että yleisönosastokirjoittajien nimet on annettava kysyttäessä julki. Saari toteaa, että hän ei ole julkisuuden henkilö. Siksi hän ei voi hyväksyä jatkuvaa julkista herjaamista.LEHDEN VASTAUSKulmakunnan päätoimittaja Pekka Tauriainen kertoo Saaren olevan tunnettu vaikuttaja Turun itäisissä osissa. Hän on ollut kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja, minkä lisäksi hän on pyrkinyt myös kunnanvaltuustoon. Päätoimittaja Tauriainen ei näe mitään syytä, miksi hän ei olisi voinut luonnehtia Saarta pääkirjoituksien mukaisilla ilmaisuilla. Ne ovat totta ja pääkirjoittajana hän ilmaisi kirjoituksissaan lehden kannan. Epäkristillisellä toiminnalla lehti tarkoitti Saaren puheita kirkkoherrasta ja tämän avioerosta sekä syistä niihin. Kohuehdokas-sanalla lehti viittasi kirkkoherran haastatteluun, jossa tämä puhui häntä vastaan järjestäytyneestä ryhmästä. Toimitus haastatteli asiasta myös Saarta, joten molemmat mielipiteet on kerrottu. Lisäksi lehti julkaisi yleisönosastokirjoituksen, jossa Saarta kehuttiin rehelliseksi. Päätoimittaja Tauriaisen mielestä jutuissa pohdittiin vaalien tulosta normaalisti. Niistä ei voi saada käsitystä, että kantelija olisi vähentänyt vaali-innostusta. Tauriainen pitää luonnollisena, että lehti kertoi myös Saaren pudottamisesta pois seurakuntaneuvostosta. RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan kenestäkään ei saa esittää perättömiä, maineeseen tai kunniaan kohdistuvia väitteitä (JO 23). Jos nimettyä henkilöä arvostellaan tiedotusvälineessä erittäin voimakkaasti, on hyvän journalistisen tavan mukaista tuoda hänen näkökantansa esiin mahdollisuuksien mukaan samassa yhteydessä (JO 22). Kantelun kohteena olevissa kirjoituksissa esitettiin useita väitteitä, jotka kohdistuivat kantelijan toimintaan seurakunnan luottamushenkilönä. Neuvosto korostaa, että julkisissa tehtävissä toimivien on varauduttava siihen, että heidän toimintaansa arvostellaan. Heidän on siedettävä kovaakin arvostelua ilman, että heitä kuullaan kaikista väitteistä samassa yhteydessä. Kirjoituksessa 4.9.2002 esitetty väite ilmoituksilla kiristämisestä oli voimakas ilmaisu, mutta sillekin oli faktuaalista taustaa. Seurakuntaneuvoston kokouspöytäkirjoista ilmenee, että kantelija oli esittänyt seurakunnan ilmoitusten määrän vähentämistä Kulmakunta-lehdessä.Vakavimmat väitteet tuotiin julki pääkirjoituksissa. Ne ovat luonteeltaan mielipidekirjoituksia, ja niissä tulee olla mahdollisuus ottaa voimakkaastikin kantaa jonkun henkilön puolesta tai tätä vastaan. Mielipiteen vapaus kuuluu kaikille, myös päätoimittajille, eikä neuvosto ole ottanut kantaa mielipiteisiin, elleivät ne ole selvästi ulkopuolisin silmin arvioituna loukkaavia. Neuvoston mielestä kantelija olisi voinut pyrkiä käyttämään vastineoikeutta tai vaatimaan oikaisua, mikäli juttuihin oli jäänyt totuudenvastaisia väitteitä. Kanteluasiakirjojen mukaan hän ei ole pyrkinyt tekemään kumpaakaan.Kantelukirjelmässä kiinnitetään huomiota myös siihen, että lehti ei suostunut kertomaan kantelijalle mielipidekirjoittajan nimeä. Neuvosto toteaa lehden toimineen tässäkin asiassa hyvän journalistisen tavan mukaisesti: journalistin ohjeiden 17. kohdan mukaan tiedotusvälineessä nimimerkillä esiintyvää henkilöä ei saa ilman tämän suostumusta paljastaa. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Kulmakunta ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Päätöksessään neuvosto on arvioinut vain kantelun kohteena olevan tiedostusvälineen menettelyä ottamatta lainkaan kantaa muiden kantelukirjelmässä mainittujen tahojen toimintaan.