3191/SL/02

Vapauttava

Helsingin Sanomat kertoi rikosuutisessaan ”arabimiesten” tekemistä maksuvälinepetoksista. Etnisen taustan mainitseminen oli neuvoston mielestä perusteltua muun muassa siksi, että kyse oli osittain ratkaisemattomasta rikossarjasta, jonka kaikkia uhreja ei ollut vielä tavoitettu. Uutisen ja siinä kerrottujen yksityiskohtien avulla he kykenivät yhdistämään rikokset niihin, joiden uhreiksi he olivat joutuneet. Vapauttava.

Helsingin Sanomat julkaisi 5.10.2002 rikosuutisen otsikolla ”Arabiliiga tyhjensi humalaisten tilejä”. Jutussa kerrottiin, että humalaisia miehiä kohteekseen valinnut kolmehenkinen ”pohjoisafrikkalaisten miesten ryhmä” on jäänyt kiinni ja nyt myös vangittu. Uutisen mukaan poliisin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että ”arabimiehet” onnistuivat ansaitsemaan noin 50.000 euroa runsaan vuoden aikana ammattimaisen ovelilla tempuillaan. Uutisessa mainittiin miesten kotimaat. KANTELUKantelijat toteavat, että jutussa ei missään vaiheessa kerrottu, miten ryhmän jäsenten etninen alkuperä liittyy rikoksiin, joista heitä epäillään. Kantelijoiden mukaan Helsingin Sanomat mainitsee rikoksista epäiltyjen henkilöiden etnisen alkuperän ainoastaan silloin, kun kyseiset henkilöt kuuluvat tiettyihin etnisiin vähemmistöihin. Näin syntyy vahva kontrasti, jolla leimataan vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä rikosuutisoinnissa. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan kyse oli tavanomaisesta ja asiallisesta uutistekstistä, jolla pyrittiin antamaan lukijalle totuudenmukainen kuvaus tapahtuneesta. Jos miesten syntyperä olisi jätetty mainitsematta, lukijalle olisi syntynyt väärä kuva asiasta, sillä tällöin olisi helposti mielletty, että kysymys oli syntyperäisistä suomalaisista. Päätoimittaja Virkkunen toteaa, että yksi rikosjournalismin tehtävistä on kertoa lukijoille rikollisuuden lajeista, jotta he voivat välttää joutumasta uhreiksi. Tämänkin uutisen yhtenä tarkoituksena oli lukijoiden varoittaminen. Lisäksi uutisen kirjoittamisen aikaan vallitsi epätietoisuus siitä, oliko epäiltyjen tekemällä rikossarjalla mahdollisesti muitakin uhreja ja silminnäkijöitä, jotka eivät syystä tai toisesta olleet vielä olleet yhteydessä poliisiin. JATKOKIRJEENVAIHTOKommentissaan lehden vastaukseen kantelija Daryl Taylor huomauttaa, että uutinen tehtiin vasta sen jälkeen, kun siinä mainitut ryhmän jäsenet olivat jo jääneet kiinni ja vangittu. Uutisessa annettiin myös ymmärtää, että asian tutkinta oli jo päättynyt. Kyse ei siis ollut ratkaisemattomasta rikossarjasta eikä tekijöiden, uhrien tai silminnäkijöiden etsinnästä tuntomerkkien perusteella. Rikollisuuden lajista varoittaminen ei sekään olisi edellyttänyt ryhmän jäsenten etnisen alkuperän mainitsemista. Vastauksessaan kantelijan kommenttiin päätoimittaja Janne Virkkunen tähdentää, että vaikka kirjoituksessa ei lukisikaan että poliisi varoittaa ko. rikoslajista, pelkästään tapahtuneesta kirjoittaminen toimii varoituksena. Tässä tapauksessa kyse oli lisäksi osittain ratkaisemattomasta rikossarjasta. Uutisessa puhuttiin kolmesta miehestä, mutta sittemmin asiakokonaisuudessa tuomittiin kuitenkin kaikkiaan viisi miestä ehdottomiin vankeusrangaistuksiin lähes viidestäkymmenestä rikoksesta. Kirjoituksessa ei kerrottu poliisin puhelinnumeroa, mutta siinä mainittiin juttua tutkivan poliisin nimi. Mahdolliset muut uhrit ja silminnäkijät pystyivät sen perusteella ottamaan häneen yhteyttä. RATKAISUHyvää journalistista tapaa koskevissa ohjeissa on asetettu nimenomainen vaatimus siitä, että tiedotusvälineissä ei tuoda asiaankuulumattomasti tai halventavasti esille henkilön syntyperää, kansallisuutta tai muuta ominaisuutta (JO 23). Esimerkiksi etnisen alkuperän mainitseminen rikosasioissa on omiaan vahvistamaan ennakkoluuloja, jotka muutenkin kohdistuvat ryhmiin, joista meillä on vähän tai ei lainkaan omakohtaista tietoa. Siksi rikoksesta epäillyn etnisen alkuperän kertominen edellyttää, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen. Uutisessa kerrotut rikokset, maksuvälinepetokset, olivat sen kaltaisia, että lukijoiden oli hyvä saada niistä tietoa. Lehti kertoi niistä ja epäillyistä tekijöistä tavalla, jolla pyrittiin antamaan lukijoille totuudenmukainen kuvaus tapahtuneesta. Etnisen taustan ja kansallisuuksien mainitseminen oli neuvoston mielestä perusteltua myös siksi, että kyse oli osittain ratkaisemattomasta rikossarjasta, jonka kaikkia uhreja ei ollut vielä tavoitettu. Uutisen ja siinä kerrottujen yksityiskohtien avulla he kykenivät yhdistämään rikokset niihin, joiden uhreiksi he olivat joutuneet. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Vaikka etnistä taustaa ei tuotukaan neuvoston mielestä esille asiaan kuulumattomasti tai halventavasti, neuvosto kiinnitti kuitenkin huomiota arabi-sanan toistuvaan ja korostettuun käyttöön.