Helsingin Sanomien kuukausiliite julkaisi lokakuussa 2002 henkilökuvan Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osaston johtajasta, professori Lauri Törhösestä. Kirjoituksessa käsiteltiin myös vuonna 2001 perustetun dokumenttielokuvan professorin viran hakuprosessia: ”Professoriksi valittiin kolmeksi vuodeksi Kristina Schulgin, jonka elokuvatuotanto ei ole järin runsas. Hänen tunnettu työnsä on emigranttiperheen lapsista kertova dokumentti ’Miksi en puhu venäjää’. Pettynyt virkaa hakenut on vääntänyt professorille nimen ’Miksi en tee dokumenttielokuvia –Schulgin’.” Lisäksi kirjoituksessa kerrottiin, että yksi hakijoista on tehnyt valituksen virantäytössä käytetystä kahdesta asiantuntijasta huomauttaen, että ”toinen, professori N.N. on dokumenttielokuvan asiantuntemukseltaan kovin kevyt. Lisäksi N.N. on Kristina Schulginin perheystävä”. Professorin nimi mainittiin jutussa. KANTELUKantelija, Kristina Sculgin kertoo hoitavansa dokumenttielokuvan professorin virkaa määräaikaisena kunnes virka täytetään. Professuuria ei siis ole vielä täytetty. Jutun professuuria koskenut osuus oli kantelun mukaan myös loukkaava, koska siinä vähäteltiin nimettömän lähteen esittämien tietojen perusteella kantelijan elokuvatuotantoa. Lisäksi kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että hakuprosessissa asiantuntijana käytetty professori olisi kantelijan perheystävä, liittämättä tätä lausumaa osaksi hakuprosessista tehtyä valitusta. Kantelija pitää kirjoitukseen sisältynyttä panettelua erityisen raskauttavana, koska ehdollepano on vielä kesken ja tämänkaltainen kirjoittelu voi vaikuttaa lopputulokseen. Tästä syystä kantelija ei ole myöskään ollut halukas laatimaan henkilökohtaista vastinetta Helsingin Sanomiin. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan kirjoituksessa kerrottiin aivan oikein, että dokumenttielokuvan professuurin virantäyttö on kesken. Myös väite siitä, että kantelijan dokumenttielokuvatuotanto on vähäinen, oli totta. Kantelijan CV osoittaa hänen ohjanneen vain yhden dokumenttielokuvan. Yksi virhe kirjoituksessa oli. Siinä sanottiin kantelijan määräaikaisen professuurin kestävän kolme vuotta, mutta tosiasiassa määräaikaisuus kestää vain tämän vuoden loppuun. Helsingin Sanomat julkaisi 8.10.2002 Taideteollisen korkeakoulun rehtorin vastineen. Päätoimittaja Virkkusen mukaan lehtikirjoittelussa voidaan kyseenalaistaa jutussa mainittujen professorien käyttäminen asiantuntijoina nimitysprosessissa. Asia on herättänyt kiinnostusta tiedemaailmassa ja ruotsalainen elokuvaohjaaja nimettiin kolmanneksi asiantuntijaksi vasta erään virkaa hakeneen valitettua asiantuntijoista. Se, että kirjoituksen lähteet saivat esiintyä nimettöminä, ei tietenkään tee asiasta juorulehtitasoista, kuten ei sekään, että kantelija katsoo tulleensa loukatuksi. Korkeakoulujen professorien nimitysprosessit ovat julkisia ja niitä on tietenkin lupa käsitellä halutussa laajuudessa, myös kriittisesti.RATKAISUHyvän journalistisen tavan mukaan toimittajan on pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen (JO 8). Asiatiedot on tarkistettava niin hyvin kuin mahdollista (JO 10) ja tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti (JO 9). Virheellinen tieto on viipymättä oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa (JO 18). Neuvosto totesi jutun sisältäneen joitakin epätäsmällisyyksiä. Toisin kuin siinä kerrottiin, professuuria ei ole vielä täytetty. Helsingin Sanomat oikaisi tämän tiedon julkaisemalla sanomalehdessä Taideteollisen korkeakoulun rehtorin vastineen, jossa tämä kertoi, että dokumenttielokuvan professuurin virantäyttö on kesken. Neuvoston mielestä oikaisu toteutettiin asiallisesti ja niin, että kuukausiliitteen jutusta mahdollisesti syntynyt väärä käsitys tuli korjatuksi. Väite, että kantelijan ”elokuvatuotanto ei ole järin runsas”, ei puolestaan sisältänyt sellaista arviota, joka ei olisi korjaantunut jälkeenpäin julkaistavalla vastineella.Kantelija kritisoi myös kirjoituksen sitä kohtaa, jossa kerrottiin asiantuntijana käytetyn professorin ja kantelijan tuttavuudesta. Asia tuotiin kantelijan mielestä esille niin, että sitä ei ollut liitetty osaksi hakuprosessista tehtyä valitusta. Neuvoston mielestä asiayhteydestä ilmeni, että maininta sisältyi valitukseen.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu