Helsingin Sanomat julkaisi 18.8.2002 uutisen amerikkalaisen kehitysvammaisten oikeuksia puolustavan järjestön raportista, jossa YK-hallintoa syytetään vammaishoidon laiminlyönneistä. Uutisen mukaan ”raportissa arvostellaan myös suomalaista Hannu Vuorta, joka toimi Kosovon YK-hallinnon terveysministerinä 2000–2002 ja työskentelee nyt paikallisen ministerin neuvonantajana”. Jutun otsikossa ja tekstissä kerrottiin, että Vuori oli raporttiin antamassaan vastauksessa kiistänyt väitetyn hyväksikäytön ja raiskaukset. Jutun lopussa olleessa haastatteluosuudessa puolestaan todettiin, että ”hän ei kiellä raportissa esitettyjä tietoja hyväksikäytöstä tai laitosten olosuhteista”. KANTELUKantelijan mielestä hänet pyritään jutussa osoittamaan vastuulliseksi kaikesta, mitä raportissa väitetään. Kuitenkin suurin osa raportissa mainituista tapauksista sattui syksyn 1999 kaoottisissa oloissa. Tänä aikana kantelijalla ei kertomansa mukaan ollut mitään vastuuta sosiaalihuollosta. Toimittaja oli myös, kantelijan mielestä tarkoituksellisesti, liittänyt hänen lausumiaan yhteyteen, joka saa hänet kuulostamaan kyyniseltä, jopa epäeettiseltä. Kantelija kertoo vaatineensa Helsingin Sanomilta anteeksipyyntöä. Tällaista lehti ei ole julkaissut. Kantelun liitteeksi oheistetussa anteeksipyyntövaatimuksessa kantelija kertoo, että haastattelua pyytäessään toimittaja oli sanonut haluavansa lisätietoja asiasta. Toimittaja ei ilmoittanut päättäneensä kirjoittaa häväistyskirjoituksen. Hän ei myöskään tarjonnut kantelijalle mahdollisuutta lukea juttua ennen sen julkaisemista. Jutussa oli myös virheitä, heti otsikosta alkaen. Kantelija kertoo myöntäneensä raporttiin antamassaan vastauksessa seksikontaktien mahdollisuuden. Tästä huolimatta jo uutisen alaotsikossa hänen väitettiin vastauksessaan kiistäneen hyväksikäytön. Toinen virheellisyys sisältyy haastattelulausumaan, jossa hän myöntää, että mitään kirjallista selvityspyyntöä väitetyistä hyväksikäyttötapauksista ei ole tehty – ei kirjallista mutta suullinen kylläkin. Tämän kantelija oli todennut toimittajalle puhelimessa. LEHDEN VASTAUSHelsingin sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen kertoo kirjoituksen perustuneen monikymmensivuiseen raporttiin sekä pitkiin puhelinkeskusteluihin kantelijan ja raportin tehneen järjestön edustajan kanssa. Kantelija sai esittää kantansa asiaan alkuperäisessä kirjoituksessa. Kantelussa esitetyistä väitteistä päätoimittaja Virkkunen toteaa, että keskustelu toimittajan kanssa on haastattelu, ellei muuta sovita. Kantelijalle olisi annettu tarkistusmahdollisuus, mutta hän ei pyytänyt haastattelua tarkistettavaksi. Virkkusen mukaan kantelija ei ole kyennyt esittämään kirjoituksen kokonaisuudesta olennaisia virheitä. Selostetusta raportista päätoimittaja Virkkunen toteaa, että toimittajalla on oikeus valita kirjoituksensa lähteet.RATKAISUKantelija kertoo, että haastattelua pyytäessään toimittaja oli sanonut haluavansa lisätietoja asiasta. Kantelija ei kiistä antaneensa haastattelua, mutta kritisoi sitä, että toimittaja ei ollut ilmoittanut hänelle jutun luonnetta. Toimittaja ei ollut myöskään tarjonnut kantelijalle mahdollisuutta lukea juttua ennen sen julkaisemista. Journalistin ohjeiden 14. kohdan mukaan haastateltavan tulee ennakolta saada tietää, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumansa julkaistaan. Hyvän tavan mukaista on myös kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi. Vakiintunutta, kummankin osapuolen edun mukaista haastattelun tarkistamismenettelyä tulee puolestaan noudattaa silloin, kun siitä on sovittu (JO 16).Esittäytyminen journalistiksi riittää yleensä silloin, kun vastapuolella on lausuntojen antamiseen tottunut päätöksentekijä kuten nyt puheena olevassa tapauksessa. Toimittaja oli kertonut kantelijalle, että asia koski kyseistä raporttia, ja kantelija tiesi, että raportti oli YK-hallinnolle kriittinen. Näin ollen hän oli neuvoston käsityksen mukaan ollut tietoinen siitä, missä välineessä ja millaisessa yhteydessä hänen lausumansa julkaistaan. Hän ei ollut pyytänyt haastattelua tarkistettavaksi, eikä toimittajalla ollut velvollisuutta lähettää sitä hänelle oma-aloitteisesti. Kantelija sai esittää kantansa asiaan kirjoituksessa, ja mikäli juttuun oli hänen mielestään jäänyt virheitä, hän olisi voinut vaatia oikaisua tai pyrkiä käyttämään vastineoikeuttaan. Kantelijan lehdelle lähettämä kirje, jossa hän vaati anteeksipyyntöä, ei ollut sen enempää oikaisupyyntö kuin vastinekaan.Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu