Helsingin Sanomien uutisessa 16.8.2002 kerrottiin Oikeutta eläimille –yhdistyksen mielenosoituksesta, joka oli johtamassa poliisitutkintaan. Uutisen otsikkona oli ”Eläinaktivistia epäillään Lohjalla turkismyyjän lasten pelottelusta / Lapset kertoivat, että äitiä kutsuttiin ’murhaajaksi’”. Uutisen mukaan ”lohjalaisnainen on pyytänyt poliisia tutkimaan, onko joukkoa johtanut aktivisti syyllistynyt toissa perjantaina liikkeenhoitajan kodin edustalla pidetyn mielenosoituksen yhteydessä kotirauhan rikkomiseen, laittomaan uhkaukseen ja kunnianloukkaukseen”. Uutisessa selostettiin naisen kertomukseen perustuen yksityiskohtaisesti tapahtumia sekä liikkeen että liikkeenhoitajan kodin edustalla. KANTELU Kantelijan, tutkintapyynnön kohteena olevan eläinaktivistin mukaan uutinen pohjautui turkisliikkeen myyjän kuulustelupöytäkirjaan ja sisälsi valheellisia väittämiä. Kirjoitus saattoi huonoon valoon paitsi koko eläinoikeusliikkeen myös yksittäiset henkilöt, jotka ovat lehtien palstoilta jo ennestään tuttuja monille kaupunkilaisille. Kantelija ihmettelee, miksi mielenosoittajia ei kuultu uutisessa lainkaan. Hän laati kirjoituksen johdosta vastineen, jota Helsingin Sanomat ei ole julkaissut.LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaavan päätoimittajan Janne Virkkusen mukaan uutisen ydin oli turkisliikkeen hoitajan tekemä tutkintapyyntö. Sama turkisliike ja sen henkilöstö on joutunut erilaisten vahingontekojen kohteeksi, ja kantelijaa on epäilty useista tämänkaltaisista rikoksista. Uutisessa ei kuitenkaan mainittu ketään nimeltä, eikä siinä esitetty sellaista arvostelua, joka olisi synnyttänyt vastineoikeuden tai edellyttänyt ehdotonta yhtäaikaista kuulemista. Kantelijan toimitukseen lähettämät mielipidekirjoitukset olivat päätoimittaja Virkkusen mukaan monella tavalla uutisen kirjoittajaa ja lehteä loukkaavia, minkä lisäksi niissä esitettiin perättömiä tietoja. Kantelija ei suostunut poistamaan loukkauksia ja virheellisiä tietoja, joten asiassa ei löytynyt edellytyksiä päästä yhteisymmärrykseen puheenvuoron sisällöstä. Kantelijalle kuitenkin kerrottiin, että tapauksen etenemistä seurataan ja asiaan palataan, kun poliisitutkinta valmistuu.JATKOKIRJEENVAIHTOKommentissaan lehden vastaukseen kantelija kiinnittää huomiota uutisen tyyliin, objektiivisuuden puutteeseen ja päätökseen jättää mielipidekirjoitus julkaisematta. Koska osapuolten näkemykset ja intressit poikkesivat toisistaan, olisi objektiivinen tietojenkeruu ollut kantelijan mielestä ensiarvoisen tärkeää. Kanteluun johti se, että lehti ei julkaissut kantelijan jälkimmäistäkään mielipidekirjoitusta, jonka hän oli muokannut asialliseksi ja lehteen sopivaksi. Se ei ollut lehteä loukkaava eikä se sisältänyt virheellistä tietoa. Lisäksi kantelija oli ollut kertomansa mukaan valmis edelleen muokkaamaan vastinettaan toimituksen haluamaan muotoon. Kommentissaan kantelijan lisäselvitykseen Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen kertoo jälkimmäisenkin mielipidekirjoituksen sisältäneen vääriä ja loukkaavia väitteitä, joiden vuoksi sitä ei voinut julkaista. Esimerkkinä päätoimittaja Virkkunen mainitsee mielipidekirjoituksen kohdat, joissa turkismyyjän tarinan sanottiin olleen kokonaan ”perätöntä tai vähintään rajusti liioiteltua”. Myös rikosilmoitusta kutsuttiin ”perättömäksi”. Kantelijalle kerrottiin, että lehti ei voi julkisesti syyttää rikosilmoituksen tehnyttä liikkeenhoitajaa valehtelijaksi. RATKAISUHyvä journalistinen tapa edellyttää, että jos esimerkiksi rikosilmoituksesta on julkaistu uutinen, asian käsittelyä on seurattava sen lopulliseen ratkaisuun saakka (JO 28). Näin ollen samanaikainen kuuleminen ei ole aina välttämätöntä rikosilmoituksista ja tutkintapyynnöistä kerrottaessa edellyttäen, että asiaan palataan sen etenemisen myötä. Viimeistään tuomioistuinkäsittelyssä eri osapuolten näkemykset tulevat julkisesti esiin ja tiedotusvälineen on kerrottava niistä tasapuolisesti. Helsingin Sanomien uutisessa referoitiin oikeusprosessin ensimmäistä vaihetta ja uutisesta tuli selvästi ilmi, että se perustui mielenosoituksen johtajaa vastaan tehtyyn tutkintapyyntöön. Uutisessa ei otettu kantaa syyllisyyteen, vaan kerrottiin tuomioistuimen ratkaisua ennakoimatta, mistä joukkoa johtanutta eläinaktivistia epäillään. Hyvän journalistisen tavan mukaan selvästi tunnistettavissa olevalle yksityiselle tai oikeushenkilölle, johon on kohdistettu asiatonta tai perusteetonta arvostelua, tulee myöntää oikeus vastineeseen (JO 19). Nyt eläinaktivistia ei mainittu nimeltä, eikä hänestä kerrottu muitakaan sellaisia tietoja, joiden perusteella hän olisi ollut uutisesta tunnistettavissa. Näiden seikkojen vuoksi uutinen ei tuonut kantelun tehneelle eläinaktivistille vastineoikeutta, eikä lehdellä ollut velvollisuutta julkaista hänen vastineeksi nimeämäänsä kirjoitusta. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu