Ruutunelonen esitti 19.3.2002 Rikosraportti-ohjelman, jonka yhdessä osuudessa selostettiin tutkimusta seurakunnissa tapahtuvasta henkisestä väkivallasta. Tutkimuksen mukaan ”parikin sataa kirkon työntekijää on joutunut eroamaan työpaikastaan kiusaamisen vuoksi”. Tutkijan haastattelun jälkeen ohjelmassa keskityttiin Someron ja Somerniemen seurakunnan tilanteeseen ja kerrottiin, että ”seurakunnassa alkoi pahoinvointi ja massiiviset henkilökunnan sairaslomat ja irtisanoutumiset pian sen jälkeen, kun kirkkoherraksi valittiin Osmo Turkki. Vuonna 1989 kolmekymmentäkaksi työntekijää irtisanoi itsensä, syynä kirkkoherra Turkin itsevaltainen tapa johtaa seurakuntaa”. Samanaikaisesti kuvassa näkyi 32 nimeä sisältänyt lista. Ohjelma jatkui tutkijan haastatteluna, jonka jälkeen ohjelmassa siirryttiin selostamaan erään diakonin tapausta. Ohjelman mukaan hän oli ryhtynyt ”ajamaan uupuneiden työntekijöiden oikeuksia sillä seurauksella, että kirkkoherran toimesta hänet itse irtisanottiin”. Ohjelmassa kuultu seurakuntalainen vahvisti kirkkoherra Turkin käynnistäneen diakonin irtisanomisprosessin. Ohjelmaosuuden lopussa toimittaja kertoi Tampereen tuomiokapitulin erottaneen Osmo Turkin kolmeksi kuukaudeksi kirkkoherran virasta. Syyksi mainittiin jatkettu laiminlyönti käyttäytyä virka-aseman edellyttämällä tavalla. Ohjelman mukaan erottaminen oli kirkkohistoriallinen teko.
KANTELU
Kantelun mukaan haastateltujen seurakunnan työntelijöiden annettiin mustamaalata Osmo Turkkia ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä ja tietojen tarkistamista. Turkkia itseään ei kuultu ohjelmantekovaiheessa, vaikka hänestä tehtiin väärin perustein yksin syypää seurakunnan tulehtuneeseen tilanteeseen. Lisäksi ohjelmassa jätettiin mainitsematta, että KHO oli kumonnut ohjelmassa esille tuodun virasta erottamisen. Ohjelmassa vilautetulle nimilistalle oli puolestaan merkitty lähes kaikki kahden seurakunnan työntekijät, joiden työsuhde on päättynyt Turkin kirkkoherrakautena 1982 – 2002. Mukana listalla olivat tilapäiset ja määräaikaiset työntekijät, sijaiset, uralla edenneet ja eläkkeelle siirtyneet. Lisäksi ohjelmassa sekoitettiin asiantuntijana kuullun tutkijan toiseen yhteyteen kuuluvia lausuntoja ja seurakuntaa käsitteleviä lehtileikkeitä tavalla, joka antoi katselijalle kuvan, että tutkijan lausumat olisivat viitanneet seurakuntaan ja kirkkoherraan. Tutkijan yleisluontoiset lausumat eivät kuitenkaan mitenkään liittyneet kantelijaan tai kyseiseen seurakuntaan. Kantelun mukaan ohjelmantekijät eivät pyynnöstä huolimatta katsoneet tarpeelliseksi korjata virheellisiä tietoja.
RUUTUNELOSEN VASTAUS
Ruutunelosen ohjelmapäällikön Markus von Reichen mukaan ohjelmassa käsiteltyä tärkeää aihetta ei olisi voitu tuoda esille vain yleisellä tasolla. Someron ja Somerniemen seurakunnan sisäisiä vaikeuksia on puitu lehdistössä useaan otteeseen nimellä ja kuvilla siitä asti, kun Osmo Turkki astui virkaan vuonna 1982. Kirkkoherra on julkinen viranomainen, joka on valittu toimeensa seurakunnan vaaleissa. Hänen toimiaan on voitava kommentoida julkisesti, eikä hänellä ole yhtä kattavaa intimiteettisuojaa kuin yksityisellä kansalaisella. Ohjelmapäällikkö Reiche kertoo kurinpitoasiamiehen ensin vaatineen Osmo Turkille kirjallista varoitusta. Hän muutti rangaistusvaatimustaan myöhemmin vaatien virantoimituksesta pidättämistä. Tuomiokapitulin päätöksellä Turkki oli virasta pidätettynä kolmen kuukauden ajan. KHO kumosi viraltapanon, mutta vahvisti Tuomiokapitulin päätökset ja tekojen rangaistavuuden. Myös kurinpitoasiamiehen vaatima kirjallinen varoitus jäi voimaan.
JATKOKIRJEENVAIHTO
Osmo Turkin toimittama lisäselvitys sisälsi yhteenvedon Someron ja Somerniemen seurakuntayhtymän ja siihen kuuluvien seurakuntien henkilöstöstä vuodesta 1977 alkaen. Turkin mukaan henkilöstön vaihtuvuudessa ei ole ollut mitään sellaista, joka poikkeaisi muiden seurakuntien vastaavasta. Neuvosto toimitti kantelijan lisäselvityksen Ruutuneloselle ja pyysi vastausta siihen, oliko toimitus ollut ohjelmantekovaiheessa yhteydessä Osmo Turkkiin. Samalla Ruutuneloselta kysyttiin, miksi toimitus ei suostunut tekemään vaadittua oikaisua. Ruutunelosen ohjelmapäällikkö Markus von Reiche totesi vastauksessaan, että Rikosraportti-ohjelman toimittaja ei ollut haastatellut Osmo Turkkia juttua varten. Reichen mukaan juttua ei tehty Osmo Turkista vaan yleensä kirkkoherrojen ylivallasta. Oikaisupyynnön esitti Someron seurakuntaneuvoston jäsen Eino Leppänen. Turkkia koskevia asioita ei kuitenkaan katsottu aiheelliseksi korjata muun henkilön kuin Turkin itsensä pyynnöstä.
RATKAISU
Kantelun kohteena olevassa Rikosraportti-ohjelmassa kerrottiin seurakuntien henkisestä väkivallasta tehdystä tutkimuksesta. Tutkijan haastattelun jälkeen ohjelmassa keskityttiin Someron ja Somerniemen seurakunnan ongelmiin ja irtisanoutumisiin, joiden aiheuttajaksi nimettiin seurakunnan kirkkoherra. Häntä ei kuultu ohjelmassa, eikä toimitus tehnyt seurakuntaneuvoston jäsenen vaatimaa oikaisua.
Journalistin on työssään pyrittävä totuudenmukaiseen, olennaiseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen (JO 8). Virheellinen tieto on oikaistava joko oma-aloitteisesti tai asianomaisen sitä vaatiessa (JO 18). Vakavia syytöksiä esitettäessä on toista osapuolta kuultava jo jutun julkaisemisen yhteydessä (JO 22). Samanaikaisen kuulemisen merkitys korostuu sähköisissä viestimissä, jossa vastinekäytännön soveltaminen on hankalaa. Neuvoston mielestä ohjelma antoi varsin yksipuolisen kuvan Someron ja Somerniemen seurakunnan tulehtuneeseen tilanteeseen johtaneista syistä ja tilanteen aiheuttajasta. Vaikutelmaa pahensi tieto, että tuomikapituli oli erottanut kirkkoherran syksyllä 2000 kolmen kuukauden ajaksi virantoimituksesta. Ohjelmassa ei kuitenkaan kerrottu, että KHO oli kumonnut virasta erottamisen. Ohjelman tiedot irtisanoutumisista olivat puolestaan kiistatta virheellisiä, ja ne olisi pitänyt oikaista riippumatta siitä, kuka oikaisupyynnön esitti. Journalistin ohjeissa mainittu totuudenmukaisuusvelvoite koskee myös kuvaa ja ääntä (JO 13). Niitä ei saa käyttää harhaanjohtavasti eikä niiden sisältöä saa vääristää leikkaamalla, yhdistämällä tai muulla tavalla. Nyt ohjelmantekijät olivat sijoittaneet tutkijan yleisluontoisia lausuntoja yhteyteen, josta katsojille saattoi syntyä sellainen kuva, että niissä olisi selostettu Someron ja Somerniemen seurakunnan henkisestä väkivallasta tehtyjä havaintoja. Tosiasiassa lausunnot eivät liittyneet kyseiseen seurakuntaan. Kokonaisuutena arvioiden kirkkoherraan kohdistettu arvostelu oli neuvoston mielestä sellaista, että hänelle olisi pitänyt varata mahdollisuus kommentoida häneen kohdistettuja syytöksiä ja esittää omat näkemyksensä tapahtumista. Jo asiatietojen varmentaminen olisi edellyttänyt tätä. Kiistanalaisissa asioissa tulisi hankkia selvitystä eri osapuolten näkemyksistä ja välttää varauksettomien johtopäätösten tekoa yksipuolisen aineiston perusteella.
Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ruutunelonen on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen.
Ilkka Vänttisen perustelut:
Ohjelmassa väitettiin, että seurakuntayhtymästä oli vuoden aikana irtisanoutunut yli kolmekymmentä henkilöä. Virhe oli niin iso, että valveutunut katsoja huomasi sen heti. Kuukauden kuluttua lähetyksestä oikaistuna se olisi kuulostanut lähinnä koomiselta. Samanaikainen kuuleminen ei ollut tarpeen seuraavista syistä. Kirkkoherra valitaan suoralla kansanvaalilla, joten hänen tulee asemansa puolesta varautua poikkeuksellisen kovaan kritiikkiin. Toisaalta kritiikki oli vanhoine lehtileikkeineen referaatti tai selostus vuosia jatkuneesta prosessista. Kirkkoherra ei jälkeenpäin myöskään itse ollut yhteydessä ohjelman tekijöihin. Ohjelma oli rakenteeltaan tyypillinen televisio-ohjelma, jossa yleinen osuus ja ns. case oli limitetty leikkaamalla toistensa lomaan. Osuudet erottuivat riittävän hyvin toisistaan.