KANTELUHelsingin Sanomat julkaisi 5.4.2002 oikeudenkäyntiuutisen, jonka otsikkona oli ”Etelä-Helsingin hasislevitys toi syytteet 39 nuorelle / Hasista myytiin kaveriporukassa myös omakustannushintaan”. Helsingin käräjäoikeudessa luettujen syytteiden lisäksi uutisessa kerrottiin samaan vyyhtiin liittyen Vantaan käräjäoikeuden antamista vankeustuomioista. Vantaalla kovimman tuomion eli viisi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta sai jutussa nimeltä mainittu 23-vuotias vantaalaismies, joka jutun mukaan oli myöntänyt ”käsitelleensä lähes sata hasiskiloa, jotka hän on myynyt eteenpäin useille henkilöille ja käyttänyt itse”. Vain hänen nimensä mainittiin, vaikka muutkin olivat saaneet pitkät vankeustuomiot. Tämän kantelija arvelee johtuvan siitä, että tuomitulla vantaalaismiehellä on romaninimi, jonka kaikki suomalaiset sellaiseksi tietävät. LEHDEN VASTAUSHelsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen kertoo Vantaan käräjäoikeuden antaneen tuomiot mm. törkeistä huumausainerikoksista kaikkiaan seitsemälle henkilölle. Jutussa nimeltä mainitun vantaalaismiehen tuomio oli viisi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta. Hänet tuotiin esille myös Helsingin käräjäoikeuden oikeudenkäynnissä, jossa kihlakunnansyyttäjä katsoi valtaosan hasiksesta olleen peräisin kyseiseltä vantaalaismieheltä. Helsingin Sanomien uutisen päätarkoituksen tarkoitus oli kuvata juuri tätä oikeudenkäyntiä. Siksi Vantaalla tuomittujen nimiä ei julkaistu lukuun ottamatta vantaalaismiestä, jota voidaan tuomion perusteella pitää Vantaan jutun päätekijänä. Muiden Vantaalla tuomittujen saamat rangaistukset olivat huomattavasti lievempiä kuin vantaalaismiehen tuomio, eikä muilla tuomituilla ollut suoraa yhteyttä Helsingin käräjäoikeuden juttuun. Päätoimittaja Virkkunen toteaa, että tuomitun etnistä taustaa ei mainittu kirjoituksessa, eikä sillä ole tässä asiassa mitään merkitystä. Kantelussa väitetty mustalaisten yleinen syrjiminen ei ole pätevä peruste jättää törkeään huumausainerikokseen syyllistyneen nimi mainitsematta.RATKAISUHelsingin Sanomien uutisessa kerrottiin nimeltä mainitun henkilön saamasta huumetuomiosta. Kyse oli 23-vuotiaasta vantaalaismiehestä, ja tuomio oli viisi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta. Kantelussa annetaan ymmärtää, että syy nimen julkaisemiseen oli se, että tuomittu on romani. Kantelija perustelee syrjintäväitettään sillä, että vain romanin nimi julkistettiin, vaikka kantelun mukaan myös muut saivat pitkät vankeustuomiot.Hyvän journalistisen tavan mukaan nimen julkaiseminen rikosasiassa on perusteltua vain, milloin huomattava yleinen etu sitä vaatii. Nimen julkaisemista on harkittava jokaisessa tapauksessa erikseen ja asetettava vastakkain se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa ja se yleinen merkitys, joka nimen julkaisemisella on. Tuomitun rangaistuksen pituus ei riitä nimen julkaisemisen perusteeksi, vaan huomiota on kiinnitettävä niin teon laatuun, tekijän asemaan kuin julkaisemisajankohtaankin. Rikoksesta tuomitun etnisen alkuperän kertominen edellyttää puolestaan sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen. Tärkeää on myös se, että kielteisten asioiden uutisointikynnystä ei päästetä huomaamattomasti madaltumaan silloin, kun kyse on valtaväestöstä poikkeavista erityisryhmistä.Tässä tapauksessa tuomittu oli syyllistynyt vakaviin huumausainerikoksiin, ja hänen nimensä julkaistiin vasta oikeuden päätöksen jälkeen. Se, että kovimman tuomion saaneen nimi julkaistaan, ei ole riittävä peruste saati edellytys sille, että myös muiden tuomittujen nimet pitäisi julkaista. Tuomitun romani-taustaa ei tuotu uutisessa millään tavalla esille, eikä asiassa ole mitään viitteitä siitä, että tuomitun nimi olisi julkaistu siksi, että hän on romani. Näillä perusteilla Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Menu